Scheherazade

Kyllä sosiaalityöntekijöitä on laidasta laitaan. Ihmisiähän hekin ovat. Toiset ovat alalla auttaakseen, liian herkät tai työtaakkansa alla uupuvat lopettavat ja narsistit ja muut  mielenvikaiset taas omasta syystään haluavat olla tuollaisessa työssä. Lastensuojelun laillisuutta eikä heidän toimiaan kukaan valvo ja päätöksiin on hyvin vaikea saada muutosta, koska heillä on valta. Viranomaisen sanaa ei epäillä, vain tavallisen tallaajan. 

Kukaan ei ole tässä ketjussa myöskään huomioinut sitä, että kaupunki tai kunta sai valtiolta rahallista tukea (ns. lastensuojelukerroin) huostaanotoista, ajanjaksolla 2006-2015. Tämä mahdollisti myös väärinkäytöksiä, joita epäillään joissain tapauksissa tehdyn. 

Tiedän tapauksia, joissa on toimittu aivan liian heppoisin perustein ja tapauksia, joissa on odoteltu aivan liikaa (lapset jopa vuosia alkoholistiperheessä, minkä sossut ovat itse omin silmin nähneet...). 

Siitä voi myös joutua systeemiin, jos henkilö on itse ollut huostassa ja joutuu tai hakeutuu lastensuojelun piiriin itse aikuisena, omien lapsiensa kanssa. 

Sijoitettuja lapsia ei myöskään välttämättä käydä lainkaan katsomassa tai jos käydään, voi olla että työntekijän ja sijaisvanhemman / perhekodin hyvät välit estävät heitä näkemästä mitään epäkohtia. Näitäkin tapauksia on, missä perhekodeissa on jo valmiiksi rikkinäisiä lapsia ja nuoria kohdeltu kaltoin, jopa väkivalloin. 

Näillä tiedoin epäilisin että ainakin osa tarinoista voisi olla totta. 

Pääsenkö koskaan elämäni kurimuksesta eroon? / Millaiset ovat lähivuoteni?

Olen seurustellut sekä työttömien että työssäkäyvien miesten kanssa. 

Jos miehellä ei ole mitään koulutusta, jää sellainen kuva, ettei häntä kiinnosta mikään. Mitä yhteistä tällaisen ihmisen kanssa voisi olla? Jos ei myöskään harrastuksia ole, sen vaikeampaa löytää mitään samaa.

Työttömyys ei haittaa, jos mies opiskelee tai hakee töitä aktiivisesti. Mitään päihderiippuvaista tai vaikeasti mt-ongelmaista en jaksaisi katsella. Been there and done that. 

Itse etsin kumppanista jotain samaa, jotain yhdistävää. Minua ei ole koskaan kukaan joutunut elättämään eivätkä elinkustannukseni ole mitenkään salaperäisesti puolittuneet. 

Itse olen ollut erilaisissa koulutuksissa, aina mielenkiintoni mukaan. Fyysisen sairauden takia työosuus on jäänyt lyhyeksi. Minulla on silti ammattinimike. Ja harrastan asioita, sellaisia mistä pidän. 

Nykyinen mies töissä. Hän on kouluttautunut samalle alalle kuin minä aikoinaan. Ja muutenkin on todella paljon yhteistä. Minua ei haittaa jos jäisi työttömäksi, pääsee kuitenkin aina jonnekin töihin takaisin. 

Ja vaikkei olisi ammattiakaan, ihminen voi silti löytää töitä. Kaikkiin töihin kun ei koulutusta vaadita. 

Jos koulunsa keskeyttää, miksei hae sellaiseen koulutukseen, joka oikeasti kiinnostaa? Jos ei tiedä mitä haluaa, työkkärissä on kaiken maailman testejä vissiin saatavilla. Netissäkin. 

Heillä jotka tunnen, on sairauksia jotka keräävät massaa. Yksi syö kahden edestä vaikkei odota lastakaan. Että lihomiseen voi olla monia syitä, jotka eivät näy päällepäin. Suomessa esimerkiksi paljon hoitamattomia kilpirauhaspotilaita, koska viitearvot liian laajat. Monia harvinaisempia sairauksia ei tunneta eikä tutkita (esimerkiksi histamiinin runsas eritys, se turvottaa ja väsyttää, mutta Suomessa ei siihen ole edes testiä). Ei sitä koskaan tiedä, millaiset geenit on perinyt, miksi joku syö enemmän tai toinen syö normaalisti ja silti lihoo.

Se on vaarallinen lääke, en söisi. Miksei sulta selvitetä unettomuuden syytä? Esim. unitutkimus.