Susan2019

Nukutaan yhdessä pitkään, laitetaan ruokaa, mies ulkoilee meidän pikku taaperon kanssa ja sanoo mulle, että lepää sillä välin. Mä hoidan lasta eniten muuten kun oon kotona. Toisinaan mies ulkoiluttaa koiria ja yhdessä käydään kaupoilla ja muilla asioilla. Katsellaan yhdessä ekokuvia ja sekstaillaan n. kolme kertaa päivässä. Ihanaa arkea:)

Minut on jätetty kun olen ollut liian kiltti.

Yhden jätin, kun meinasin kuolla.

Yhden jätin kun ei vaan natsannut. Instan perusteella olin aivan myyty erääseen tuttuun. Kuvat oli hienoja ja mies oli komea ja kuvauksellinen. Luonnossa puhelias ja kohtelias. Lievä ylipaino ei olisi haitannut, mutta...kerran haisi ihan oikeasti ihmispaskalle. En tiedä oliko jäänyt suihkut välistä alushousujen vaihtoineen, eikä kyllä kiinnostanut tietääkään. Paljastui myös täysin rahattomaksi vaikka instassa selkeästi näytti, että rahaa on. Onneksi tapailu jäi vain juttelun tasolle.....

Kyllä voi tunteet kuolla. Itse olen muutaman vuoden seurustellut epävakaan kanssa. Lapsikin tullut. Minua on loukattu todella paljon henkisesti ja monet kerrat olen ollut lähtökuopissa suhteestamme. Lapsi pitää minua kiinni hänessä ja se toivo siitä, että epävakaus lievittyy iän myötä. Muistelen myös paljon hyviä hetkiämme. Omat tunteeni loukkausten kälkeen ovat hetken vereslihalla...toistaiseksi olen voinut jatkaa niiden jälkeen jopa melko normaalisti mutta paljon olen käsitellyt asioita päässäni. Saan paljon netistä vertaistukea epävakaan kanssa olemiseen ja se auttaa. En koe enää rakastavani häntä niinkuin esim vielä vuosi sitten, pikemminkin välitän ja koetan ymmärtää mikä puolisoni käytöksen takana on. Hän haluaa jatkaa kanssani vaikka onkin monet kerrat erokorttia itsekin väläytellyt. Hänellä ei muuten ole edes virallista diagnoosia koska sairauden tunnetta ei juuri ole. Suurin osa minuun kohdistamistaan loukkauksista näen vain hänen vihanpurkaus ja pahanolon tyhjentämiskanavana. Lähimpään nääs luottaa eniten ja kun näkee että minä en jätä vaikka mikä olisi. Itse koen että suhteessa voi olla myös ilman suurta rakastamisen tunnetta. Meillä on kiihkeät välit muuten ja paljon tunnetta pelissä (niinkuin varmaan kaikissa epäterveissä suhteissa) Kaikkihan me tiedämme sen että ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia, ihan jokaisessa, mutta nämä persoonallisuushäiriöisethän ei ymmärrä juuri sitä. Siitä tulee paljon konflikteja. Siihen varmaan perustuu se, että he eivät voi enää "rakastaa" kun toinen on epätäydellinen. Pershäiriöisethän pitävät itseään täydellisinä. Minäkään en rakasta enää siksi kun on satuttanut niin paljon, mutta anteeksi ei pyydä mitään. Itse pyydän anteeksi, mutta siitä ei ole mitään iloa. Ei osaa käsitellä sitäkään.