Särkynyt enkeli85

on ihana kuulla sinunkaltaisilta ihmisiltä kertomuksia juuri siitä kuinka asiat sitten lopulta on kuitenkin kääntynyt parhain päin vaikkei se tie siihen asti helppoa ole ollutkaan. sinun kaltaisten onnistumisten takia tämän kaiken jaksaakin kaikista pettymyksistä huolimatta kun tietää, että toivoa ei kannata heittää hukkaan, sillä ihmeitähän tapahtuu joka päivä ja ehkä joskus se onni osuu omalle kohdalle..=)

olin itseasiassa juuri tänään yhteydessä omaan hoitavaan lääkäriini ja hänen kanssaan sovittiin nyt uudesta aikataulusta ja uuden hoitokerran aloittamisesta.. 5.5 menen lääkäriin ja siitä se rumba sitten taas alkaa, ihanaa.. nyt se toivo jälleen herää.. toivottavasti tällä kertaa päästään paremmalla onnella etenemään hoidoissa kuin viimeksi.. nyt lähdetään lyhyellä kaavalla kun viimeksi mentiin pitkällä.. toivotaan että munasoluja kasvaa nyt enemmän ja joku edes hedelmöittyisi niin että siirtoon asti päästäisiin... ja sitten kun se vielä haluaisi pysyä matkassa loppuun asti.. ai jai..jännää=)

mutta kiitos sinulle vastauksestasi ja hunterille paljon myös onnea alkavaan koitokseen!! pidetään toisillemme peukkuja ja tuetaan täällä toisiamme niin eiköhän me kaikki tästä selvitä..=)

teille kun pääsitte edes alkion siirtoon asti, se on jo askel pitemmälle kuin meillä..toivotaan että pikkuinen alkio pysyy matkassa loppuu asti..pidän peukkuja=) ja onneksi te saitte 8munasolua niin se mahdollisti edes tuon yhden onnistuneen siirron, itse osasin pelätä pahinta kun niitä munasoluja saatiinkin vain 4kpl, enemmän olisi ollut tulossa jos olisi ollut aikaa kypsytellä niitä rauhassa...

olisi kiva kuulla että miten teidän matkanne sujuu eli ilmoittelehan tänne aina väliaikatietoja=) toivon että päästään pian aloittamaan uusi hoito, olen vaan monesta paikasta lukenut että epäonnistuneen hoitokerran jälkeen siirrytään takaisin hoitojonojen hännille odottamaan omaa vuoroa mikä tarkoittaisi meidän kohdalla noin puolen vuoden odottamista(mikäli jono on nyt samanlainen kuin viimeksi) ja niin pitkä odottaminen tässä vaiheessa tuntuu todella kidutukselta...tämä kun on muutenkin yhtä epävarmuutta, tunteiden vuoristorataa ja odottelua koko hoitoprosessi saati sitten jos joutuu noin monta kuukautta taas odottamaan että pääsee tuon jatkuvan piinailun aloittamaan...