Scheherazade

Yksi tuttava sanoi, että jos hän lopettaisi alkoholin käytön kokonaan, hänen paras kaverinsa saisi raivokohtauksen. Olin ymmälläni. Suomen juomiskulttuuri?

Itselle henkinen puoli tulee ensin. Jos pitäisi valita henkisesti yhteensopiva mutta hieman vatsakas mies tai luonteeltaan k-pää joka treenaa ja on hoikka, valitsisin ensimmäisen. Pitkässä suhteessa se korvien väli on tärkein. Jokainen vanhenee ajan myötä, tai voi esim. sairastua tai vammautua. Keho muuttuu väistämättä. 

Jos menee vakavaksi, suosittaisin terapiaa. 

Miten joku instabeibe saisi vakavasti otettavan parisuhteen, kun suurin osa miehistä jotka instabeibejä kuolaavat, ajattelevat vain seksiä kun näkevät vähäpukeisen naisen?

Opettele olemaan onnellinen ilman miestä. Hanki mieluisia harrastuksia ja sellaista sisältöä elämääsi, mikä tekee sinulle hyvää. 

Lisäksi jos koet tarpeelliseksi, opiskele lisää ihmissuhteista, ruumiinkielestä, ja siitä miten ihmisten kanssa ollaan? Netissä on paljon oppaita ilmaiseksi, esim. Youtubessa.

Ujous voi myös olla heikkoa itsetuntoa. Eli suosittelisin että opettelet tuntemaan ensin itsesi, millainen olet, mikä sinua kiinnostaa ja mitä haluat. Hakeudu myös tilanteisiin, missä saat hyvää palautetta ja peilausta. (siis ei tietenkään valheita, vaan luotettavilta ihmisiltä totuus)

En usko että se vähäpukeisuus auttaa muuta kuin siinä että saat jonkun seksinnälkäisen ukon kuolaamaan. Kun se mitä pitäisi kehittää, on sinun oma henkinen puolesi. 

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi jo aika romuttaa tuo malli, jossa vammainen voi itse palkata avustajansa. Ihminen, joka tarvitsee jopa 24/7 avustajaa, ei voi missään nimessä olla itse vastuussa avustajien asioista! Toiseksi, kunta maksaa palkan,  ei avustaja, joten en ymmärrä mitä sanottavaa vammaisella on koko asiaan. Joo olisihan se kiva että jokainen avustaja voisi olla paras kaveri jne., mutta ei varsinkaan tämänkokoisessa maassa riitä ihmisiä että tuollaista voisi oikeasti testata. Aika lapsekas vaatimus loppupeleissä, ammattitaitoinen avustaja kelvatkoon tai olkoot sitten ilman. Ei tässä nyt mitään hovia rakenneta kuitenkaan. 

Mietin tässä että jos asuu itse palvelutalossa vakituisesti, niin miten voi olla tarvetta noin suurelle määrälle avustajia (viisi olisi kuulemma optimi)? 

Monissa sairauksissa mieli ja ÄÖ säilyy ehjänä, joten miksi vammainen ei saisi päättää omista asioistaan tai siitä kenet hän palkkaa? Hänhän joutuu olemaan tuon työntekijän kanssa. 

Vamma tai sairaus ei tarkoita automaattisesti että on myös jotenkin vajaa tai kehitysvammainen. 

Jos avuntarve on kova, ja ei selviä itse toimistaan, hän ehkä tarvitsee toiset työntekijät vuoroihin ja toiset varalle tai viikonlopuiksi ja pyhiksi, sillä välin kun toiset ovat vapaalla. Siksi en ihmettele tuota 5 hlöä.​​​