Tappi

Edellinen kommentti katosi jonnekin bitti avaruuteen, joten koitetaan uusiksi.

Toissapäivänä yksi iso mäki ylitetty. Keräsin rohkeuteni ja varasin ajan yksityiselle. En tiedä onko merkitystä olisiko mies vai nainen, mutta miehiä ei kaupungistani löytynyt joten olkoon nainen.

Mukavalta vaikutti näin puhelimen välityksellä, no aika näyttää kuinka synkkaa. Vaimo ei tähän lähde, vaikka terapeutti vähän kannusti. Ei ole siis vaimosta kiinni, vaan itsestäni.

Hyvin kartoitti ja kyseli sekä lopuksi tuumasi, että turhaa odotit yli puoli vuotta. Pyysi keksimään joitain täytesanoja jotta uskaltaisin puhua helpommin itselle aroista ongelmista.

Huh huh.. olipahan itselle melkoinen maraton. Kuulostaa aika mitättömästä asiasta. Prostatiiti ongelmineen ja tutkimuksen aikana saadut tulehdukset ja sairaala reissut, sekä lopuksi vastentahtoisesti tehty vasektomia on moukaroinut isosti miehisyyttä ja loukannut kehoni koskemattomuutta. Siitä on vaan niin pahuksen vaikea puhua miehenä.

Olitpa hauska.. heh heh.. En nyt jaksais kuunnella kun pienet pojat kiukuttelevat karkkipäivän karkeista.

Kiitos varsinkin ensimmäiselle, avasi paljon. Juu olen varautunut siihen että voi olla hintava, mutta toisaalta kyllä elämässä huononpaankin voi rahansa laittaa.

Kohdallani on kyse hoitojen ja pakon sanelemana suoritetun vasektomian tuoma trauma. Kyllä sen tunnistan, oma keho tuntuu häväistyltä kaltoin kohdellulta. Lisäksi prostatiitin tuomat ongelmat seksin saralla tuovat oman lisänsä. Tiedän että ajatus on väärä, mutta miehisyyteen ja minäkuvaan ovat vaikuttaneet hyvinkin rajusti. Ja vaikka tiedostan että miehisyys on muutakin, niin silti se nakertaa sielua sisältäpäin

Nii siis kuten ensimmäisessä kommentissa sivuutin, tällä hetkellä vasta yritän löytää sen rohkeuden varata aikaa.

Tammikuussa kun urologi tästä vähän vihjasi, multa jäi kysymättä tarviiko olla esim. Lähete. Eli kestosta tai mitään muutakaan en tiedä mitään. Koskaan en ole minkäänlaisessa terapiassa käynyt, ei siis ole kehu. Tällä hetkellä seksuaaliterapia on enemmänkin sellainen pelottava asia.

Kuitenkin joku menee lipsauttamaan että olet niin nuori ei sulla voi olla mitään ongelmia, tai kuten urologi, no pääasia että kusi kulkee. Muiden kanssa on vähä tällästä ja sen kans on opittava elämään. Yhdellekään en ole puhunut hoitojen traumoista, eli urologi ei siis ole tietoinen.

Periaatteessa samalla lailla oon itelle sen perustellu miksi en menis, ettei rasita tai onko liian vähäinen ongelma ja suhteessa liian iso, ja sit toki että miten sen asian saan sanottua. Oon kyl muuten puhelias tapaus, mutta tuo seksi/seksuaalisuus ja olletikki ongelmat vetää hiljaiseksi. Marja Kihlström hienosti sanotti ääneen, tunne niissä hetkissä kun havaitset olevasi "viallinen" on musertava, mieli on yötäkin mustempi ja takaraivossa puskee armoton häpeä. Kyllä allekirjoitan täydellisesti.

Nii ja edelliselle, kuinka porno ja masturbointi tähän vaikuttaa?