serpentiini

Onnea Seea, kuulosti ihan melkeen unelmasynnytykseltä tuohon ponnistusvaiheeseen asti. Melkeen ilman kipuja, oon kade :)



Itsellä kanssa alkoi vesien menolla mutta mulla ei tullut verta kuin paperiin jonkun verran vessassa. Avautumisvaiheessa tuli kyllä aika paljon sinne synnärin lattiall, että näin yksilöllistä tuokin sitten on.



Meillä kansa 3 vrk meni ilman itkun itkua ja vain pieni ynähdys silloin tällöin. Nälkä ilmoitettiin suun availulla ja jollain ihme kielen kääntö äänellä. Nyt sitä huutoa on kyllä tullut enempi ;)



Ihanaa vauva-arkea toivottaen,

Serpentiini ja Vilpuri 10 vrk

Kyllä tuo MaryRose kuulostaa ihan siltä ällöltä limatulpalta, mistä välillä aina puhutaan. Onko se sit 1-7 vrk siitä kun vauvan pitäs sieltä tulla. Toivotaan parasta :D



Mulla on juurikin tuo mikrosterilisoija käytössä. Kyllä sen käyttöön harjaantuu, mutta ihan joka pikku härpäkkeen takia ei viitti täytellä isoa koppaa, joten välillä keittelen kattilassa. Mutta nythän heitän tuota etumaitoa ja herumismaitoa kyllä viemäriin, joten silloin ei tarvii olla steriilejä kaikkien astioitten.



Vilukissa, tuo kaksi kertaa viikossa kuulostaa kyllä paljolta, mutta tossa vaiheessa niitä varmaan jo tavallaan odottaa, että pääsee kuulemaan neuvolassa vauvan vointia yms. Ei yliajalla oikeen muutakaan oottamista ole kuin neuvolakäynnit ja se itse synnytys (ainakaan omalla kohdalla).



Meillä on vauva arki suhteellisen mukavasti lähtenyt käyntiin. Totta kai pompsahtaa aina eteen asioita joita pitää ratkoa kun ei suoraa vastausta tiedä, ainakin mitä liittyy imetykseen. Vilpurin paino kun on ollut vaan laskussa. Koitetaan nyt tihentää imetyksiä max 3 tunnin välein kun ennen oli 4-5 tunnin välejä. Myös pitää pumpata etumaitoa pois ennen imetystä, että tulee syöttäessä varmasti ravitsevaa tavaraa eli sitä takamaitoa.



On tässä sellanen melkeen jatkuva väsymys päällä, mutta jaksaa kun kaikki on silti niin uutta ja ihanaa. Vaunuiltu on jo pari kertaa (vaikka neuvolatäti ei tykännyt että jo viikon ikäisen kanssa käydään kävelyllä), tosin lyhyttä lenkkiä, koska tän haavan kanssa en kuulemma saa paljon vielä liikkua. Kerran on kylvetty, mutta oli ehkä liian kylmä huoneilma kun tuli huutoa, pitää koittaa seuraavaksi suihkuhuoneessa kun sauna päällä tai jotain. Kiukkua on aina välillä, mutta ei niin paljoa kuin odotin (kopkop).



Neuvolatäti kävi siis kotona eilen ja huomenna me mennään painokontrolliin neuvolaan. Toivottavasti tuo paino nyt lähtis nousuun.



Tsemppiä vielä teidän odotuksiin!



Terkuin, Serpentiini

Sasbelle!



Teillä oli sitten vielä pitempi vauva kuin meillä (53cm), ja meidänkin vauvan pituutta "ihasteltiin" monessa paikkaa.



Kyllä tuo vauva-arjen ihanuus on ihan totta ainakin meillä, vaikka välillä muutaman tunnin itkukohtauksia saakin. Ensialkuun kyllä oli paniikki, että mitäs nyt tehdään, kun vauva vaan itkee eikä lopeta millään vaikka kaikki pitäs olla hyvin, mutta niin kai vauvat välillä tekevät ilman mitään syytä.



T: Serpentiini

Empä ollut huomannut tuota MaryRosen aiempaa viestiä. Kyllä vauva on todettu ihan terveeksi vaikka väristä niitä jotain pisteitä menikin. Mies tuossa kotona juurikin kertoili, että olisi ollut valmis heti sektioratkaisuun kun kuuli perätilasta, mutta ei sitte sanonut mitään kun itse nopeampana olin sanonut, että kai sitä pitää lääkärin suositusta kuunnella.



Oma haava on parantunut aika ok, mutta toiselta puolelta se iho repsottaa sen haavan yli tavallaan, että jos tohon kuivuu, niin aina kun laittaa alushousuja jalkaan voi ottaa toi roikkuva iho vastaan. Pitänee kysyä mitä sen kanssa oikeen tekee.



Ja sitten jos joutuu joku sinne sektioon, tai miksei myös alatiesynnytyksen yhteydessä pitäkää huolta että suoli alkaa toimimaan ennen kotiutumista, tai alkakaa ottaa jotain levolacia tms. Mulla tuo ei toiminut neljään päivään, ja kun sitte alkoi merkkejä tulla, oli niin kamala ummetus, et oksat pois, verta tuli aika paljon ja sata pukamaa hetkeks (onneks sit hävis kun rauhottu ja lääkitsi).



Tosiaan ton sektion jälkeen sairaalassa oli aika tukalaa kun sitä kohtua paineltiin ja huusin ihan sikana ainakin kaks ekaa kertaa. Taisin ottaa lääkärin kädetkin kiinni ja huutaa ettet varmaan paina enää kertaakaan, mut riuhtas ittensä vapaaksi ja pakolla runttas vatsaa. En tajua miten huonekaveri oli hiirenhiljaa vastaavassa tilanteessa.



Puudutuksesta toipuminen kesti sen yhen päivän, jonka jälkeen suurin ponnistus oli päästä jaloilleen. En vielä uskaltanut kävellä niin lääketokkurassa olin. Toisena päivänä jo pakolla suihkuun ja kävelyä. Kolmantena päivänä elämä alkoi voittaa ja kävely sujui jo paremmin. Torstaina olin jo tosi pirtsakassa kunnossa.



Synnyttäneiden vuodeosaston hlökunta(TAYS) ei kyllä saa multa paljonkaan kiitosta. Oli siellä muutama tosi mukava kätilö/hoitaja ja kandit oli aina mukavia. Mutta eri hoitajilla on eri ohjeet esim. imetyksessä. Yks sanoo että imetät vaikka pakolla vaikka nännit vuotaa verta, toinen että ei missään nimessä, kolmas neuvoo pumppaamaan mutta sanoo samaan hengenvetoon ettei ehdi mulle metsästää mitään pumppuja. Samainen oli kertomatta antanut lisämaitona korviketta, jonka jälkeinen yö oli aika tuskaa kiljuvan ilmavaivaisen vauvan kanssa. Kun kävin kansliasta kysymässä että voinko auttaa vauvaani jotenkin tai onko olemassa lääkettä, sain vastauksena "meillä ei harrasteta sellaista". Kiitos vaan siitäkin infosta.



No nyt kotona on myös vähän imetysongelmia kun rinnanpäät on arat ja välillä vuotaa. Pitää selvitellä mitä tehdään.



Ai niin, piti heti mennä ostamaan sähköinen rintapumppu kaupasta ja onkin tosi kätevä käyttää ja tehokas imu (ja hintava). Myös maidonkerääjä on ehdoton jos maitoa tulee paljon. Mulla tuli imetyksen yhteydessä toisesta rinnasta kerääjään yli 20 ml, eli talteen vaan. Ja niitä pulloja, jotka sopii rintapumpun kanssa kannattaa olla useampi kotona.



Kauhea homma on sterilisoida aina kaikkea, mutta kun pitää niin pitää. Kai siihenkin rutiini tulee.



Vielä ei ole oppinut nukkumaan kuin yhet päikkärit vauvan kanssa, kun on tätä alkuhässäkkää. Jatkuva pieni väsymys päällä, mutta se ei oo vielä haitannut yhtään mitään. Miestä enemmän, kun se ei raskausaikana oppinut heräileen niinkuin ite.



Pitää mennä hoiteleen vilpuria.



T:Serpentiini

Olipa nopea tuo sun synnytys riikka, varsinkin ensisynnyttäjälle. Ei se käynnistys sitten hölmömpi vaihtoehto kai olekaan. Alhaisella kipukynnykselläkin voi siis ilman kaikkia puudutteita synnyttää(?). Onneks ne repeämät aina pikkuhiljaa paranee, vaikka istuminen ei taida luonistua hetkeen aikaan.



Tuli meidän vauvoille sitten se päivän ikäero kuitenkin, vaikkei ihan laskettuina aikoina :D



Meillä on arki ihan kivaa paitsi yön ensi tunnit 00-03, silloin on ollut molemmat yöt levottomuutta tai huutoa ja kiukkua. Rinnat on aika kipeät ja usein pientä vuotoa. Oonkin koittanut selvittää miten sitä rintaruokinnalla pärjää kun ei saisi verta mennä maidon mukana.... korviketta en millään haluaisi käyttää kun maitoa kuitenkin tulee tosi hyvin. Pumpullakin sinne sekaan tulee verta aina välillä :(



Päivisin en ole vielä oppinut kovasti nukkumaan, yhet päikkärit vedän itse. Kun pitäs ehtiä imettämään ja itsekin syödä ja joskus pumpata ja sterilisoida ja pestä pulloja ja tutteja ja vielä omastakin haavasta huolehtia... hommaa on ihan järkyttävän paljon vaikka mies tosi paljon auttaa.



Joko pian kaikki elokuiset ovat vauvansa saaneet? Joku vielä odottamassa kuin Seea ja Lahja?



Terkuin, Serpentiini