sekaisin
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
sekaisin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne pettäjät koskaan olekkaan muiden kanssa, tyhmähän sitä olisi jos myöntäisi, ehkä petaa mahdollisuutaan seuraavaan kertaan kun alkaa tekemään mieli.
Argh. Aika karua.
Mutta olen melko varma, että olisi kuultu asiasta jos olisi tehnyt tätä jotenkin usein.
Ai miksi olet varma? Ethän sinäkään häntä aio paljastaa, niin miksi jotkut muut sitten? Vaikka näitäkin varmasti löytyy..
Mistäänhän ei voi olla varma. Melko varma, sanoinkin. En tiedä. Kyseinen ihminen on todella panostanut perhe-elämäänsä. Sen lisäksi, ettei koskaan ole ollut osallisena mihinkään ns. skandaaliin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne pettäjät koskaan olekkaan muiden kanssa, tyhmähän sitä olisi jos myöntäisi, ehkä petaa mahdollisuutaan seuraavaan kertaan kun alkaa tekemään mieli.
Argh. Aika karua.
Mutta olen melko varma, että olisi kuultu asiasta jos olisi tehnyt tätä jotenkin usein.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä lähes kaikkien muidenkin kanssa; pettäjä pettää uudestaan.
Voihan mieskin olla sinuun jollain tasolla ihastunut, mutta mitä sitten? Parisuhteessa oleva ihminen saattaa toki ihastua muihinkin kuin omaan kumppaniinsa joskus, mutta ihastuminen ei ole edes verrattavissa sitoutumiseen ja rakkauteen, joten.. Mitä sitten, vaikka olisikin. Paskasesti tän kyllä vaimolleen tekee, sitähän voi toki myös miettiä, kuinka kiva vaimonsa asema olisi (vaikka en tod. syytä sinua varatun kanssa olemisesta).
Niin kauan, kun se tyyppi on varattu, en tekisi yhtään mitään - mutta ei kyllä kannata jäädä venailemaankaan vaan unohtaa se mahdollisimman pian. Toki mies saattaa ottaa suhun yhteyttä ja lirkutella vaikka mitä, mutta niin kauan kun se on parisuhteessa, eiköhän se ole vain pohjustusta uudelle pi**un saamiselle.
Mitä nopeemmin unohdat, sen helpompaa. Ja kun sulla itselläsi on ehkä aika ihastunut fiilis, en suosittele myöskään lähtemään kokeilemaan mitään 'no jos me nyt vaan sekstaillaan' -suhdetta - ei tuu onnistumaan.Sielunkumppanuuden tunteminen johtuu monesti ihastuksesta tai vastapuolen hyvistä ihmistenlukutaidosta, jolloin hän osaa tietysti kohdella sua ja puhua sulle juuri oikealla tavalla saadakseen sen fiiliksen sussa aikaan.
Tunne, että on tuntenut jonkun tyyliin koko elämänsä - vaikka oikeasti on tuntenut 2 päivää - selittyy tutkitusti sillä, että kyseinen tyyppi muistuttaa sinua jostain vanhasta tutusta. Siis esim. Omaa samoja piirteitä kuin isäsi, vanha opettajasi tai kuka vaan miellyttävä vanha tuttu.
Vaikka ne sinänsä onkin vahvoja ja tosi 'todelta' tuntuvia tunteita, näin se vaan menee. Tylsää, tiedän :D
No ollaanhan me "tunnettu" useamman vuoden. Mutta mietin kyllä sitä, että voiko se että on aina tuntenut- fiilis tulla siitä, että tyyppi on joka puolella. Siis henk.koht., lehdissä, tv:ssä, mainoksissa... ollut niin kauan kun muistan. Olisi helppo ja kiva kuitata sillä! Silti se ei ihan osu... mutta haluaisin selittää asiat kuten sinä, eli järjellä itselleni, ja jatkaa rauhassa omia juttujani. Tyyppi on vaan niin äärettömän mukava ja karismaattinen, ollaan täsmälleen eikä melkein samalla aaltopituudella, saatan sanoa hänestä jotain mitä en voi mitenkään järjellä tietää ja hän myöntää asian olevan juuri niin... se on todella hämmentävää. Sen takia päädyttiin fyysiseen kanssakäymiseen. Se on älyttömän suuri vetovoima kun on niin... kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Pari asiaa:
Jos tämä mies on ollu ilman lähe4isyyttä ja tosi hellyydenkipeä.
Sinä täytit tämän tarpeen.
Yksi alkeellinen moka (hyvin harva on tämän yläpuolella)
on se, että hyvää seksuaalista tai läheisyysyhteyttä voi luulla ns. "sielunkumppanuudeksi."
Teillä toimiva taso on fyysinen vetovoima.
Sielun taso ihan eri asia, käytännön tasolla toimiva suhde ihan eri asia, toimiva seksi ihan eri asia.
Joku voi luulla yhden tason toimivuutta sielunkumppanuudeksi.
Tämän asian oppii sitten kun on ollut paljon monenlaisia suhteita. Toimivaa seksiä voi olla vaikka minkä tahansa urpon kanssa.
Mutta, mitä tuota ottamaan niin vakavasti jos näätte joskus ja halailette ja hinkkaatte toisianne juoskus niin so what? Loppuu aikanaan tai sit ei.
Ihmiset aina haluaa ajatella liian pitkälle läheisyyden perusteella. Se on kai vissiin niin harvinaista herkkua meille suomalaisille. (joka kerta kun saa, niin tyyliin lehdistötiedote ulos :)
Voi olla. En tiedä. Itse asiassa toimiva taso ei ole fyysinen vetovoima, pelkästään. Ollaan keskusteltu hyvin paljon, hyvin monista asioista, mielipiteistä, kirjallisuudesta, taiteesta, elämästä.
Niinpä, olet oikeassa, jotenkin asia alkoi ahdistaa. Olisi pitänyt keskustella asiasta hänen kanssaan aamulla, mutta molemmilla varsinkin itselläni oli kiire enkä ehtinyt. Selvästi hän ei olisi halunnut lähteä. Sanoi, että voin hyvin jäädä hänen lähdettyään - mikä oli myös aika rohkeaa, koska talossa oli kaikenlaista sellaista mitä moni ei nää ikinä - mutta en olisi edes voinut.
Yritän näköjään vakuuttaa itseni siitä, ettei asia ole mitenkään merkityksellinen. Olet oikeassa, ei pitäisi ottaa niin vakavasti!
Ei sillä väliä kuka on kyseessä, eikä se kellekään muulle kuulu. Ymmärrän, että kiinnostaa kuka. Tiedän vaan kokemuksesta ja järjellä, että jos joutuu tai haluaa olla julkisuudessa, kaikki on paljon monimutkaisempaa, koska asioista helposti tulee julkisia. Niistäkin, joita ei julkisuuteen halua. Itse en ole koskaan moista kaivannut. Ei kyllä monet "julkkiksetkaan". Tavallisia ihmisiä, jotka tekevät töitään, mutta töiden puolesta ovat sitä. Sitten on toki niitä, joilla ei paljon muuta meriittiä ole kun että kaikki elämässä on julkista.