Sokerihiiri19

Rauni kirjoitti:

Näsiä, me päätimme jatkaa aktiivisesti vauvan yrittämistä tilanteesta huolimatta.

Me myös tosin meidän kohdalla kyseessä aloitus. Vaikka tilanne mietityttää, mutta juuri noi mitä toit esiin ovat puolesta puhuvia.

Olen pikkuhiljaa päässyt tämän keskustelun lyhenteiden maailmaan. Eivät ole ehkä helpoimmasta päästä, jos lukee ensimmäisiä kertoja ja tutustuu aiheeseen.

Ovis oli ehkä viime viikolla ja aloitimme yrityksen. Pakko myöntää, että en ole kovin hyvin perillä mun kiertopäivistä mikä on ehkä outoa, koska menkat ovat olleet aina tosi säännölliset, joten ehkä siksi pitäisi tietää kierto paremmin, mutta ei ole tarvinnut pohtia. Eli sikäli vähän mututuntumalla täysin siis mentiin.

Samaistun hyvin kaikkiin niihin, jotka ovat kärsimättömiä. Toisaalta tää on ihanaa, että on jotakin mitä odottaa aivan valtavasti ja tästäkin ajasta voi nauttia, mutta... Omalla kohdalla mieli ja kroppa tekee tepposet jo nyt. Pääsin viime ja tällä viikolla jo hyvin sellaiseen moodin, että en lue joka paikasta keskusteluja ja selaile kaikkea mahdollista tietoa ja ihastele kaikkea. (Vauvajuttuja on tullut selailtua toki aiemminkin jo vuosia silloin tällöin, mutta sitten ku aloitettiin yritys oli mennyt siihen pisteeseen, että minulla on mm. isyyslahja valittuna tulevalle isälle. Ehkä pikkuisen liian aikaista. ) Eilen pesin aamulla hiukset ja kun olin piipahtanut ulkona hiukset haisi ihan koiralle ja oli pakko laittaa ne kiinni. Illalla alkoi etova olo joka on edelleen. Tää on ihan kamalaa. Ai niin viime viikolla kuvittelin jo, että tunsin oviksen tai tuli semmoinen fiilis, että olen kyllä aikaisemmin samanlaisia tuntemuksia tuntenut, mutta en ole osannut yhdistää, että kyseessä voisi olla se.

Ymmärrän ihan hyvin, että aika epätodennäköistä että olisi tässä vaiheessa jotakin oireita puhumattakaan siitä, että olisi muka tärpännyt vähän lennosta. Testejä en vielä toistaiseksi aio hankkia. Katotaan sitten kun siltä tuntuu. Odotan menkkoja. Tulevat olemaan kyllä suuri pettymys, koska ovat olleet jo vuosia välillä pettymys vaikka ei ees ollut yritystä, joten miksi pettyä.

Hei!

Olen vähän aikaa sitten täyttänyt 29v. Vauvakuume ollut vuosia. Miehen kanssa oltu yhdessä yli 10 vuotta. Tämän enempää elämäntilanne ei voi enää oikein asettua. Alustavasti ollut puhetta muutaman kuukauden päästä alkaa yrittää (tähän ei ollut mitään selkeää syytä, mutta lähinnä tää maailmantilanne). Monia terveysvalmisteluita jo tehty (hampaiden huolto, pillereiden lopetus yms.) tosin vitamiineja aloin syömään vasta nyt. Ymmärrän mieheni pointin vielä muutaman kk odottamisessa, mutta toisaalta tuntuisi, että juuri nyt olisi sopiva hetki. Jos vaikka tärppäis heti niin näen tässä tilanteessa paljon etuja: tuun tekemään etätöitä todennäköisesti ainakin toukokuun puoleenväliin ellei pidempään ja sen jälkeen on kesälomaa ja myös muut ovat lomalla, joten toimistolla tulisi olemaan vähemmän väkeä (mahdollinen pahoinvointi stressaa jonkin verran). Ja vaikka ei tärppäis lähiaikoina niin eihän siinä sitten mitään vaan ootellaan.

Ovulaatio olisi parhaimillaan Flon mukaan perjantaina. Iik.

Tulin vaan jakamaan tämän, koska en ole kavereille tästä asiasta kovin avoimesti puhunut. Täällä on niin hyvä meininki ❤️