sekaisin

... kaveri on siis mies myös. 

Vierailija kirjoitti:

No ollaanhan me "tunnettu" useamman vuoden. Mutta mietin kyllä sitä, että voiko se että on aina tuntenut- fiilis tulla siitä, että tyyppi on joka puolella. Siis henk.koht., lehdissä, tv:ssä, mainoksissa... ollut niin kauan kun muistan. Olisi helppo ja kiva kuitata sillä! Silti se ei ihan osu... mutta haluaisin selittää asiat kuten sinä, eli järjellä itselleni, ja jatkaa rauhassa omia juttujani. Tyyppi on vaan niin äärettömän mukava ja karismaattinen, ollaan täsmälleen eikä melkein samalla aaltopituudella, saatan sanoa hänestä jotain mitä en voi mitenkään järjellä tietää ja hän myöntää asian olevan juuri niin... se on todella hämmentävää. Sen takia päädyttiin fyysiseen kanssakäymiseen. Se on älyttömän suuri vetovoima kun on niin... kohdallaan.

Niinpä. No tuo, että hän 'myöntää asian olevan juuri niin' on melko helppo tapa hänelle saada sut tuntemaan, että olette jotenkin melkein yliluonnollisen samalla aaltopituudella.

Toinen vaihtoehto on se, että olette oikeasti joissain asioissa niin samanlaisia, että se tuntuu teistä molemmista sielunkumppanuudelta. Ja sehän on paljon miellyttävämpi vaihtoehto ajatella; toinen osapuoli ei ole siinä tapauksessa mitenkään 'pelannut' sun kanssa. Kuitenkin siinäkin tapauksessa edelleen se sielunkumppanuuden tunteminen on aikalailla verrattavissa ihastumiseen, ja edelleen se tyyppi on varattu ja pettäjä. On toki sairaan hieno fiilis tuntea sitä 'sielunkumppanuutta' jonkun kanssa, mutta tulet varmasti tuntemaan sitä muidenkin kanssa!

Mä itse ainakin sortuisin varmasti myös vähän romantisoimaan tota kuvota, jos olisin sun tilanteessa. Tyyliin 'iiiik, sillä on vaimo mutta se silti rakastui MUHUN ja halusi olla mun kanssa, koska me ollaan sielunkumppaneita!' Vaikka todellisuus on todennäkösesti hyvin kaukana tuosta, eikä siinä ole ikinä mitään romanttista tai hyvää jos joku pettää puolisoaan. Aina se kuitenkin kertoo sen ihmisen moraalista. Noh anyway, en tiiä sorrutko sä tohon. :D

Kun sanoit että haluaisit osata ajatella asian järjellä niin kuin minä, voin kertoa, että en oo sitä todellakaan aina osannut. Oon ollu hyvin samanlaisessa tilanteessa, ja oppinut sitä kautta että ihastumiseen liittyy vaikka minkälaisia tunteita sielunkumppanuudesta ja ties mistä.. Mitä ei kuitenkaan kannata ottaa tosissaan, jos tilanteessa ei muuten ole mitään järkevää tai kannattavaa. Ihastus menee ohi ja sielunkumppanuutta voi tuntea vielä monien tulevaisuuden ihmisten kanssa. Tsemppiä sulle! :)

Olen aika hyvä ihmistuntija, täytyy olla työssäni, ja olen tavannut kaikenlaisia ihmisiä ympäri maailmaa. Tämä ihminen ei ole mikään hyväksikäyttäjä, ellei ole psykopaatti (joita on tosi vaikea lukea). Näin on, jos olisi kyse syvemmästä yhteydestä niin en usko että niitä on mitenkään yksi ja ainoa. En hyväksy pettämistä, mutta ihmiset on ihmisiä ja kaikkea voi tapahtua. Myös sitä, että ihastuu tai jopa rakastuu toiseen vaikka on varattu. Ei se oikein ole. Ei ole moni muukaan asia. 

Kiitos kun kommentoit. Ja niin varmaan kaikki jossain vaiheessa on samantyyppisessä tilanteessa, ainakin nykyään. Olen saanut perspektiiviä asiaan. Tsemppiä sinullekin, ja kiitos vielä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sekaisin kirjoitti:

Hei, kiitos kommenteista! No olen useamman vuoden "tuntenut" ko. tyypin, tiedän vähän miten toimii. Siis että esim. lähtee kiltisti yksin kotiin.

Nyt oli eka kerta kun lähdin mukaan siihen... 

No en voi kertoa kuka, mutta varmasti nimi kaikille tuttu, mainitsin vaan siitä koska ei tosiaan ole kyseisestä tyypistä mitään törkyä tai epäilyjä toisista naisista, päinvastoin. Ja että otti aika riskin jäädä kiinni monellekin taholle. Siksi se mainittu. En siitä välitä, enemmän riesa ehkä.

Kaikki tuntuu olevan sitä mieltä että kusettaja ja peluri. Ok. Se tavallaan helpottaisi. Sitten kuitenkin tuntui aika vahvasti, ettei näin ole. Ei kuulemma ikinä ollut tehnyt vastaavaa. 

1 tässä. Perustelen kantani: suuri osa näistä varatuista auervaaroista on kusettajia ja pelureita. Toki mukana voi olla molemminpuolista ihastumista, entä sitten? Rakkautta se ei ole, sillä tuskin tunnette toisianne. Joka tapauksessa rakkaussuhde ansaitsee parempaa kuin alkunsa pettämisellä ja jatkonsa siitä seuraavalla ihmissuhdesopalla. Mies ei myöskään ilmeisesti tunteile, ja pussailla voi ihan pimpsankin toivossa, anteeksi kielenkäyttöni. Eli av-termein: ei jatkoon.

juu sinänsä samaa mieltä olen. Niin pussailu ei liittynyt siihen kun sitä oli jo saatu, heh. Ja tunteilee kyllä, mutta en nyt voi täällä mennä yksityiskohtiin.

Enkä muuten tiedä miksi väitän vastaan. Helpompaa olisi kun olisit oikeassa täydellisesti!

Kai sitä aina toivoo parasta, vaikutat romantikolta. Ihastuminen voi tapahtua tahtomatta, mutta se on aina valintakysymys, tekeekö asialle jotakin. Tuo voi jäädä tuohon tai siitä voi kehittyä suhde, mutta miehet ovat hyvin huonoja lähtemään pitkäaikaisten kumppaniensa (jalkojensa) luota. Helpommalla tosiaan pääsisit kun jättäisit väliin, olet varmaankin ansainnut parempaa kuin paikan varatun miehen viihteenä?

1

Enpä ole ikinä ajatellut olevani romantikko. Olen enemmänkin ollut aika realisti, tehnyt omaa uraa ja matkustellut paljon, sellaiset perusperhearvot on vieraat, hänelle taas erittäin tärkeät. Oikeasti ovat. En tiedä onko jotain ongelmaa, varmaan on, ei kai muuten petetäkään... ei oikeasti ole mikään sellainen tyyppi joka harrastaa tällaista. Yritän välttää, että tunnistetaan, siksi en oikein tiedä mitä kertoa. En välitä siitä muuten. Tunnen paljon vastaavia ihmisiä, siis enemmän tai vähemmän tunnettuja, sillä ei ole muuta väliä kuin se miten paljon tekemiset kiinnostaa muita, valitettavasti. Niinpä. Varmaan pääsisin paljonkin helpommalla. Jotenkin on vaan sellainen tunne, ettei jäänyt tähän. Onko sulle käynyt koskaan niin, että tapaat jonkun joka tuntuu siltä kuin olisit aina tuntenut? Ihan varmasti nähdään, yritän kai kerätä siihen... oikeaa asennetta. Ja en, en todellakaan ole koskaan ollut varatun miehen viihteenä enkä ole ajatellut sellaiseksi ryhtyä. 

Nyt olit ja sellaiseksi ryhdyit. 

Niin tarkoitin kai jotain pidempää. Tässä nyt viihde yhteinen. 

Vierailija kirjoitti:

sekaisin kirjoitti:

Tapasin - noh aika monetta kertaa jo - yhden miehen, johon olen törmännyt muutaman vuoden kuluessa aika usein, käydään samoissa paikoissa. Hän on aina jäänyt mielestäni katselemaan minua, ja usein sanonut ohimennen kauniiksi kun ollaan juteltu muista asioista, olen joskus pyytänyt samaan pöytään ja hän on tuntunut tulevan todella mielellään seuraan. Noh, nyt äskettäin satuttiin taas samaan paikkaan, hän oli välillä jo lähdössä koska aamulla oli aikainen herätys töihin. Mutta pyysin jäämään, koska pidän hänen seurastaan paljon, ja hän jäi. Ystäväni lähtivät jossain vaiheessa toiseen paikkaan, jäin hänen ja erään toisen miehen kanssa vielä. Lähdin myöhemmin hänen kanssaan kahdestaan. Matkalla hän yhtäkkiä suuteli minua. Noh tulee pitkä selostus... joka tapauksessa päädyttiin samaan paikkaan yöksi. Hän oli erittäin - jotenkin, intensiivinen ja kohteli minua niin kuin hänellä olisi jotain syvempiäkin tunteita minua kohtaan. Huomautinkin tästä. Hän ei vastannut. Hän suuteli todella paljon, silitti hiuksia, piti sylissä yms. En saanut nukkua koko yönä kun ehkä hetken. Aamulla hän jatkoi samaa. Hän ei olisi selvästi halunnut lähteä, lähti paria minuuttia vaille tapaamiseen, johon matka oli puolisen tuntia. Pussasi vielä ihan kunnolla. Hän ei kuitenkaan pyytänyt numeroani, jotenkin vaan roikkui siinä, itselläni oli kyllä järkyttävä päänsärky enkä ehkä ollut kovin vastaanottavainen. Ja sitten, asia menee mutkikkaaksi näillä kahdella seikalla: Hän on varattu (ollut todella pitkään saman ihmisen kanssa), ja julkisuuden henkilö. Olen aika varma, että hän on rakastunut, mutta jotenkin koko juttu saa ahdistumaan kun en tiedä totuutta. En halua rikkoa mitään, haluaisin vaan tietää olenko oikeassa. Mikä kuulostaa todella pöljältä... mutta silti. Varmaankin näen hänet uudestaan, hänkin sen kyllä tietää, sanoi ennen kuin lähti jotain tyyliin kun taas tavataan, en muista. Pitäisi varmaan unohtaa koko juttu, mutta varmaan moni täälläkin tietää miten helppoa se on. Ehkä voisinkin, jos tietäisin hänen oikeat ajatuksensa ja tunteensa. Tiedän, että hän ei "harrasta" tällaista, on aina lähtenyt kiltisti yksin kotiin aiemmin. Kuulostan varmaan idiootilta, mutta minusta on aina tuntunut siltä kuin olisin tuntenut hänet aina. Pelkään kohdanneeni sielunkumppanini - joka on VARATTU. Omassa elämässäni on nyt paljon kaikenlaista vaikeutta, en haluaisi ajatella liikaa. Miltä tämä teille vaikuttaa? Arvostan kaikkia asiallisia kommentteja... kiitos.

Haluatko sä alkaa oleen jonkun pettäjän kanssa?

Olet säälittävä.

ok, ehkä. Olenko sanonut että haluan alkaa "oleen" ko ihmisen kanssa?? En todellakaan tiedä. Siitä ei nyt varsinaisesti ollutkaan kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

sekaisin kirjoitti:

Eli lähes kaikki ovat sitä mieltä, että kyse on vaan ylitunteellisuudesta tms. ja tässä ei ole mitään positiivista, tai "oikeaa".

Meillä on käytössä vain sinun subjektiiviset ja tunteiden värittämät ajatukset. Pitäisi vähintään saada vastaava kyseiseltä mieheltä, jotta voisi antaa minkäänlaista objektiivista arviota. Te kaksi olitte paikalla, ei me muut. En minä ainakaan voi tulkita miestä tai teidän tilannetta vain sun kuvauksen perusteella. Voihan sun vaisto olla oikeassakin, en minä ole mikään sanomaan sitäkään. Sanot että haluat tietää, onko hän sinuun rakastunut. Siihen sinä et voi saada meiltä varmistusta. Sanot, ettet haluaisi ajatella liikaa. No, siihen vain sinä itse voit vaikuttaa, eikä tämä oikein edesauta sitä. Olet nyt saanut velloa asiassa, joko riittäisi? Jatka elämääsi, jätä episodi taaksesi. Jos kyseessä on jotain elämääsuurempaa sielunkumppanuutta, kyllä se sinulle vielä selviää.

Hei, näinhän se toki on. Tuli vaan kamala ahdistus. Olisi pitänyt vaan suoraan keskustella asioista, mutta ei oikeastaan ollut aikaa. Ehkä joskus myöhemmin. Vähän helpottaa nyt vellomisen ja kommenttien lukemisen jälkeen taas. Niinhän se on, että asiat menee omalla painollaan eteenpäin. Tässä muutakin mietittävää omassa elämässä.