SK

Joidenkin (useimpien?`) mielestä pyyteetöntä ystävällisyyttä ei ole, vaan kaikessa olisi kyse toimijan omasta edusta. Dawkinsin The Selfish Gene on varmaankin tunnetuin tällaista näkemystä ajava teos, jossa ystävällinen käytös selittyisi itsekkyydellä. Tässä näkemyksessä olisit ystävällinen ja yhteistyöhaluinen perheenjäseniäsi ja muita sukulaisiasi kohtaan, koska he ovat ikään kuin osa sinua itseäsi, ja auttamalla heitä ja kaveeraamalla heidän kanssaan auttaisit myös itseäsi. Mutta ehkä joidenkin mielestä esimerkiksi jotkin ihmiset ovat ystävällisempiä toisiaan kohtaan kuin mitä pelkkä sukulaisten suosiminen selittäisi, ja ehkä jossain mallissa osa ihmisistä saattaisi olla pyyteettömästi epäitsekkäitä.

Kuten aikaisempaan asiaa käsittelevään aloitukseen kirjoitin, niin voi olla eri näkemyksiä siitä, missä mielessä toisinajattelijoita kannattaa kohdata ja miten heidän kanssaan tulisi vuorovaikuttaa.

Esimerkiksi voitaisiin olla sitä mieltä, että Nasan tutkijoiden ei tulisi ottaa osaa litteän maan teoreetikkojen konferensseihin ja puolustaa niissä näkemyksiään, koska se voisi antaa kuvan siitä, että he pitävät litteän maan teoriaa vakavasti otettavana ja mahdollisena vaihtoehtona. Voitaisiin sanoa, että litteän maan teoriat eivät myöskään keskusteluohjelmissa ansaitsi samaa määrää ilmatilaa ja painoarvoa kuin Nasan tutkijoiden tai vaikka yliopistojen geologian laitosten tai lentöyhtiöiden näkemykset.

Voidaan myös ajatella, että julkisessa keskustelussa ei ole välttämättä kyse keskustelijoiden välisestä vilpittömästä ajatustenvaihdosta, vaan keskustelijat voivat puhua ainakin osittain osittain keskustelukumppaninsa tai keskustelun aiheen ohi osana jotain muuta agendaa. Hyviä esimerkkejä tällaisesta esiintymisestä voisi olla esimerkiksi Yhdysvaltojen edellisen presidentin käytös vaaliväittelyissään, joissa hän ei useinkaan pidättäytynyt keskustelun aiheessa tai puheenvuoroissaan. Toinen esimerkki lähtökohtaisesti vilpillisestä keskustelijasta voisi olla esimerkiksi Kim Jong-un, jonka ei välttämättä tarvitse mitenkään sitoutua ulkomaille kohdostettuihin sanomisiinsa, ja jonka kanssa keskusteluminen myös ensimmäisen mainitsemani näkemyksen perusteella ehkä virheellisesti legitimoisi häntä kunnioitettavana johtajana.

Sananvapaus ja suvaitsevaisuus ovat myös sinänsä melko omituisia ja ehkä ristiriitaisiakin käsitteitä. Onko suvaitsevaista suvaita suvaitsemattomuutta? Mitä sananvapaus varsinaisesti on, ja onko hyökkäys sananvapautta vastaan, jos kieltäytyy olemasta samassa tilassa toisinajattelijan kanssa? Ainakin itsestäni tumtuu, että sananvapaudesta puhuttaessa joskus esimerkiksi sekoitetaan suppea lakitekninen sananvapauden määritelmä, ja jokin keskustelukulttuurin ideaali.

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vielä 50-luvulla uskottiin röökin olevan terveellistä, vesiputkien tekemisen lyijystä olevan loistava ratkaisu, ydinaseiden räjäyttelemisen ilmakehässä olevan hyvä ajatus, homoseksuaalisuuden olevan rikollista, asbestin olevan kätevä ja turvallinen rakennusmateriaali ja niin edelleen. Eli voi olla, että joskus uusi tutkimus ja uudet näkökulmat saattavat muuttaa käsityksiä siitä, mikä on terveellistä tai turvallista, ja ehkä ihan aiheesta. Vai maistuisiko lasillinen vettä lyijykupista?

Eli sinäkö uskot että lapsen yksin saaminen on lapselle edullista?

En välttämättä, vaan että yksinhuoltajien tai lapsien, joilla on vain yksi aktiivinen vanhempi, paheksuminen ei ole välttämättä yhteiskunnallisesti hyvä idea.

Vielä 50-luvulla uskottiin röökin olevan terveellistä, vesiputkien tekemisen lyijystä olevan loistava ratkaisu, ydinaseiden räjäyttelemisen ilmakehässä olevan hyvä ajatus, homoseksuaalisuuden olevan rikollista, asbestin olevan kätevä ja turvallinen rakennusmateriaali ja niin edelleen. Eli voi olla, että joskus uusi tutkimus ja uudet näkökulmat saattavat muuttaa käsityksiä siitä, mikä on terveellistä tai turvallista, ja ehkä ihan aiheesta. Vai maistuisiko lasillinen vettä lyijykupista?