serpentiini

... eli kerroimme vanhemmillemme heti kun näimme heitä (aika nopeasti siis). Ei tarvinnut selitellä miksi ei käyttänyt esim. makeutusaineita tai syönyt maksaa tms. Oli ihanaa saada puhua asiasta heti ja kysellä omalta äidiltä hänen oireitaan yms. Tutut melkeen arvasivatkin kun niitä tavattiin.



Olemme kertoneet myös sukupuoliarvion heti kun itsekin tiesimme ja kertoneet myös nimivaihtoehtoja, joita olemme miettineet. Juuri siskoni sanoi, että hänestä on hienoa kun olemme olleet avoimia asian suhteen.



Töissä mieheni ei asiaa sen kummemmin levitellyt, kyseli vaan joiltakin sitten myöhemmin turvaistuimia (jos olis myydä) ja sen sellasta. Itse en ollut töissä ko. ajankohtana, mutta tuskin olisin kertoillut avoimesti asiasta.



Tämä tapa vaan sopii meille paremmin.

Pitäsköhän tämäkin ketju aloittaa uudestaan... esikoisten kesä tai jotain?



Ihan kiva on lukea synnytystarinoita muilta, kun itsellä on kohta edessä. Onnea vauveleista!



Itseä jännittääkin nyt sitten kaikki muu kuin synnytys: tietääkö sitä koska synnytys lähtee käyntiin, vastaako mies puhelimeen jos kuvittelen että laitokselle pitää lähteä, minne meidän sitte pitäs ajaa autolla?



Mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu, ehtiikö hoitajat opastaa vauvanhoidossa, onko mahdollisesti huonekaveria ja onko huoneessa rauhallista, mitä vaatteita vauvaa varten pitää ottaa mukaan.... kysymyslista on aika laaja :/



Nythän on paljon kohistu kun esim. TAYSiin ei isovanhempia/muuta sukua aina päästetä vierailulle. Itse olen rajoitusten kannalla jos huoneissa on enemmän kuin 1 äiti. Voishan sinne perustaa jonkun erillisen tapaamishuoneen, jossa ei olisi rajoituksia sen suhteen.



Toivon, että kaikki asiat järjestyy ja kokemus tulisi olemaan kaikin puolin mukava!



~Serpentiini rv 33+3~

Kuulostaa tosi ikäviltä nuo selkäkivut. Ihan kylmät väreet käy kun ajattelee miten tuskaista se voi olla. Ristin kyllä kädet kun ei ole itselle yltynyt noin pahaksi.



Muutenkin itsellä menee ihan kohtuuhyvin. Touhutessa selkä ja jalat rasittuu, mutta sitten loppupäivä lepoa ja taas seuraavana päivänä jaksaa hetken touhuta. Ollaan viikon aikana ehditty käydä huvipuistossa (en ollut kyllä yhdessäkään laitteessa), Tallinnassa, maaseudulla 5 tunnin ulkoilmahuutokaupassa ja jopa merellä saaressa pikku paatilla ja nyt on pihan muokkaus käynnissä. Välillä on melkeen unohtanut olevansa raskaana. Vatsassa on yleensä aina liikettä kun hetken istuu tai makaa paikallaan, kovasti yrittää välillä työntyä ulos tuosta vatsan läpi. Joitakin päiviä on kyllä jalat ollu aivan turvoksissa.



Painoa ei ole tullut paljoakaan lisää parissa viikossa (nyt n. +15 kiloa koko aikana), mikä on oikein hyvä. Arvot on koko ajan pysynyt hyvinä.



Pitäsköhän tässä joku laukku oikeesti pakata synnytystä varten. Miten se jo ensi kuu on elokuu, apua!



~Serpentiini, rv 33+0~

... kun kurkkukipuun otin panadol hotia, sitte itse flunssaan otin panadol zappia max määrän. Oli siis ens kurkku kipee ja sit vasta alko 3 päivän kuluttua järkky flunssa. Siitä helpotti nopeesti kun vaan alko lääkekuurit. Tietenkään ei kaikille auta samat, mutta kantsii koittaa.



Mistäköhän noita hyviä liivejä löytää?. Onkohan ihan erikoisliivikaupassa myös näitä imetysliivejä vai pitääkö löytää joku enempi erikoisliike. Tampereella ei kovin hyvin valikoimaa ole ainakaan niissä missä itse on tottunut käymään. Vinkkejä otetaan vastaan.

Moro,



tänään lähdin miehen kans kaupunkiin, käytiin adapteria katsomassa vaunuihin (kaukaloa varten). Hyvä että oli liikkeeseen päässyt sisään kun jo alkoi vatsassa semmonen kohkaaminen, että suorana ei pystynyt oleen eikä kävelläkään iljennyt. Siitä sitten takas kotiin. Samaa tapahtu myöhemmin kun yritettiin käydä lähikaupuassa. Kotonakaan ei pysty kunnolla käveleen. Tämmöstäkö se nyt sitten jo alkaa olemaan koko loppuaika??? Vielä pari kuukautta, oh no!! Onko kellään muulla jo ahdistunut olo? Että pliis, tulis jo etuajassa vaikka huomenna....!

~s rv 31+6~