Scheherazade

Pysyvät vauriot, ei korjattu kun aluesairaalan miesgyne ei löytänyt mitään vikaa (paitsi ultrassa näki tuon että on "kraateri" sisuksissa). 15,5 vuotta jo ollut ongelmia.

Kyllästynyt lääkäreihin jotka eivät usko mitään. (koskee muitakin juttuja)

Että ei todellakaan mennyt kuin Strömsöössä, pahat repeämät ja niin paksua ja kovaa arpikudosta, mikä ei jousta yhtään, että huh-huh ja sitten vielä rektoseele. 

Some, tietokone, omat jutut ja harrastukset. Lemmikit, kasvit, taimien kasvatus. 

Kirjoittelukaverit, muutenkin joskus kirjoittelen tarinoita yms. 

Valokuvaus, piirtäminen, lukeminen, tv sarjat. 

Kaikenlaista keksii kun on ollut pakko olla yksinään sattuneesta syystä. 

[/quote]Ap kertoi, että miehellä on kuvien perusteella hienosti sisustettu skandinaavistyylinen asunto. Ei mitään häpeämistä, koskapa on kuviakin.[/quote]

Ne kuvat voi olla vaikka ladattu netistä. 

Kun olin masentunut, ystävä sanoi että haen vain huomiota. (ja suuttui koska ilman syytä haen huomiota)

Kun sairastuin fyysisesti, sama ystävä sanoi että olen vain masentunut.

Kun sairastuin pahemmin ja lähetin tietoa sairaudestani, tämä sama ystävä sai raivokohtauksen ja sanoi, ettei (potilaskertomuksia oli mukana, miten ihmisille käynyt ko. sairauden kanssa) noilla henkilöillä ole mitään muuta vikaa, kuin elämänhallinta kadoksissa. 

Katkaisin häneen välit kun hän toivoi että sairas lapseni huostaanotetaan (sairastuin itsekin). 

Kuulin myöhemmin että heikentyneen terveydentilansa vuoksi luopui elämäntyöstään. Miten hän sitten voi sairastua kun minä en saanut ja käytti minuun henkistä väkivaltaa jos ikinä minulla oli jotain vikaa? Nyt hänen pitäisi sitten vihata itseään ja käyttää noita samoja viisauksia itseensä.

Tuntui, että karma kosti hänelle, että todellakin kuka vaan voi sairastua ja menettää rakkaita asioita elämästään.

Olin lapsi (ja olen introvertti sekä erityisherkkä). Isäni kysyi:"Miten sinustakin tuli noin nössö." Ehkä "nössöydelläni"oli jotain tekemistä sen asian kanssa, että vanhempani olivat tuurijuoppoja, jotka jättivät jo pikkulapsetkin keskenään yksin kotiin, kun itse lähtivät joko naapuriin tai kapakkaan juomaan.

Sairastuttuani fyysisesti exäni sanoi (kun olimme vielä yhdessä) että: "Kukaan mies ei katsele tuollaista sairasta ämmää." Loppuajat harrasti yhä raaistuvaa henkistä väkivaltaa, nykyään en luota ihmisiin.

Hän oli suhteessa vuosia ns normaali kunnes sairastumiseni paljasti sen, että hän olikin piilonarsisti. Toivoi myös useaan otteeseen että kuolisin, puhuen ääneen tuosta. Sanomattakin lienee selvää, miksi on exä. 

Sairastelu on kirvoittanut myös entisiltä ystäviltä hyvin ilkeitä lauseita. "Toivottavasti lapsesi huostaanotetaan". (fyysinen sairaus, piti vain mt-ongelmaisena).