Siriina

Vierailija kirjoitti:

Täällä päin jaetaan jostain syystä usein suolasillejä. Hyi yäk! Ne menee aina suoraan roskiin.

Älä ota, anna jollekin joka syö.

Ei häviä. Jäljet näkyy ikuisesti. Kymmenen vuoden käytön jälkeen ei yleensä enää löydy suonta mihin pistää, pitää piikittää ihon alle/lihakseen. Toki joku alan mies vielä löytää suonen, mutta harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Opiskelin lähihoitajaksi 35-vuotiaana enkä ole tehnyt päivääkään niitä töitä. Työssäoppimispaikoissa pahimpia olivat 60+ naiset, ihan järkyttävää nälvimistä ja kyykyttämistä.

Ihan avoimesti ihmeteltiin että miten minulla muka ei ole vanhusten hoidosta mitään kokemusta, miten voisi edes olla kun omat isovanhemmat on kuolleet ns saappaat jalassa minun ollessa vielä alakouluikäinen... 

Kaikki koulussa opetettu kyseenalaistettiin samantien, ns. kuntouttava työote oli iso vitsi ja työpaikoilla naureskeltiin ihan päin naamaa niille hoitajille jotka yrittivät ehtiä kävelyttämään asukkaita jne.

Tuli tästä mieleen tilanne, jossa nuori hoitajaharjoittelija oli ollut lautanen kädessä menossa syöttämään potilasta. Vanhempi hoitaja oli napannut lautasen häneltä pois sanoen " ei se kuitenkaan syö". Ei ole se harjoittelija  hoitajan töitä tehnyt.

Samantapaisia tilanteita on ollut. Näin aikuisena olen tehnyt omat päätökseni, harjoittelija tai ei. Tuossa kohtaa sanoisin, että käyn kuitenkin kokeilemassa, syökö.

Näin iällä opiskelin monimuotona lähäriksi. Kolme palkatonta harkkaa, viimeisen paikan ymmärsin hakea palkallisena.

Joka paikassa söin ihan samassa taukohuoneessa kuin muutkin. Paikkoja on monenlaisia.

Helposti menee yksi yö vähemmillä unilla.

Vaihtarit päällä joten muutenkin heräilen pitkin yötä aina.

Huomenna iltavuoro alkaa kahdelta niin en laita herätystä, heräilen kun heräilen.