Syöpä14102019
Seuratut keskustelut
Kommentit
Pohdin paniikinomaisesti etäispesäkkeitä. Tunnen syyllisyyttä lapsen altistamisesta tälle kokemukselle.
Samalla kuvittelen, että etäispesäkkeitä ei ole ja selviän vähällä, mutta pelkään toivoa liikoja.
Tämä pelko on käsittämätön. Ei se ole kuolemanpelkoa, se on pelkoa lapsen selviytymisen puolesta.
Tämä on taisteltava viimeiseen asti.
Köyhyys on sitä kun tukilapsi ei vaihda pikkuhousujaan päivittäin koska 'eihän ne pikkuhuosut riitä jos ne vaihtaa joka paivä'
Labra tänään 12.40.
Olen ollut ravinnotta eilisillasta
Aamulla join lasin vettä.
Alkaisi olla jo vähän nälkä.
Psykologille sain aamulla itkeä - hauska heppu, istuu siinä ja minä itken.
Teki hyvää.
Ensi viikolla uudestaan.
Otathan huomioon, että mies pahoinpitelee samalla myös sikiötä.
Mikäli sinusta tuntuu, että mies tarvitsee sinua enemmän kuin lapset, ja että rakastat miestä enemmän kuin lapsia, ehdotan seuraavaa:
a) teen vanhemmasta lapsesta lastensuojeluilmoitus, hän saattaa saada väkivallattoman sijaiskodin
b) hakeudu loppuraskauden ajaksi turvakotiin ja anna sikiön kasvaa väkivallattomasti. Anna lapsi synnytyksen jälkeen pois. Sitten voit palata huolehtimaan miehestä.
Miäkäli lapset ja heidän tulevaisuus ovat sinulle tärkeämpiä kuin mihesi, lähde heti lapsen ja sikiön kanssa. Vaadi lääkärintarkastus pahoinpitelyn vuoksi.
Jätä miehesi. Mies joka hakkaa raskaanaolevaa naista ei ole suhteen arvoinen.
Ennen syövän löytymistä ei oireita. Nyt luonnollisesti tuntuu kuin syöpä olisi kaikkialla.