Soffia29

.

simpulainen kirjoitti:

Toivotaan Julppa kestävää tärppiä! ❤

Sieltähän ne mun hanat aukes eli kp1 ja yk7 lähti käyntiin. Kävin pitkällä kävelylenkillä helpottamassa fiiliksiä ja viini odottelee jääkaapissa iltaa.

Te ketkä haaveilette esikoisesta, onko ajatuksissa isommankin perheen perustaminen vai niin kuin mulla, että kunhan olisi mahdollisuus edes yhteen? Tietenkin oma mielipide voi muuttua mutta tällä hetkellä on ainakin sellainen olo, että jos edes ensimmäisen saisi niin se voisi myös olla ainoa. Entäs te keillä on jo lapsi, oliko alussa samanlaista ajatusta ja kuinka nopeasti se sitten muuttui ja tuli toive jo toisesta ja kolmannesta?

Me miehen kanssa haaveillaan että saatais kaksi lasta, mut nyt kun tässä on mennyt muutama kuukausi yrittämistä ollaan puhuttu siitä miten onnellisia me ollaan jos me tullaan se ykski saamaan, vaikka yrityskuukausia ei oo kauan takana mutta se ettei oo kertaakaan oo tullu ees viivanpaikkaa on pistäny mietityttää et entä jos ei voikaan saada lapsia, miten kova paikka se ois.. mutta tosiaan tässä vasta vähän aikaa yritetty, me mennään mielenrauhan tuomisen vuoksi jouluna yksityiselle tekee testit kummallekin ja puhuu ammattilaiselle, että helpottaisi tämä epävarmuus kummallakin :)

Lumokeiju kirjoitti:

Kiiko kirjoitti:

- Se olin minä! Ei näitä tunteita olisi jos olisin pärähtänyt ensimmäisestä kierrosta raskaaksi, tai jos nyt olisin raskaana. Raskautumiseen vaikuttaa todella moni asia, mutta  yleisesti ottaen on tieteellisestikin todettu, että parhaat raskautumismahdollisuudet ovat nuorella normaalipainoisella naisella. Jos siis selvästi ylipainoinen nelikymppinen nainen tulee nopsaan raskaaksi, niin kyllähän siinä tuntuu vähän pahalta kun kaikkien tilastojen valossa itsellä pitäisi olla paremmat todennäköisyydet raskautumiseen.

En siis varsinaisesti ole iäkkäämpiä ja/tai ylipainoisia vanhempia vastaan, mutta elämä tuntuu epäreilulta kun teet "asiat niinkuin pitäisi", ja silti ei tärppää. Ikään nyt ei voi vaikuttaa, mutta teoriassa lähes jokaisella meistä on vaikutusvaltaa vaa'an lukemiin. Eihän laihduttaminen helppoa ole, mutta teoriassa se normaalipaino on lähes jokaisella meistä saavutettavissa ja sillä voisi tilastojen valossa suurentaa raskautumisen todennäköisyyttä. 

Kyllä, nyt muistankin, että sinä se olit 😊 Nyt kun luen tuon oman avautumiseni, niin huomaan, että kirjoitin sen aivan tajunnanvirtana ja kapeakatseisesti. Tietysti ymmärrän nuo kateuden ja myös ne ärsytyksen tunteet. Jos itsestä tuntuu, että tekee kaiken oikein ja haluaa kovasti jotakin, niin sitten joku muu saakin sen tarjottimella, näin kärjistetysti. Tässä mennäänkin jo niin syvällisiin asioihin, esimerkiksi että miksi kaksi aikuista, jotka toivovat lasta eniten koko maailmassa ja haluaisivat tarjota lapselle hyvän elämän eivät raskaudu ja toisaalta joku huonossa tilanteessa oleva sekakäyttäjä napsahtaa tuosta noin vain raskaaksi... Edelleen, hyvin kärjistäen. Mutta tämän viestin taustalla siis se, että ymmärrän kyllä, että muiden raskaus voi tuntua pistona omassa mielessä. Mutta sitä se varmaan voi olla riippumatta siitä, että onko naisella ennestään liuta lapsia, iäkäs, ylipainoinen jne. Minäkin tunnustan tunteneeni sellaisia tunteita, kun läheinen ystäväni raskautui ensimmäisestä kierrosta. En näköjään osaa kirjoittaa lyhyesti 😂

Kuitenkin, kaikille täällä oleville ja myös muille naisille soisin sen oman pienokaisen ❤️❤️❤️

Me romahdettiin mieheni kanssa pariksi viikoksi, kun saatiin tietää että läheisin ystävä pariskuntamme saavat lapsen, he eivät siis tienneet että mekin olemme alkaneet yrittää jo ennen heitä ja he hihkuivat innosta miten he vaan päättivät viikkoa ennen ovulaatiota että nyt aletaan yrittää ja heti ensimmäisestä kierrosta tärppäsi.. kurkkua kuristi meillä kummallakin ja pitkät itkut itkettiin miehen kanssa miten pelottavalta ja ahdistavalta tuntuu jos me joudumme vuosia yrittämään, kun toisilla se onnistuu tuosta vain.. mutta nyt kun tunteet taas rauhoittunut olemme pyrkineet taas ajattelemaan, että kaikkemme teemme, että saisimme edes yhden pienokaisen rakastaaksemme, eikä elämä ole kilpailu vaan se tulee sitten kun sen on tarkoitus tulla.. mutta pystyn kyllä samaistumaan näihin tunnekirjoihin mitä monet täällä kirjoittaa. Meilläkin vasta yk3 menossa, mutta jo nyt nostan hattua kaikille jotka pidempään ovat yrittäneet raskautua, koska tämä on todella raskasta, kun se toive lapsesta on niin kova.

Ilona Eloisa kirjoitti:

Haaveissa21 kirjoitti:

Ilona Eloisa kirjoitti:

Ovis lähestyy ja yritimme sitkeästi tallettaa, eikä se taaskaan onnistunut. En voi sille mitään, että kun tätä jatkuu kuukausi kuukauden perään niin romahdan itkuun joka kerta kun mies luovuttaa.

Voima🤗. Ei oo aina helppoa olla mies(kään) näissä puuhissa. Meillä välillä vähän samaa ongelmaa ja sen takia yritänkin ottaa mahdollisimman rennosti (välillä helpommin sanottu kuin tehty, en), enkä edes viitsi miehelle mainita, että milloin olis otollinen hetki. Vaikka taitaapa tuo huomata..

Kiitos voimahalauksesta! Kyllä iloinen voi olla ihminen onnistuneesta talletuksesta, vaikkakin koti-inseminaatioon se lopulta päätyi kuitenkin.

Jos yhtään helpottaa, niin meillä mennään kaikki yrittäminen koti inseminaatiolla miehen kanssa, mies ei siis ole koskaan pystynyt seksin aikana tulemaan seksin aikana traumojen vuoksi, asiaa hoidettu vuosia tuloksetta, niin me mennään näin, ei perinteisin keino, mutta tärkeintä että joskus tätä kautta saatais oma vauva. Seksiä meillä sitten muuten normaalisti nautintoon :)

Hei, ite niin uus tän asian kanssa että pakko kysyä ohjeita: miksi siis mittaatte aamulämmön ja milloin se kannattaa mitata ja mitä se kertoo? 😅 pitääkö se heti mitata ennen kuin nousee ylös vai voiko esim koirat aamulenkittää ennen mittaamista?