serpentiini
Seuratut keskustelut
Kommentit
Onnea muillekin vauvautuneille!
Saatiin meidänkiin nyytti maanantai aamuna klo 06:05. 3660 g ja 53 cm. Synnytys loppujen lopuksi sektiolla. Koitettiin ensin alatiesynnytystä vaikka synnärillä lääkärin ultrassa oli yllättäen perätilassa. Avauduin kyllä täysin 10 cm, ja ponnistelin melkeen tunnin, mutta vauva ei silti mahtunut lantiosta, vaikka se kuvattiin ennen koitosta. 15 h avautuminen aika turhaa, sektiolla vauva ulkona alle 5 min.
Olishan nuo järkyttävät kivut voinu jättää väliinkiin, mutta tulipa koettua sitten kaikki vaiheet leikkauksen lisäksi. Paitsi nyt sitte tuo itse vauvan ulostulo alateitse.
Tarkempia selostuksia ehkä myöhemmin. Aattelin nyt vaan ilmoittaa että tämä elokuinen tuli elokuussa :)
Serpentiini ja Vilpuri 4 pvää
...pääsen taas koneelle. Ootte arvanneet oikein. Meille syntyi kuin syntyikin tällä välin poika. 3660 kg ja 53 cm. Pitkä oli siis. Syntyi maanantaiaamuna klo 06:05. Synnytys ei todellakaan mennyt kuten piti.
Mun tuli vedet sunnuntaina 11:45 alkaen. Ens vessaan tuli hieman. Soitin synnärille ja kehotti oottaan että jos ei ollutkaan lapsivettä. Sanoivat että mene suihkuun. No ennen suihkua tuli sit jo lattialle ja suihkuun ja suihkun jälkeen lattialle ja taas vessaan ihan silleen sellasia lorahduksia aina kerrallaan. Päätettiin jättää oottelut ja lähteä synnärille. Ihmeen rauhallisesti mentiin.
Synnärillä jouduttiin oottaan aika kauan ennen ku laitti käyrille ja sitte ootettiin lääkärin tutkintaa. Suppareita alko tulla jo ihan säännöllisesti.
Kun pääsin lääkärin huoneeseen, sano että pitää varmistaa että on lapsivettä. Otin housut pois ja kauhee määrä taas sinne lattialle vettä, että siinä jo diagnoosi tulikin. Ikävä juttu oli, että kun ultrasi niin yllättäen vauva olikin perätilassa. Neuvolan mukaan ollut koko ajan RT. Kuvattiin lantio (n.puoli kolme) ja lääkäri suositteli silti alatiesynnytystä. Suostuin siihen vaikka vähän pelotti.
Lähettiin osastolle, että jäisin sitte yöksi sinne. Neljän tunnin päästä jo 3 cm auki ja siitä sitte (kello oli jotain kymmenen su illalla) synnytyshuoneeseen. Siellä ooteltiin avautumista loppuun asti ja kyllä se h***i pääsi sitte valloilleen siellä salissa. Ei sitä voi sanoin kuvailla. Sain 3x epiduraalin, auttoi ainoastaan selän puolen särkyyn, ei vatsaan. Ilokaasu ei auttanut, välillä se sai pään sekaisin, mutta kipu ei kadonnut. Kohdunsuunpuudutus ei vaikuttanut yhtään missään. Spinaali vei kivut tunniksi pois. Viimeinen sentti avautumista vei varmaan eniten aikaa.
Sitte piti ponnistaa, mutta voimat oli ihan olemattomat, eikä vauva laskeutunut ollenkaan missään vaiheessa. Koitin ponnistella sen 45 min tai jotain ja sit ku ei edennyt ja huusin täysillä koko ajan ni päädyttiin lähtemään leikkaussaliin. Kivut loppui vasta kun leikkauspuudutus astui kuvioihin. Sitte loppu olikin nopeeta toimintaa.
Kivut jatkui sitte ku tunto palautui kroppaan ja kohtua alettiin painella ja tunnustella miten on palautunut. Se oli yhtä hirveää kuin tuo supistelu loppuaikana.
Mut jos jotain kiinnostaa ton leikkauksen jälkeinen aika, voin jatkaa toiste. Muuten lähen tästä vähän tutkimaan rintapumpun toimintaa.
Kotiin siis tultiin tänään tossa illansuussa. Nyt tämä on jo jotain aivan ihanaa!!!!!!
Nyt kaikille vaan nää nyytit, tunne on sanoinkuvaamaton :)))))))
Palaillaan taas pian.
T:Serpentiini ja Vilpuri 4 pvää
Onkohan mahtanut tapahtua vielä? Aika hiljaista täällä, joten joko on tapahtunut tai sitte on kova odotus jokaisella.
Miten siellä Lapissa (?) noin nopeasti käynnistellään, että jo viikon kuluttua la:sta? Luulin, että aina vähintään 2 vkoa ootetaan jos ei kontrollissa mitään kiireellistä huomata (vauvan iso koko tms).
No parempihan se odottavan kannalta on nopeasti saada asiat eteenpäin :)
Itsellä kontrolli maanantaina, enkä odota mitään tapahtuvaksi viikonloppuna, ei mitään merkkejä edelleenkään.
Te, jotka yliaikakontrolleissa ootte käyneet, kai sinnekin saa mies tulla mukaan (äippäpolille)?
T: Serpentiini, 40+5
Kiitti Hansu, kiva tietää että on kohtalotovereita samoilla fiiliksillä, vaikka mitenkään kivaa tää oottelu ei varmaan kellään ole. Mut ihan tuntuu samanlaiselta kovalta möhkäleeltä tää mun vatsa. Ja tuo jatkuva liikehdintä tuo välillä kyyneleet silmiin kun pistää kovasti. Välillä jää tekeminen puolitiehen kun pitää odottaa että vauveli muuttaa asentoa kun muuten ottaa yhteen omien luitten yms. kanssa. Lisäksi alkaa tulla jo muitakin kipuja, kuten selkäsärkyä, päänsärkyä, pahaa oloa yms. kun jo ehti iloita siitä että noita ei oo joutunut kokemaan raskausaikana.
Mun mies on kans normi (joku 177 cm) pitkä. Että ei kummassakaan suvussa ole kyllä mitään normaalia pituutta kummempaa. Nää geenit on sitte varmaan hyvältä ystäväpariskunnalta, he kun on parikyt senttiä pitempiä kun me ;)
Onnekseni sain kontrolliajan jo maanantaille. En tiedä osataanko siellä ennustaa vauvan kokoa sen kummemmin, mutta tärkeempi on ehkä, että sais varmistuksen, ettei vauvalla ole hätää. Kyllä mä itse oon jo jotenkin rauhallisempi kuin eilen, sillon vaan kaikkee ikävää tuli väkisin mieleen :)
Lueskelin myös aamusella, että vaikkei ole vauva laskeutunut, voi silti alkaa ihan normi synnytys eikä välttämättä nuo vaiheetkaan kestä kauaa, ihan yksilöllistä edelleen. Hyvä niin.
Kyllä laitetaan kädet ristiin ja toivotaan että kummallekin tulee vauvat tässä ennemmin kuin että myöhemmin. Ja että synnytykset menee rutiinilla ja vauvelit on terveitä!
Serpentiini 40+4
... että mitä haluaa perätilassa olevan vauvan kanssa. Meilläkin neuvolassa oli koko ajan RT merkintä, vaikka aina kyselin ja ihmettelin, että mitä ruumiinosia nyt on missäkin, kun ei mun mielestä täsmännyt RT:n kanssa. 3 päivää ennen (rv 40+3) neuvolassa vielä 2 terkkaa kokeili ja oli samaa mieltä, että pylly siellä ylhäällä on. Korkealla oli siis kanssa koko ajan. Vilpuri oli myös tosi vilkas masussa.
Sunnuntaina synnytys alkoi vesien menosta (samalla vähän verenvuotoa sen ekan vessareissun aikana), ei mullakaan ennen ollut yhtään supistusta tai muuta merkkiä tulevasta, että kyllä se sit yhtäkkiä voi vaan alkaa. Mun lantio kuvattiin, ja sen piti olla hyvän kokoinen lääkärin mielestä. No Vilpuri ei ollut samaa mieltä. Mut näillä mennään. Ei se kuulemma hukkaan mennyt se kaikki "turha" siinä välissä, toissynnyttäjä ja seuraavat alatiesynnytykset sitte ehkä (siis ehkä) helpompia.
Tsemppiä kaikille, pinnistelkää loppuun asti.
Serpentiini