Sassy

[quote author="Marrrjo" time="23.10.2013 klo 12:22"]

Heipähei Joulukuiset!

Ajattelin vaivata teitä ja kysellä, onko kellään minkäänlaista kokemusta tärykalvon puhkaisemisesta? Nimittäin allekirjoittaneella on toista viikkoa välikorvan tulehdus (heti kun on raskaana niin "lastentaudit" iskee), vasen korva ihan tukossa ollut kokoajan, toinen antibioottikuuri menossa. Voitte vain kuvitella mitenkä ärsyttävää kun tuntuu pelkkää painetta korvassa eikä kuule sillä mitään.

[/quote]

HYI! Onko tämä siis sellainen korvatulehdus? Minulla ei ole KOSKAAN ollut ja nyt on jo parin kuukauden aikana ollut parin päivän kestoisia hetkiä kun korva on kuin lukossa. En oo kyllä lääkäriin mennyt kun menee itsestään ohi ja taas saattaa parinv iikonpäästä vaivata pari päivää. oon ajatellut, että se johtuu jostakin flunssasta. Mutta HYI jos minäkin oon saamassa tämmösen lasten taudin!

Liikkuminen on entistä vaikeempaa ja hengästyminen tapahtuu jo autoon mennessä ja varsinkin sieltä noustessa! Herra isä, miten jaksan loppuun asti!

Siivousta tarvii alkaa suunnitella jo pari päivää aikasemmin ennen ku  tarttuu mopin varteen :D

13 Työpäivää enään ja sitten se alkaa! LOMA! ja muutto uutene kotiin samalla viikonlopulla! Onneksi miehen äiti lupasi tulla auttamaan loppusiivouksessa. Muuten en kyl selveisi hengissä.

MInä ainakin tulkitsisin että pettää.

Toisaalta oon itekin niin vainoharhainen. Lähinnä sen takia että minua on yrittänyt pokailla jos jonkinnäköiset ukkomiehet. Ja ei se ylipaino ratkaise mitään. Kyllä ne silti yrittää ja joskus jopa saavatkin. Monelle naiselle merkitsee luonne ja se miten heitä kohdellaan, miten he saavat huomiota, enemmän kuin timmi kroppa.

Minusta on huolestuttavaa alapäänajo jos teillä ei edes oo mitään sutinaa. Tai noh, kyllähän sitä itekin ajelee vaikka seksin määrä on tipahtanut triplasti siitä mitä se oli ennen raskautta. Mutta en kyllä epäile miestäni pettämisestä. Luulen että häntä vaan vähän jännittää harrastaa seksiä raskaana olevan kanssa. En tiedä. Emme ole keskustelleet asiasta. Oon ihan tyytyväinen että saa edes pari kertaa kuussa ja enemmästä en oikeen välitäkkään, tällä hetkellä. Eihän tää ihan samalta tunnu kuin ennen. Minun mahani on tiellä :D :D :D

Hmmm.... Tosi ikävä tilanne AP:lla.

Tsemppiä tulevaan, tiedän että täällä on kärjistetty asioita, joten älä siis suutu jos kysyn nyt, että halusiko miehesi "oikeesti" lasta. vai onko hän vaan sanonut niin?

Siis lähinnä tämä tuli mieleeni siitä, että minun mieheni on sanonut monesti että haluaa lasta ja sitä yritettiin muutama kuukausi ja nyt kun olen raskaana niin joskus tuntuu siltä, että mahtoiko hän oikeesti halutakaan tätä. Voi olla että tämä ajatusmaailmani johtuu hormooneista ja muuttuneesta kropastani. Minua ahdistaa nähdä itteni tämmösenä valaana ja vielä enemmän ahdistaa se että ei jaksa tehdä mitään! Siivoominenkin on semmonen työvoitto jota pitää suunnitella monta päivää :( Ennen aina niin siisti koti on toisinaan helvetinmoinen sikolätti. Ja yhtään tilannetta ei auta se että miehelläni on ärsyttävä tapa jättää kaikki tavarat just siihen paikkaan kun sattuu käsistään laskemaan. Roskat ei mee roskiin asti, astiat jää lojumaan millon minnekin. Minä sitten siivousfriikkinä kiikutan niitä oikeelle paikalle. Joka kerta huomautan asiasta, varsinkin roskista, mutta ei tuota tulosta ja minua vituttaa olla tämmönen napisija "pikku jutuista". En haluisi olla se mäkättävä puoliso. Mutta en myöskään jaksaisi kerää toisen jälkiä koko aika. Minulla on 2 koiraakin hoidettavana :D Ne ovat täysin minun, olleet jo minulla ennen suhteemme alkua, en edes vaadi että hänen pitäisi ne hoitaa. Mies pääsee melko helpolla mielestäni kanssani tässä elämässä mutta pientä huomaavaisuutta toivoisin joskus. Myös se että minua sattuu liikkuminen ei tuota hänessä mitään reaktiota. Aikamoista huokailiua ja turhamaisuutta aiheuttaa hänessä jos pyydän että voisiko hän tuoda minulle jotain tai tehdä jotain puolestani. Minä en valita 24h/7 kuinka minua sattuu, ehkäpä hän ei siis todellakaan tiedä muka sitä kuinka paljon liikkuminen ja kyykistäminen sattuu.

Oho, nyt meni ohi aiheen. Anteeksi tämä vuodatus.

Piti sen verran sanoa vielä, että minä en ole edes osannut ajatella että voisiko mieheni muka tuoda minulle kukkia tai suklaata sairaalaan. En edes tiennyt että isät tekee tämmöstä tai isiltä odotetaan tämmöstä. Sen tiedän että isovanhemmat ja sukulaiset saattavat tuoda kukkia, ja ne on yleensä tarkoitettu vähän niin kun koko perheelle.

Kuulostaa ikävältä tuo, että joudut kaiken hoitamaan yksin.

NIin joudun minäkin. Mieheni liikkuvan työn vuoksi hän ei ole kotona kuin viikonloppuisin tai jos keikka sattuu osumaan lähelle kotiseutua sitten hän on kotona. Ja kun hän työkseen autoa ajaa niin eihän siitä tulisikaan mitään jos vauva pitää hänetkin yöllä hereillä. Eli minä tiedostan jo nyt tässä vaiheessa, että minä joudun öisin heräämään, minä joudun lapsen ruokkimaan ja hoitamaan ja minun pitäs pysyy jossakin järjissäni. Onneksi on molemmat isovanhemmat ja kaverit lähellä, että en "joudu" olemaan 24h/7 yksin lapsen kanssa. Rankkaa se tulee varmaan olemaan. Minulla kyse esikosesta ja ei mitään käsitystä lastenhoidosta tai miten rankkaa pienen vauvan kanssa oikeesti on, mutta en ota siitä mitään paineita. Minulla on hyvä tukiverkosto ympärillä ja saan apua tarvittaessa.

Suurin murheeni onkin, että millainen suhde lapselle kehittyy isäänsä jota näkee vain pari päivää viikossa :(

Täälläkin vissiin ehkä supistellut.

Vatsa menee välillä ihan kovaksi ja eilen illalla oikein sattui kun yritin sängyssä just kääntyä kyljelleen kun vatsa meni kovaksi.

Lääkärin tarkastuksessa kysyi viikolla 24 että onko tuntunut supisuksia. Olin ihan että, jaa-ah, miltäköhän semmoset mahtaa tuntua :D

Välillä tuntee itsensä ihan uunoksi kun ei tunnista tämmösiä juttuja.

Neuvolassa olin 17.10. Hemo oli niin  alhainen (101) että määräsivät rautapillerit. Neukku täti ihmetteli että eikö minua oo huimannut, väsyttänyt tai hengästyttänyt mitenkään. Totesin että minulla on aina hemo ollut tosi matala että en varmaan tunnista tämmösii oireita ja ton hengästymisen olin laittanut tän mahan piikkiin :D

Pieniä tavarota puuttuu vauvalta kuten tutit, imetystyyny ja tän tämmöset. Ajattelin että meen shoppailemaan niitä jonkun kaverin tai äiteen kanssa sitten kun jään mamma lomalle :)

Sassy RV 31+1

Ei nyt mäkkärin kassalla, mutta ehkä erikoisin treffipyyntöni on kun matkustin linja-autossa, siinä oli just harjottelija kuski ja varsinainen reittikuski istui tämän harjottelijan takana. Minä kun voin bussissa huonosti niin istuin toiselle puolelle etummaiseen penkkiin. Siinä sitten tämä varsinainen kuski joka oli aika "toimeton" turku-helsinki tiellä niin alkoi juttelemaan kanssani ja lopulta pyysi numeroani. Olin ihan ihmeissäni, voiko tämmöstä oikeesti tapahtua. Annoin numeroni ja pari kertaa tavattiin. Kerran olin jopa hänen mukanaan kun hän oli työvuorossa. Komia mies ja ah se ääni kun kuulutti mikrofoniin missä mennään milloinkin. Ei meistä kyllä koskaan paria tullut kun hän asui turussa ja minä yli 100km päässä. Mutta mieleenpainuva juttu kylläkin.