SK

En itsekään lukenut linkkejä, mutta tuossa lainaamassasi tekstissä ei sanota, että placebo-vaikutus olisi myytti, vaan että placebopohjaiset hoito-ohjelmat eivät olisi tehokkaita.

Afganistan oli minusta hyvin merkittävä skandaali. Muuten kuitenkin ollut tietääkseni ihan hyvä presidentti. Uskon, että hän on pärjännyt huomattavasti paremmin kuin miten hänen edeltäjänsä olisi pärjännyt.

Kuten tosiaan ylempänä sanottu, niin on tietääkseni hyvin yleinen ongelma.

Itsekriittisyys on mielestäni ihan ok, mutta ennenaikainen vakuuttuneisuus siitä, että et kelpaa jollekin tietylle henkilölle vaikuttaa minusta väärältä ja mahdollisesti haitalliselta asialta.

Vaikka ihmiset ovat jossain määrin yhtä mieltä siitä, ketkä ovat kauneimpia ulkonäöllisesti ensisilmäyksellä, niin oikeassa elämässä henkilöiden viehättävyyteen vaikuttavat myös lukuisat muut tekijät. Ulkonäöstä suoraan riippumattomien tekijöiden, kuten äänen tai käyttäytymisen, lisäksi henkilön persoonallinen tyyli voi jakaa mielipiteitä siten, että joidenkin mielestä henkilö vaikuttaa paljon viehättävämmältä, ja ehkä joidenkin mielestä vähemmän viehättävältä. Joku voi siis tyylisi perusteella pitää sinua kauniimpana kuin mitä pelkistetysti olisit.

Voi myös ehkä auttaa miettiä sitä, että kaikki tuntemasi perheelliset henkulöt ovat olleet niin kauniita, että he ovat kelvanneet jollekin. Isäsi ja äitisi ovat kelvanneet toisilleen, heidän molempien äidit ja isät ovat kelvanneet toisilleen ja niin edelleen tuhansien sukupolvien ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Katson tosi vähän TV:tä, mutta olen katsonut Spartacus: Blood and Sand sarjan Netflixistä. Sarja koostuu lähes kokonaisuudessaan sekavasta juonittelusta ja nälvimisestä, naurettavista taistelukohtauksista ja rajusta antiikkiteemaisesta aikuisviihteestä.

Itse katsoin sitä jälkimmäisestä syystä, mutta arvostin myös sitä, että sarjan käsikirjoittajat olivat ilmeisesti ainakin yrittäneet saada hahmojen puhe kuulostamaan totutusta poikkeavalta suosimalla epätavallisia ilmaisuja, kuten viittaamalla juttelemiseen breaking wordsina. En usko, että sarjan puhetapa on mitenkään sen historiallisempi, mutta ainakin se teki hahmojen puheesta kiinnostavampaa.

Tuo sarja on näytetty ihan Suomen televisiossakin TV5-kanavallakin ja uusintanakin. Tuossahan on ihan neljä kautta tai siis yksi noista kausista on spinoff, joka kertoo oikeasti tuota päähenkilöä kiinnostavasta henkilöstä ja pahemmasta pleijeristä, josta lopulta tulee päähenkilön oikea käsi. Tuohan ”perustuu tositapahtumiin”, mutta ei mennyt niin kuin perimätiedon mukaan. Mutta oli harvinaisen raju sarja Suomen televisioon. Tunsin itseni todella likaiseksi ja vastenmieliseksi kun jokainen jakso piti katsoa.

Ja se sarjan loppuratkaisu oli kyllä varsinaisen kantaaottava. Tyyliin kaikki muut kapinaan liittyneet miehet kuolevat, mutta homogladiaattori jää rakastajansa kanssa eloon.

Minkälaisen kannan sarjan loppu mielestäsi ottaa?

Itse ymmärsin lopun lähinnä sen kautta, että historiallinen Spartacuksen kapina kukistui lopulta verisesti, ja monet sen keskeisistä hahmoista oletettavasti myös kuolivat väkivaltaisesti. Se olisi kuitenkin ollut kierojen ja julmien roomalaisten voiton lisäksi melko synkeä loppu sarjalle, joten edes joidenkin harvojen näytettiin selviävän ainakin jossain määrin onnellisesti. Kyseisen homoparin toinen jäsen oli yksi niistä harvoista hahmoista, jotka eivät olleet joko sotahulluja tai petollisia pahiksia, joten heiden selviämisensä ei tunnu asioiden jättämiseltä kesken.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Katson tosi vähän TV:tä, mutta olen katsonut Spartacus: Blood and Sand sarjan Netflixistä. Sarja koostuu lähes kokonaisuudessaan sekavasta juonittelusta ja nälvimisestä, naurettavista taistelukohtauksista ja rajusta antiikkiteemaisesta aikuisviihteestä.

Itse katsoin sitä jälkimmäisestä syystä, mutta arvostin myös sitä, että sarjan käsikirjoittajat olivat ilmeisesti ainakin yrittäneet saada hahmojen puhe kuulostamaan totutusta poikkeavalta suosimalla epätavallisia ilmaisuja, kuten viittaamalla juttelemiseen breaking wordsina. En usko, että sarjan puhetapa on mitenkään sen historiallisempi, mutta ainakin se teki hahmojen puheesta kiinnostavampaa.

Tuo sarja on näytetty ihan Suomen televisiossakin TV5-kanavallakin ja uusintanakin. Tuossahan on ihan neljä kautta tai siis yksi noista kausista on spinoff, joka kertoo oikeasti tuota päähenkilöä kiinnostavasta henkilöstä ja pahemmasta pleijeristä, josta lopulta tulee päähenkilön oikea käsi. Tuohan ”perustuu tositapahtumiin”, mutta ei mennyt niin kuin perimätiedon mukaan. Mutta oli harvinaisen raju sarja Suomen televisioon. Tunsin itseni todella likaiseksi ja vastenmieliseksi kun jokainen jakso piti katsoa.

Olen siis katsonut kaikki neljä kautta, mutta tosiaan Blood and Sand taisi olla vain ensimmäisen kauden nimi, eikä viittaa koko sarjaan. Spartacuksia on kuitenkin kai muitakin, mutta ne eivät ole ehkä yhtä rasvaisia kuin tuo sarja.

Itsellenikään ei tullut sarjan katsomisesta kovinkaan ylevä olo, enkä ehkä kehtaisi sitä livenä hehkuttaa.