Satvenna

Hei kaikki!

Luin kaikki kirjoitukset alusta saakka ja kun tänne loppuun asti pääsin niin päätin liittyä itsekin mukaan keskusteluun :)

Olen 31-vuotias ja mieheni 32-vuotias eikä kummallakaan ole vielä lapsia. Olemme olleet yhdessä puolitoista vuotta ja yhdessä olemme asuneet käytännössä viime kesästä saakka.

En ole oikein ikinä välittänyt lapsista enkä ole osannut niiden kanssa luontevasti olla ja pitkään toitotin suureen ääneen etten edes halua lapsia. No kuinkas kävikään, noin puoli vuotta nykyisen herran tavattuani (eli viime kesänä) alkoi kuumeilu...Päivät menivät lukiessa netistä kaikkea mahdollista raskaudesta ja vauvoista, olin kävelevä tietopankki... tuntui myös että joka puolella on raskaana olevia tai ihania pieniä perheitä vaunuineen.. :D Uskaltauduin kertomaan herralle kuumeilustani, hän oli otettu ja halusi kyllä lapsia, mutta hän ei ihan siltä istumalta innostunut asiasta vaan sanoi että odotetaan nyt ainakin ensi kevääseen saakka... Kuumeilu minulla on jatkunut siitä saakka, mutta välillä on kovempi ja välillä viettää hiljaiseloa. Ehkäisyn taisin jättää pois jo alkuvuodesta, mutta varovaisia ollaan oltu. Jossain vaiheessa päätettiin jo siirtää yrittäminen 2018 vuoden loppuun erinäisistä syistä ja jonkin aikaa se päätös pitikin....

Kunnes kuumeilu otti taas yliotteen ja tänään mies näytti vihreää valoa yrittämiselle :D Wuhuu!!  Tosin jos ei tärppää tämän vuoden loppuun mennessä niin sitten siirretään sinne 2018 vuoden loppuun..hah. Ensimmäinen yritys taitaa olla nyt elokuussa kun ollaan molemmat lomalla!! Ihan ilman mitään testejä ajattelin näin alkuun mennä. En siis ole ottanut ehkäisyä käyttöön enää uudelleen ja menkat ovat säännölliset.

Jännittää kaikki ihan kamalasti..on ollut ihan lähipiirissä suurta surua kun vauva kuoli kohtuun vain muutamaa päivää ennen laskettua aikaa :/

Mietin myös, että miten salattua asian alkuraskauden ajan :D Rakastan nimittäin hyvää ruokaa ja viinejä, joten jos viinit jätän pois niin kaikki arvaavat heti :D

Olen silti todella, todella innoissani!!