sisotalo

Ei Joutsenlahti Annelia auttanut, vaan tutki hänen syyllisyyttään. Siten kun asia oli selvä todisti hän Annelin puolesta ja juttu voitettiin Nyt on Hovioikeus todennut että Joutsenlahdelle ei annettu mahdolisuutta esittää näitä kolmea asiaa käräjäoikeudessa

1. Mitään pakoilua ei ollut

2. Mitään virkarikosta ei ollut, kun Tannerin valokuvaa ei lähetetty, vain huppumiehen kuva. Sellainen on blogissa http://seppo-isotalo.blogspot.se/

3. Ylipäätään mitään tarvetta vahenemisajan pientämiseen ei ole kun vakavasta rikoksesta ei ole puhe.

Tämä ketju alkaa blogini lainauksesta Kts alkuperäistä

http://seppo-isotalo.blogspot.se/2012/06/anneli-vapaaksi-tutkimuksen-aj…



Tuomiot eivät suinkaan merkitse, että Auerin perheen lapsia oli seksuaalisesti käytetty hyväksi. Näin tarint ovat syntyneet



Anneli Auerin tunnusti miehensä tapon syyskuun lopussa 2009 ja peruutti sen 2009-11-05. Samaan aikaan sijoitettiin hänen lapsensa kahteen hoitopaikkaan. Amanda, joka näki murhaajan poistuvat pidettiin laitoshoidossa ja kolme nuorinta lasta enonsa perheessä. Tässä ovat lähtökohdat siihen sekamelskaan, joka on vaivannut Suomea nyt jo kolme vuotta. Asiassa ovat mielipiteet jakaantuneet jyrkästi kahtia. Keskustelufoorumi murha.info propagoi Annelin pahuutta yleensä ja vannoo hänen olevan ainoa mahdollinen murhaaja, lastensa hyväksikäyttäjä ja saatananpalvoja. Yhtä jyrkkiä ovat vastakkaiset, Auerin ystävät. Nina Berg kirjoitta otsikolla ”Vihamieliset todistajat” sekavaa tekstiä, mahdollisesti salaisesta käräjäoikeudesta, mahdollisesta josta muusta tilanteesta.



Kun Auer suljettiin vankilaan joutuivat lapset selittämään tilanteen kahdella eri tavalla. Amandalle oli selvää, että äiti oli suljettu väärin vankilaan ja että hänet vapautettaisiin. Enon hoivissa olevilla lapsilla oli vaikeampaa. Murhayön tapahtumista ei heillä ollut omakohtaista tietoa. Isä oli surmattu ja äiti oli siitä syystä vankilassa. Tämä jatkui lähes kaksi vuotta, eno todisti oikeudessa sisarensa puolesta, vaikka hänellä olikin vain toisen käden tietoa.



Dramatiikka alkoi kun Auer vapautettiin. Eno ratkaisi asian viemällä hoidossaan olevat lapset merimatkalle. Sieltä palattiin videon kanssa, johon Auerin perheen poika oli sanellut uskomattoman tarinan siitä, kuinka hänen äitinsä ja sisarensa olivat yhdessä murhanneet isän, nauhoittaneet tapahtuman, lavastaneet murhamiehen vierailun ja soittaneet poliisit apuun.



Amandalta kysyttiin heti kahdessa kuulustelussa tarinan todenperäisyyttä. Hän kiisti kaiken, mutta syyttäjä jätti kertomatta KKO:lle näiden kuulustelun olemassa olosta. Näin saatiin KKO suostumaan tutkimustyön käynnistämiseen uudelleen.



Varsinaista ongelmaa ei tämä ratkaissut., Nuoret lapset luulivat äitinsä olevan isän murhaaja ja että hän uhkaa nyt vapaudessa olleessaan heidän uusia vanhempiaan, enoa ja hänen vaimoaan. Tarvittiin uusia rikoksista, jotka johtaisivat Anneli Auerin vangitsemiseen. Tähän tarkoitukseen syntyivät tarinat lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja saatanan palvonnasta. Näihin kaksi käräjäoikeuden naistuomaria uskoi osittain, mutta oikeuden puheenjohtaja ei lainkaan. Käräjäoikeuden enemmistö langetti niin pitkän vankeustuomion, että Auer voidaan edelleen pitää vangittuna, mikä oli tavoitteena.



Seuraavaksi KKO ottaa kantaa Auerin vaatimukseen saada vapaalla jalalla vastata poikansa keksimiin tarinoihin. Hän jättää anomuksen tästä KKO:lle viimeistään 17/09. Valitus Ulvilan surmasta saa odottaa kunnes on varmistettu, että Auer ei pääse vapauteen puolustamaan itseään.