SouthernGrove

Meillä peruslajittelu omiin koreihinsa mustat (ja muut tosi tummat), valkoiset (ja muut tosi vaaleat) ja värikkäät/kirjavat.



Näistä sitten tarvittaessa omia alalajitelmia esim punaiset, jos on sellaisia joiden epäilen päästävän väriä, ja ne, jotka pestään muuta pyykkiä matalammassa lämmössä. Lisäksi on vielä ns erikoispyykki, kuten esim vessan matot, jotka pesen aina erikseen.

Mulla takana nyt nelisen viikkoa lomailua Suomessa. Asun siis ulkomailla, paikassa jossa talvikuukausina lämpötila on usein Suomen kesälukemissa. Kesällä (huhtikuu-lokakuu) ylin päivälämpötila on 25-40 astetta. Alkuun reilu 30 asteen helteestä tultua Suomen kesä tuntui mukavan raikkaalta, mutta ei aikaakaan kun alkoi tympiä. Ja ahdistaa. Ei mua niinkään tämä nimenomainen kesä ja kesäsää ahdista, koska meillä on luvassa vielä monta kuukautta pakahduttavaa hellettä kotiin palattua. Mutta ahdistaa ihan hemmetisti se muutaman vuoden päässä häämöttävä paluumuutto Suomeen, jossa se kesä on just tätä. Tulevaisuudenkuva mulla aiheesta: hemmetti, oli kesä, hieno sää, aurinko paistoi ja lämmintä oli jopa yli 20 astetta. Mutta minä raukka missasin sen kun sattui olemaan työpäivä. Enkä nähnyt edes ikkunasta tapahtumaa, kun satuin käymään vessassa just silloin.

Jos mun poikkis tai tyttis tai avokki tai masuasukki tai esikko, tosikko, pikku-kakkonen tai oikeastaan kuka vaan kieltäisi tai komentaisi mua tekemään / olemaan tekemättä ihan mitä tahansa loppukaneetilla "onko selvä", hän saisi palkakseen lähinnä ikävystyneen silmäyksen ja demonstraation juuri siitä epätoivotusta toiminnasta.

Toistan samaa mitä muutkin ovat jo sanoneet: älä hanki lapsia suhteeseen, jossa isoista asioista kommunikointi on noin vaikeaa, jopa teoriatasolla.

Kysymykseen siitä, missä vaiheessa suhdetta lasten hankinnan voi ottaa puheeksi ja miten:

Oman kokemuksen mukaan siinä vaiheessa kannattaa ottaa puheeksi, kun asia alkaa itseä mietityttää. Meillä se tapahtui vähän vahingossa ja aasinsiltojen kautta jossain 2 ja 4 viikon tapailun välimaastossa. Keskustelu alkoi sillä kun pohdittiin yhdessä, mikä on ihmisen vahvin vaisto. Mies sanoi että henkiinjäämisvaisto, minä puolestani väitin että se on ns "emovaisto". Siis se vaisto, joka saa vanhemman suojelemaan lastaan vaikka oman henkensä kaupalla. Emovaistoksi kutsuin tätä vaistoa siksi, että se esiintyy molemmilla sukupuolilla. Ei kaikilla yksilöillä, mutta luullakseni isoimmalla osalla vanhemmiksi halunneista kuitenkin. Tästä keskustelu jotenkin vain lipui aiheeseen "Haluatko joskus lapsia? Jos niin millä aikataululla ja kuinka monta?"

Mulla taas tuli mieleen, että kuka enää voi ottaa vakavasti koko hallitusta, tai politiikkaa ylipäätään? Siihen lajiin on viime päivinä sählätty ihan puolueesta riippumatta. Melkoinen valta yhdellä ihmisellä, jos hänen valintansa saa koko hallituksen sekaisin.