taavi13

hienoa että sait sen ajan järjestymään, sit saat viikot selville ja varattua neuvola-ajan ja sit nähdään päästäänkö molemmat tammikuisiin vai minne sulla osuu. jos eri kuukauteen niin sitten kyllä ilmoittelet minne hyppäät, voin käydä seuraamassa tilannetta jos ollaan eri ryhmissä, mä en sitten taas limsaa juo juuri ollenkaan enkä suklaastakaan niin välitä, mutta salmiakki on mun suuri intohimo. ja se etät työpaikan yhteysessä on hese ja sieltä saan myös henkkari alennukset ei ainakaan aita asiaa, se punainen majo ja tuplajuustohamppari on niin hyviä :D olen siis ravintola alalla töissä ja kun sitä muiden syömistä katsoo kahdeksantuntia päivässä niin kaikkeahan siinä tekee mieli, mutta onneksi mä en ainakaan tähän asti ole lihonu helposti, tää on tullu kaikki silleen pikkuhiljaa vuosien saatossa, enkä ole koskaan tän suurempi olu, ylipainoa siis on nytki mutta eii mitenkään ihan hulluna. ja lakoholin käytöstä, mä en siis käy koskaan baareissa, mun ei hermot kestäis niitä humalaisia idiootteja enää vapaa-ajalla, joten mä olen juonu vaan kotona, mutta sitäki useemmin on tullu rankan työpäivän jälkeen otettua 1-4 rentouttavaa olutta. ja tosiaan mä en ole väkevien ystävä ollenkaan, harvoin siis olen humalassa vaikka tilastojen mukaan paljon juonkin. nyt on oltu itseasias tasan kolme viikkoa ilman. vapun jälkee en ooottanu, ol muuten vaan paripäivää väliä ja sit tuliki jo plussa. '

kyllä munkin masua koskea varmaan saa, mutta tosiaan kysyä pitää eka, se vaan mietittyttää kun ollaan työkaverien kans tosi läheisiä ja halaillaan paljon jne, et ymmärtääkö ne et sen halaamisen ja vatsan koskemisen välissä menee raja, no sit sen näkee ja jolleivät ymmärrä niin sit pitää vaan sanoa ettäsaa koskea mutta varoittaisitko etukäteen, ja katsoo nyt,e ihän sitä vielä tiedä miltä se sit siinä vaiheessa tuntuu kun sitä vatsaa alkaa olla.

nyt mulle on parin PÄIVÄNÄ OLLU IHAN HULLU VÄSYMYS JA EILINEN TYÖPÄIVÄ OLI FYYSISesti rankin pitkään aikaan (oho, caps lockki menny vahingos päälle mut en jaks korjata :D) kaikkia paikkoja särki illalla ihan hulluna, varsinki jalkojen lihaksi, lonkkia ja selkää. ja mies on nyt ihmetelly paripäivää sitä että mun nännit "jöpöttää" kokoajan, ei siis hänestä lainkaan huono asia, mut en tiedä johtuuko raskaudesta vai mistä.

kyllä mulla ainaki on äitiys kasvanu vauvan kanssa samaa vauhtia. miehelle se varmaan onkin eri asia, tai vaikka se olis konkreettisempi sitten jo kun vatsa alkaa kasvaa mutta tulee kuitenkin varmasti myöhemmin.

meillä on molemmilla on se varmaan tavallisin versio eli kaks etunimeä, ja mä olen ajatellu tytöllä noudattaa samaa kaavaa, jos on poika niin sitten saa varmaan kolme nimeä, oman nimen, isänsä toisen ja minun isän toisen kolmanneksi. (tämä syystä että isäni toinen nimi on ollut suvussani jo ainakin neljän sukupolven ajan toisena nimenä, ja tyttöjen nimiä ei ole sellaisia jotka olis perinteeksi muodostunu) en ole ikinä kuulluut että jollakulla ei olisi kuin se yksi etu nimi (tai olen, oma äitini, mutta hänen nimensä onkin kaksiosainen, kirjoitetaan viivalla, niin hänelläkin tavallaan on kaksi nimeä) ja voi kyllä nimiä olemiettiny ja pyöritelly vaikka kuinka,mutta en ole yhtään hyvää keksinyt, (ja mä olen tosiaan vaan yksin niitä miettiny ei olla vielä yhdessä aiheesta puhuttu mitään.) koska mulla on sellanen päähänpinttymä että nimen pitäis olla maks. kaks tavuinen, alkaa tietyllä etukirjaimella ja sit haluan sellaisen nimen että lapsi osaa sanoa sen itsekin, en siis esim. hyväksy etunimessä ärrää jos kuitenkin lapselle tulee ärrävika :) lisäksi sitten vielä pitäisi sointua noihin toisiin ja kolmansiin nimiin, ja olla sellanen että kuulostais kivalta vauvana, teininä, nelikymppisenä työelämässä että vielä pappana. aika hankalat kriteerit mutta eipä niitä juuri montaa lasta ole ilman nimeä maailmassa vielä jääny että eiköhän sitä jotain keksitä :)

noista "titteleistäkään" ei ole mitään puhuttu, mutta meillä on tuo koiralauma tossa ja niille jutellessa mies on iskä jä mä olen mami tai mamma, jotenkin luulen että niillä on luontevaa jatkaa ihmislapsenkin kanssa.

viime yönä mietin taas sitä ultraa enkä juuri nukkunut, vielä viisi yötä! ja sen jälkeen aion kertoa äidilleni ja isälleni, sit voi alkaa kysellä salailematta kaikista sairauksista yms. mitä on suvussa ja itellä ollu et osaa sit neuvolassa vastata kysymyksiin, ainakin oman vesirokon sairastamisen käskivät selvittää, mä luulen että mulla on se ollu, mut voi sit tarkistaa sen ja jos se merkkaa jotain niin mulla ei ole hajuakaan minkä ikäisenä se olis ollu. ja sen tiedän et meidän isän äidillä on ainaki suuri taipumus johonki tiettyyn ihosyöpään, on vissiin perinnöllinen, ja erityisen herkkä punatukkaisella ja vaaleihosella ihmisellä, jota tyyppiä mä en onneks ole. ja sit voi myös kysellä vähän että missä vaiheessa äidillä on näkyny ja miten sen raskaudet on muten sujunu. miehen äitiä en ole ikinä tavannu ja on jo kuollutkin (takana tosi riitaisa ero eikä mies ollut äitinsä kanssa kymmenen viimeisen elinvuoden aikana edes puheväleissä)

Mites paino, onko mitään muutoksia tapahtunu vielä? mulla on lähteny laskuun koska olen yrittäny nyt jättää turhat makeat karkit ja jätskit vähän vähemmälle (olen 165cm/72kg) koska niitä mulla on aina kulunu tosi paljon, enkä halua lasta opettaa siihen tapaan/lisätä riskiä raskausajan diabetekseen ja sit toinen mitä on ennen kulunut aika reilusti on olut, ja nyt on sit oltu jo kolmeviikkoa ilman sitäkin, niin nyt on lähteny 1-2kg painostaki :) neljä viikkoa vielä ja sit alkaa kesäloma, sillon ollaan viikolla 11. onnistuisko sen piilottamaan siihen asti työkavereilta, pomolle aion kertoa jo ennen mutta toivoisin että työkavereilta pitää salassa mahdollisimman kauan, voi sitä vittuilun määrää (miten sä voit haluta lapsen, kukas sen vaipat vaihtaa, mitäs mä sanoin...jne.)ja toiseks mitä olen seurannu muita mammautuvia niin se vatsa on kaikkien yhteistä omaisuutta ja sitä saa kaikki kosketella yms. ja sekin ärsyttää. mä liityin vauva.infon palstalle tammikuisten odotusryhmään jo.

Ingela:menipäs sun neuvola puhelu ärsyttävän vaikeeksi, luulis nyt et olis sit laittanu lähetteen sinne polille tai jotain että tietäis miten pitkällä se raskaus on.

Henn: tervetuloa, mutta tosiaan ihan on paikallaan toi ingelan varoitus siitä että ei täällä viimeaikoina enää juuri mun ja ingelan lisäksi ole näkynyt ja me ollaan nyt just kummatki plussattu eli tästä varmaan jossain vaiheessa hypätään tonne odottelijoiden joukkoon.

Täällä olis menossa vissiin rv 6+4, ei juuri mitään oireita pieniä nipistelyjä ja vihlaisuja lukuunottamatta. mies on ollu jotenki liikuttavan hyväntuulinen viimeaikoina ja eilenkin kun oltiin nukkumaan menossa, se kysy varovasti että olenko mä mitään neuvolaa varannu, kerroin sille ajan ja sen ultran kans ja sanoin missä ne on ja sen että siellä neuvolassa menee kuulemma yli tunti ja jotain siinä sit muutenkin juteltiin aiheesta. kyllä se taitaa olla ihan yhtä onnellinen tästä <3.

mulla on varmaan vuosi sitten ekaa kertaa (lähinnä muistaakseni menkkojen, ristiäisten jne. herkistämänä) ollu sellasia hirveitä itkukohtauksia ja sellasta että mä haluan vauvan nyt heti ja sit sellasia haikeita maseenuspäiviä mielellä mitäköhän mä menetän kun musta ei koskaan tuu äitiä, mutta näitä on siis ollu 1krt/1-2kk eli tosi harvoin ja yleensä ne on kestäny just sen päivän ja seuraavana päivänä sit taas olen ollu vain onnellinen siitä että ei niitä lapsia ole. viime kesänä mies alkoi puhua (on siis rakennusalan yrittäjä) että kun on tota omaisuutta kertyny jonkun verran et mitä sitten kun hän kuolee niin kaikki menee valtiolle kun ei ole perillisiä ja siitä mulle tuli sit jotenki niin toisaalta helpottunu olo, toisaalta ihan paniikki, mut siitä se ajatus sitte lähti ja vajaa puoli vuotta muöhemmin sit jätin pillerit pois, ja jännänä sattumana vielä, ekasta pillerittömästä päivästä meni päivälleen 5kk kun sain plussan. tuskin se mies sentään sitä lasta pelkän perinnön takia haluaa, mutta se vaan oli hänelle luonteva tapa ottaa asia esille, kun hän on aina kanssa ollu sitä mieltä että ei halua lapsia. onhan se nyt pirun kallis ja aikaa ja hermoja vievä "projekti" jos ei muuta halua kun jonkun joka perii :DDD

:D älä nyt vielä niitä peräpukamia mieti, nauti siitä että yritys on tuottanut tulosta, sitä paitsi jostain luin et raskauden aikaiseen ummetukseen vois auttaa ihan vaan se et muistaa juoda paljon.

mulla alkoi viimeiset menkat 4.4 ja sen mukaan joku nettilaskuri kertoi että olis 8.1 la. minkäki toivon että tammikuun puolelle pysyis, itsekin nimittäin lokakuun lapsi olen ja tiedän mitä on olla aina muita nuorempi :) pari päivää olen tässä ollu taas vapaalla, ja sillon kun on aivan liikaa aikaa miettiä kaikkea, on tehny mieli soittaa äidille ja kertoa, ihan vaan koska jollekin haluaisin kertoa ja häneltä olisi hyvä sitten kysellä kaikkea tyhmää omaan synnytykseen ja raskauteen liittyen (en ole ikinä halunnu kuunnella mitään raskausjuttuja keneltäkään kun ei ole tarkoitus lapsía ollu tehdä), en vaan tiedä miten se reagoi kun minä olin juuri se joka ei ikinä tee lapsia, koska en tule niiden kanssa toimeen ja en osaa huolehtia kuitenkaan..(ja nyt 26 veenä on iskeny kova vauvakuume kuitenkin.) olen nyt ajatellut että yritän siihen ultraan asti vielä olla hiljaa, jos sitten sen jälkeen kun kuulee että siellä varmasti on joku, uskaltais kertoa. olen pelänny sitä että se alkaa hössöttää liikaa, vaikka miehen mukaan mä hössötän kyllä itsekin jo niin kovasti. :D

kyllä mäki sitä verta kyttään joka vessakäynnillä, ei oikein tahdo vieläkään mennä jakeluun et on raskaana vaikka siitä on jo yli viikko kun plussa tuli. ja kaiken näköisiä nipistelyjä täälläkin mahassa. koska sulla sit olis laskettu jos se niiden viimeisten menkkojen mukaan lasketaan, osuuko tammikuulle kans? mulla on ens la, se eka ultra, jännitää ihan sikana miten selviän yksin automatkasta. kuitenkin varmaan sillon liikkuu ajatukset jossain ihan muussa kun autolla ajamisessa, ja mies ei näillä näkymin ehdi mukaan.