Tähtitaivas☆

Ja tuossa luopumisessa on se riski, että ajan kanssa varat onkin hassattu pois, ettei jää enää mitään perittävää.

Jos tosin ei osuudestaan halua luopua, se voi kiristää välejä ja pidetään vaikka ahneena esim. jos lapsista yksi ei luovu ja muut luopuvat. Välit voivat todella kiristyä tai jopa katketa.

Luopumisen suhteen kannattaa arvioida se arvo, että mistä on luopumassa. Ehkä luopumisen merkitys on se ja sama, jos on perimässä jonkun satasen, sekä ns. "roinaa"....

Mutta jos on kyseessä kiinteistö/+ tontti, niin kannattaa miettiä useamman kerran, että mitä on tekemässä??🙄

Lapselle tulee vanhemmilta aina lakiosa, mutta isovanhemman kohdalla periessä ei tule lakiosaa, joten jos sellaisen haluaa, se on erikseen haettava virallisien tahojen kautta.

Lakiosan siis saa, mutta perinnöttömäksikin voi jäädä, mutta siihen tarvitaan riittävät perusteet, siitä, että ei ole kelvollinen vastaanottamaan lakiosaa, ns. "epäkelpo kansalainen".

Lapset saavat aina lakiosan vanhemmiltaan, mutta usein siitä luovutaan, niin kauan, kun toinen vanhempi elää. Se lienee monen toive.

Mutta tosiaan itse sen saa päättää, että luopuuko, vaiko ei.

Ap:lle vielä, että onneksi äitisi ei ole "käärinyt" rahoja hiohinsa, ettei sinulle olisi jäänyt mitään.

Näitä on olemassa, että tilin saldo vähenee esim. yllättävien remonttikulujen seurauksena, ennen kuolemaa...tai sitten irtaimistosta arvokas.... että pelkät helyt ja halvat kipot jää jäljelle...

Lakimiehille on kysyntää perintöasioissa, koska monesti myös tarvitaan lakimiestä, mutta se, että näistä asioista ollaan valitettavan usein pihalla, vaikka ihan järjellisiä tilanteita yleensä ovat.

Usein kuulee, tämä on minun, koska olem aina niin luullut ja olettanut....jne....lain mukaan asiat ovat toisin. Kuka kulloinkin luulee omistavansa vaikka talon, tontin...jota ei lain edessä omista ollenkaan. Se, että asuu vaikka elämänsä samassa talossa, ei tee henkilöstä omistajaa/perillistä.

Luopumisen tuska on kova ja taistellaan ajatusta vastaan vaikka lakimiehen kanssa, kun ei ymmärretä todellisuutta.

Monet eivät ymmärrä esim, että kuollut ei voi periä enää mitään ja keskinäinen testamentti ei enää vaikuta mihinkään, jos toinen osapuoli on kuollut jo aikoja sitten.

Kokemusta on, ettei leski ymmärrä, että lapsenlapset perivät isovanhempansa, jos heidän omat lapset ovat kuolleet aiemmin, eikä siinä leski silloin peri anoppiansa (ilman erillistä testamenttia)...

Oletuksia on monenlaisia ja riidat sitten sen mukaisia, kun monesti on tunteet on pelissä. Ja koetaan, että on perinnön suhteen on vääryyttä jne...

Ap:lle koeta kestää, tilanteet äitisi kanssa helpottavat toivottavasti ajan kanssa... teillä on aika pienestä asiasta tossa kuitenkin kyse, eikä isomman luokan perintöriidoista!

Ulrika Eleonora, ideaali minustakin....alussa paino nousi nopeammin, loppua kohti ei enää niinkään.

Oliko se sitten valitusta, ehkä ei, vaan sellaista päivittelyä asiasta. Muistelen, että täti sanoi usein, että jätä jälkiruoka syömättä.

Mulle kun iski makeanhimo raskaana ja usein ostinkin herkullisen munkin kaupasta kotimatkalla töistä kotiin.

Muuta makeita en juuri syönyt, mutta kyllä se paino raskaana nousee, ihan luonnollista on ja saa sitä itselleen vähän armollinenkin olla liian tiukan itsekurin sijaan😋👍

Tuo täti sanoi, että painon nousun olisi paras pysyä noin 5kg paikkeilla ja monet pystyvät pitämään sen niillä nurkilla.