Sassy

[quote author="lloora" time="27.09.2013 klo 15:18"]. Onko monelle tullut raskausarpia?

[/quote]

Ihme kyllä, ei oo näkynyt arpia vielä!

[quote author="Usvaneito" time="26.09.2013 klo 09:49"]

Heippa taas pitkästä aikaa! Täällä on myös kaikki mennyt hyvin, pari kuukautta sitten kärsin inhottavista kivuista kohdun alaosassa aina kävelylenkeillä, mutta sinnikkäästi vaan jatkoin liikkumista ja nyt ei kivuista ole ollut enää tietoakaan moneen viikkoon. Ennen raskautta olin tosi aktiivinen urheilija, pääosin juoksin ja uin, joten kun ensimmäiset 16 raskausviikkoa menivät hyvin passiivisesti huonon olon ja väsymyksen takia, oon iloinen, että nyt pystyn taas tekemään reippaita kävelylenkkejä ja uimaan normaalisti: mulle itselleni urheilu on ihan välttämätön mielenvirkeyden kannalta, ja myös fyysisesti olo on paljon parempi nyt kun voi taas liikkua.

[/quote]

Minulla sama juttu!

En luokittele itseäni kylläkään himo urheilijaksi mutta ennen raskautta kuljin fillarilla duuniin (10km suunta), Kävin koirien kanssa 5-8km lenkeillä melkein joka päivä ja viikonloppuisin vähän pidemmilläkin. Juoksin jonkun verran. Osallistuin jopa Extreme Runiin. raskauden alettua liikunta jäi kun seinään. Syynä  jatkuva pahaolo. Nyt olen lakanut pikku hiljaa taas liikkumaan mutta vastaa alkaa vihlomaan niin kovin ettei meinaa pystyy kävelemään. Pakko istua jonkin aikaa ja sitten pääsee taas liikkeelle. Yksi syy voi olla se että yritän entiseen nopeeseen tahtiin kävellä mihin oon tottunut. Yleiskunto kuitenkin päässyt rapistumaan aikalailla ja ei tämmöselä mahalla nyt kuulukkaan kiitää tuolla. Hassu olo kun väsyttää ja huimaa ja tuntuu että voimat loppuu. Ei ole koskaan ennen ollu tämmöstä.

Sassy RV 30+1

[quote author="lloora" time="18.07.2013 klo 15:24"]

hei onko kellään tälläistä samanlaista..

Tiuskin äksyilen itken, auon päätäni ja sen sellaista. Ihan koko ajan.. Suutun todella helposti, monen monet riidat ollaan saatu aikaseksi kun "valitan" koko ajan?  Missä se raskauden helppo osuus vai onko tämä sitä. Väsyttää ja suututtaa?  Miten voi hormoonit heitellä näin.. Ärsytys..

lloora 20+1

[/quote]

Minä en itse ainakaan tiedosta että olisin muuttunut veemäiseksi tai riidan haastajaksi mutta pahoitan mieleni ihan joka asiasta ja se ärsyttää. Miehen kanssa saanut monesti jo turhan riidan aikaiseksi kun hän ei oo  tarkoittanut mitään pahaa mutta minä olen ottanut totaallisen herneen nenääni. Ja yhden kerran purskahdin töissä itkuun kun aikasemmin olin taas kiukutellut miehen kanssa puhelimessa ja sitten pomo tuli hetkenpäästä sanomaan että ei ollut mennyt ihan putkeen yksi homma niin itkuhan siinä pääsi. Voi noloa. Sitä sit selviteltiin siinä, että ei tää kuoleman vakava juttu oo.. huoh...

Vähän ärsyttää miehen "laiskuus". Jos minä en oikeesti pyydä apua joidenkin tavaroiden kantamisessa niin hän ei todellakaan tarjoa apua :/ Eilen viimitteeksi harmitti vähän kun tultiin laivalta ja käytiin hakemassa koirakatras (2 aikuista + 3 pentua) isovanhemmilta hoidosta niin se auton tyhjennys kotipihassa jäi sitten minulle :/ molemmat koirahäkit ja meitin vaatekassit ja taxfree ostokset :/ olisi se varmaan tullut kantamaan (ehkä) jos olisin pyytänyt, mutta turhautuneena itte kannoin kaikki tavarat pyytämättä apua. kehtasi vielä sanoa minulle käytkö siirtämässä auton parkkipaikalle O.o kun olin ajanut sen oven eteen tyhjentämistä varten. Sen verran olisi voinut tarjota apua että olisi hemmetti sen voinut edes viedä. ja mitä mitä kun tulen takaisin sisään auton vienti reissusta, pentuhäkki on EDELLEEN eteisessä mihin sen jätin! Ei ollut voinut edes sitä käydä siirtämässä pois jaloista :(

Tämmöset pienet asiat ärsyttää tosi kovin, kun miehen vanhemmat taas eivät anna minun mitään kantaa ja ovat aina niin auttavaisia (vaikka ovat molemmat eläkeläisiä). Samoin töissä kaikki ovat niin huomaavaisia.

Vaikka en mitenkään koita käyttää tätä tilannetta hyväkseni.

Vatsa on kasvanut 2 viikon aikana ihan törkeesti ja pitänyt alkaa käyttää mamma housuja. Omista työhousuista ei oikein mikään menee enää kiinni :D mutta silti täällä "asiakaspalvelu" työssä täytyy pukeutua tyylikkäästi eikä verkkareissa voi pyöriä. Serkulta sain hänelle liian pieniä mutta minulle normaalioloiss aliian isoja housuja niin näistä menee vielä muutamat. Minä kun en haluaisi ostaa ainuttakaan liian isoa vaatetta. Olen vannonut etten jää tähän kokoon!

Painoa on tullut lisää n.+14 kg tämän vuoden puolella!!!!

Onneksi se ei näy pahasti. Aika hyvin kertynyt vatsan seutuun vain :)

Liikeet tuntuu tosi hyvin. Minusta ne on huvittavia ja tykkään jäädä tuijottamaan vatsaani kun siellä potkitaan. Näyttää niin hoopolta :D Yleensä kyllä potkut loppuu kun jää tuijottamaan. Näitä jään kyllä kaipaamaan. Tuntuvat niin "hauskoilta".

Jaaahas, eipä oo tänne ehtinyt juurikaan kirjoitella. Ollut kiireitä duunissa ja vapaa ajalla. Eniten on nyt työlistänyt 10 viikkoiset koiranpennut jotka LUOJAN KIITOS lähtevät tällä viikolla omiin koteihinsa.

Helppoja pentujahan nuo ovat olleet mutta minua on alkanut sattumaan kauheesti kyykistäminen niin ei ole kovin helppoa tuo pentuaitauksen jokapäiväinen siivoaminen.

4 neuvola olisi tämän viikon torstaina. Olen vieläkin ihmeissäni miten näitä on näin vähän ja harvakseltaan.

Sokerirasitus meni OK ja ilmeisesti ei mitään hälyyttävää kun kukaan ei oo soitellut perään. Tai no torstaina viimeistään kuulen, mutta luulen, että jos sieltä olisi jotain ikävää tullut olisi neukku täti ollut yhteydessä minuun (?).

Pelkäsin ihan turhaan tota rasitusta. Ei se ollut niin pahanmakuista  mitä kuvittelin, enkä tullut huonovointiseksi.

Olo ollut ihan ok. mitä nyt välillä satunnaista pahaa oloa ja tänään kuulemma oon ihan kalpea (pomo huomautti ohi mennen äsken). Voi olla että kalpeus johtuu viikonlopun vähäisistä unista kun olin viettämässä synttäreitäni miehen kanssa Viking Gracella. Hieno kokemus. Olla selvinpäin lauantai illalla laivalla :D No onneksi minulle ei ole koskaan ollut ongelmana olla selvinpäin vaikka kaverit ryyppäisi. niin monesti kuskina toiminut. Pikkusen harmitti kun hyttiimme kuului shamppanja ja aamulla kuului vielä shamppanja aamiainen, ja minä piruvie en saanut sitten juoda :D Miehen lasista maistoin ja totesin HYVÄÄ. Noh, täytyneen odotella että sit joskus saa taas maistella. Mutta muuten ei kyl oo tuottanut ongelmia olla ilman vaikka tuo mies lonkkua nautiskeleekin.

Oikeestaan kaikki vauvan tavarat on jo hommattu. Siis ne isoimmat. Kuten pinnasänky, turvaistuin, vaunut yms. yms. ja vaatteita. Niitä on! Odotan niin innolla että pääsisi muuttamaan ja laittamaan kaikki vauvan tavarat omille paikoilleen ja lajittelemaan vaatteita vauvan lipastoon. Nyt kaikki tavarat ovatkin oikeestaan miehen vanhempien luona säilytyksessä.

Kuukausi enää töitä ja sitten se alkaa. LOMA :D Oon työpaikalle ilmoittanut palaavani "lomalta" 1.1.2015 kuulostaa kauhean loputtomalta ja pitkältä ajalta :D

Ja kuukausi enää muuttoon <3

[quote author="piupau94" time="12.08.2013 klo 09:57"]

Kuinka teillä muilla nuorilla on ystävät suhtautunut vauvan hankintaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska oma ystäväni lähinnä alkoi syyttämään minua siitä että pilaa hänen ja oman nuoruuteni lapsella, kuulemma hänen elämänsä sillä että en pääse viettämään iltaa lasin ääreen tai baariin.. Ehdotin hänelle että tottakai voin lähteä, mutta olen späin, mutta eihän se käynyt, koska siitä katoaa se kaikki into ja hauskuus :o.. Ja tulen kuulemma olemaan aina vain lapsen kanssa, enkä voi lähteä viettämään iltaa enää samalla tavalla, enkä tietenkään voi mutta ei elämä siihen lopu kun lapsi tulee! Olen kuulemma nyt jo niin muuttunut kotihiireksi, vaikka tosiaan vasta yritämme lasta, ja kotihiiren minusta tekee se ettemme ole vähän yli viikkoon nähneet..

Olin jotenki kuvitellut että syyllistämisen sijaan ystäväni olisi ollut iloinen puolestamme, mutta ei :o.. Ystäväni on kuitenkin koko ajan tiennyt että lapset tulee kuulumaan elämääni.. Ehkä ystäväni reaktio on ihan sallittu, ja olen itse liian herkkänahkainen, mutta järkytti silti nuo 'syytökset' hänen nuoruuden pilaamisesta..

[/quote]

Kamalan lapsellselta vaikuttaa ystäväsi ja tosiaankin jos vain ryyppääminen on se elämän eliksiiri.

Muistan kun ite olin päälle 20 ja ystäväni ilmoitti vauvasta. Hetken se tuntui vähän omituiselta ja mietin noita samoja juttuja kuin ystäväsi. Mutta pian ne ajatukset vaihtuivat toisiksi.

Nyt olen 28, mutta törmään YHÄ edelleen negatiiviseen äänensävyyn. Itse odotan esikoistani nyt ja olen kauhuissani miten ihmiset puhuvat vain negatiivista vauvoista! kaverit joilla on lapsia ja työkaverit :( Ihan ku minä olisin tässä maailmassa se ihminen jolla ei ole etuoikeutta tulla äidiksi :( Minua on varoitettu kuinka kämppä on kuin läävä vauvan saannin jälkeen. Kuinka kuljen likaisissa hiuksista kun en ehdi suihkuun. Miten minusta tulee kotihiiri kun oon vaan vauvan kanssa ja en pääse baareihin ryyppäämään? .... öh, minä en suostu uskomaan mihinkään näistä. Jokaisella on omat juttunsa ja rytminsä ja minäkin löydän oman arkeni vauvan kanssa. Ärsyttää vaan kun ei kukaan puhu mitään positiivista :( Onko muka vauva arki niin kammottavaa ollut kaikille että ei löydy mitään positiivista kerrottavaa? Ja minua ei todellakaan kiinnostaa hillua baareissa joka viikonloppu. Tahdon elämältä vähän jotain fiksumpaa. Sääliksi käy niitä jotka laittavat lapset hoitoon joka viikonloppu päästäkseen baariin :(