T24
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Pitää opetella suhtautumaan kylmänviileästi varmaan. Miehelle on tulossa synttärit pyöreitä vuosia. Ajattelin jättää lahjan ostamatta ja onnittelen vain halauksella, kun ei hänkään minua muista merkkipäivinä. Tämä aiheuttaa jo nyt valtavaa stressiä ja syyllisyyttä, kun olen tottunut huomioimaan muita ihmisiä, siis olen se ihminen, joka lähettää joka vuosi joulukortit ja kalenterissa on kaikkien sukulaisten ja tuttujen synttärit ja nimpparit, jotta muistan varmasti onnitella jne. Musta tosin tuntuu, että mies saattaa jopa suuttua, jos ei saa lahjaa.
No hyvähän se on tässä vaiheessa selvittää onko vielä niin lapsellinen että sellaisesta suuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Tuo kuulostaa juurikin siltä että tulet kohdelluksi paremmin. Jos "naisellinen nainen" on yhtäkuin autettava lapsi joka ei saa itse ovea auki eikä tuolia alleen eikä voita ja sokeria kaupasta niin mieluumminhan olisi sitten jotain muuta. Ole onnellinen että olet miesten silmissä tasa-arvoinen ja -älyinen etkä se "heikompi sukupuoli" :)
Se ei ole pointti. Työelämässä naiset haluavat tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti. On eri asia haluta tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa. Varmasti miehetkin haluavat parisuhteessa saada tuntea itsensä Miehekkäiksi Miehiksi?
en halua tuntea itseäni miehekkääksi mieheksi jos se tarkoittaa, että tuhlaan palkkani naisen haluamiin turhuuksiin vaikka tämä tienaa saman kuin minä ja voisi ostaa ne itsekkin
Sun palkka onkin sitten pieni, jos kaksi euroa maksava ruusu vaikkapa Valentinen päivänä kaataa taloutesi. Tässä ketjussa ei ole kyse taloudellisesta hyötymisestä vaan huomioimisesta.
Miksi siihen huomioimiseen tarvitaan ruusu eikä halaus riitä?
Esimerkiksi Valentinen päivää seuraa kuukauden päästä Kansainvälinen suihinottopäivä, jonka on tarkoitus olla vastine miesten huomioimiseksi, kun ovat ensin huomioineet naisia. Eli se sitten varmaan riittää silloin miehelle vaan halaus?
No olen naispuolinen joka laittoi tuon halausviestin ja aina mennyt ohi kummatkin naurettavat päivät. En ole itse tarvinnut jonkun kalenteriin merkitsemiä päiviä siihen että tekisin jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut feministi ja elättänyt itseni, olen aina pitänyt tasa-arvoa itsestäänselvyytenä. Olen vain näin vanhemmiten heräänyt toivomaan, että olisi kiva saada tuntea itsensä arvokkaaksi naiseksi. Sitä seuraa ihan suu ammollaan, kuinka jotkut naiset tosiaan saavat niitä lahjoja ja alkanut tuntua, että olen naisena jotenkin huonompi kuin he. Mitä he tekevät toisin?
Kun joku kirjoitti täällä olevansa vaativa miestä kohtaan ja saavansa huomiota ja lahjoja. Jäin miettimään, miten tuota vaativuutta voisi suhteessa tuoda esiin käytännössä. Miten vaativuus ilmenee käytännössä? Sanotteko suraan, että haluatte sellaista, vai ihasteletteko vaikka ääneen, että tuokin sai tuon ja tuon, vai vihjailetteko, vai miten?
Ongelma lienee juuri siinä, että en ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, sellaisessa romanttisessa mielessä. Haluaisin olla sellainen ja tulla kohdelluksi naisena. Ihan jo nuorena on opiskeluaikoina ollut miehillä sellainen asenne minua kohtaan, etten jostain syystä ansaitse "herrasmiesmäistä" huomiota. Esimerkiksi muistan, kun meitä meni monta naista ovesta ulos, niin muille avattiin ovi, mutta minulle ainoana ei. Kun mainitsin siitä, pojat olivat ihan ihmeissään, että sinähän osaat avata sen itsekin.
Eli jotenkin viestitän tietämättäni ilmeisesti sellaista, että minua ei tarvitse huomioida "naisena". Ehkä se liittyy siihen, että toisaalta olen ammatillisesti saanut aina arvostusta enkä ole kohdannut koskaan mitään tytöttelyä tms vähättelyä vaan tullut aina otetuksi tosissaan. Olisi kuitenkin yksityiselämässä mukava tuntea olevansa "naisellinen nainen".
No meneehän se elämä näinkin, mutta haluaisin oppia tulla kohdelluksi paremmin ja arvostan konkreettisia vinkkejä siihen, rautalankamallilla.
ap
Tuo kuulostaa juurikin siltä että tulet kohdelluksi paremmin. Jos "naisellinen nainen" on yhtäkuin autettava lapsi joka ei saa itse ovea auki eikä tuolia alleen eikä voita ja sokeria kaupasta niin mieluumminhan olisi sitten jotain muuta. Ole onnellinen että olet miesten silmissä tasa-arvoinen ja -älyinen etkä se "heikompi sukupuoli" :)
Se ei ole pointti. Työelämässä naiset haluavat tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti. On eri asia haluta tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa. Varmasti miehetkin haluavat parisuhteessa saada tuntea itsensä Miehekkäiksi Miehiksi?
Ei niin pienintäkään käsitystä mitä tarkoittaa ja pitää sisällään "tulla arvostetuksi naisellisena naisena parisuhteessa" mutta itse henkilökohtaisesti olen tyytyväinen omaan tilanteeseeni, jossa minua ei parisuhteessa pidetä ja kohdella vammaisena tai jälkeenjääneenä sukupuoleni takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt siis aivan kaikki romanttisuuteen liittyvä kokematta,
Sormuksenkin maksoin puoliksi itse.
Itse olet antanut kaiken tuon tapahtua jo vuosien ajan.
Mutta maksoiko omansa puoliksi vai miehen sormuksen puoliksi?
Maksoin oman sormukseni puoliksi.
Ei mennyt ihan tasa-arvoisesti jos molemmat maksoivat ja vain toinen sai sormuksen.
Tai jos mieskin hankki sormuksen ja maksoi puolitoista sormusta ja sinä vain puolikkaan...........
SInulla näyttää olevan vaikeuksia uskoa, että joku nainen voisi koskaan maksaa itse mitään. Väännetään nyt rautalangasta, että maksoin miehen sormuksen kokonaan, kun oli halvempi, ja puolet omastani, joka oli hieman kalliimpi, vaikka se ostettiin käytettynä toisin kuin miehen sormus uutena.
Annoin miehelle monta lahjaa joulunakin, hän ei antanut minulle.
Osoittaako mies mitenkään muuten arvostusta? Koska jos ei, niin kuulostaa kyllä kovin selkeästi siltä että on kanssasi vain siksi että on tottunut/se on helppoa, ei todellakaan siksi, että rakastaisi sinua :(. Todella noloa laittaa toinen maksamaan puolison sormus JA vielä puolet omastaan! Ei todellakaan romantiikan hiventäkään. Kyllä ne sormukset ostetaan joko toinen toiselle (mies naiselle ja nainen miehelle), tai sitten kosija maksaa molemmat. Ei noin, ei noin. Sinuna en olisi suostunut enää edes koko liittoon, vaikka ei se varmaan kyllä miehelle olisi ollut kuin olankohautuksen veroinen asia sekään.
Naisen sormus oli kalliimpi. Usein huvittaa näissä keskusteluissa se että nainen on jalosti valmis ostamaan miehelleen sen viiden kympin sileän kultasormuksen ja sitten ihmettelee miksi mies nikottelee 899 euron timantti-ihanuuden maksamisesta.
Muutenkin aika naurettavaa että romantiikka häiden alla tulisi siitä kuka maksaa sen sormuksensa. Kyllä minua olisi ihmetyttänyt jos mieheni olisi häiden alla alkanut vaatia että minä maksan sitten sormukset tai hän ei mene naimisiin ollenkaan kun ei ole euroiksi muutettua romantiikkaa ilmassa.
Näin juuri. Naiset kyllä muistavat ajaa tasa-arvoa, mutta vain valikoitujen asioiden suhteen.
Meilläkin poika yritti maksaa ekoilla treffeillä jostain kumman syystä(?) molempien ruuat. Olin kyllä nuori niin kuin vieläkin mutten aivan rahaton lapsi. Ja poika oli se joka treffeille pyysi, mutta suostuin ihan ilmaiseksi seuraksi. Sain sen onneksi järkiinsä ja tälle tasa-arvon vuosituhannelle siirrettyä.
Ei pahalla mutta kannattaa ihan alussa kylmästi valikoida eikä tyytyä siihen lompakkoloiseen. Tiedän ihan varmuudella että muunlaisiakin on.