Santttu

Kyllä siinä liikutuksen kyyneleet on aika herkässä. Tuntuu, että uä:ssä ja sydänääniä kuunnellessa joka aisti on terävimmillään ja keskittymiskyky tapissa, ettei vaan missaa pienintäkään juttua! On tätä niin odotettu! =)

Kiitos, olen todella nauttinut tästä ajasta ja kasvavasta masusta. Varsinkin nyt, kun eka kolmannes on takana, pahoinvointi poissa ja masu alkaa olla jo vauvamasun mallinen eikä vain kesäkiloja... ;D



Rahaahan noihin hoitoihin uppoaa tosiaan rutosti. Muistan talvella ajatelleeni melkeinpä katkerasti jälleen jotain isoa laskua maksaessani, että jotkut kiittämättömät saavat tämän helposti ja ilmaiseksi ja sitten toiset saavat käydä tuskien taivalta, vuodattaa kyyneliä, maksaa tolkuttomia laskuja eikä kukaan silti voi luvata mitään 100% varmaa. Mutta eipä sitä noi "liian helpolla" (enkä nyt tarkoita kirjaimellisesti) raskautuneet aina tunnu tajuavankaan miten arvokasta he ovat saaneet! Hoitojen myötä oppii todella arvostamaan!



Olen samaa mieltä, että kyllä "projekti" on pienen velkaantumisenkin arvoinen. Muuten sitä helposti jää jossittelemaan lopuksi iäkseen, että mitä jos olis sittenkin vielä yritetty, entä jos... Eihän lainan takaisinmaksukaan kivaa ole, mutta jossittelu on vielä tuskaisempaa.



Peukkuja kovasti hoitoihin!! Seurailen välillä kuulumisia tälläkin puolella ja toivon kovasti lukevani paljon plussauutisia...! Oikein hyvää syksyä ja ennenkaikkea tuloksellista hoitokierrosta!!! b

mulla oli taannoin myöskin normaalisti niin säännölliset menkat viikon myöhässä ja testi näytti aina vain negaa. No, lopulta vuoto sitten pettymyksekseni tuli. :/

On niitäkin onnellisia tapauksia, että hormonitaso nousee niin hitaasti, ettei testi vielä parin myöhästymispäivän jälkeen tiedä mitään. :)

Joten ei taida auttaa muu kuin odotella, pitää peukkuja ja katsoa mitä tapahtuu! Ja ehkä ostaa muutama herkkä testi kaappiin odottamaan jos meinaa kärsivällisyys loppua... ;D nimim. malttamaton

...ja kyllä sen ihastuttavan sykkeen kuuleminen vaan saa hymyilemään! =) Sykkeelle antoi tahtia pari potkua kohti ahdistelevaa doppler-anturia. :D

Kiitos, oikein hyvää kuuluu! Muistan hyvinkin! Totta, plussa saatiin tuossa kesäkuun alussa ja nyt masua kasvatellaan viikolla 15+6. Alun pahoinvoinnin jälkeen oma olo on erittäin hyvä, mutta tärkeinpänä masuasukkaallakin näyttäisi olevan kaikki hyvin. Kasvaa kovasti. Tänään häntä hieman häiritsi neuvolakäynnillä vatsanpeitteiden läpi tungetteleva doppler-anturi ja päätti potkaista anturia pariin kertaan! Ihastuttavaa sykkeen ääntä tahditti siis pari voimakkaampaa tumpsausta... :D



Te siis joudutte vielä odottelemaan toivottua tulosta. :/ Nyt on sitten taas piinaavia aikoja odottaa inssin tulosta. Peukkuja pitelen kovasti! Voi kunpa se teidänkin pikkuinen masuasukki pian ilmoittaisi tulostaan!! Jaksamista vaaditaan, mutta palkintokin on huippuluokkaa! bd

Vaikka välillä tuntuu, että hoidosta toiseen edessä on aina vain uusia pettymyksiä ja taas kottikärryllinen lisää lääkkeitä aikatauluineen, niin useimmilla se tuskainen taival kuitenkin palkitaan!

Itsellä meinasi hoitojen aikana välillä usko loppua ja miehellä taisi loppuakin, mutta pakko oli puskea eteenpäin. Onneksi lääkäri sai valettua minuun uskoa onnistumisesta ja minä yritin tsempata miestäni.

Uskon vahvasti, että positiivisesta asenteesta ja toivon ylläpitämisestä on hyötyä - varmuudella siitä ei ole ainakaan haittaa! Toivon sydämestäni onnistumista ihan jokaiselle ja sisua näyttää niille perhanan ongelmille, että ne on tehty voitettavaksi! b



Ja vielä kerran onnea Nuunalle! Hienoa kuulla, että olette jo noin lähellä h-hetkeä! Minä jäin silloin talvella epätoivoisena plussajunasta, mutta hyppäsin kyytiin toukokuun lopulla! Nyt rv 15+6 =)



Aurinkoista vkoloppua kaikille!