Santttu

oli univaikeuksia myös jokin aika sitten, mutta nyt (rv 33+5) tuntuu taas uni maistuvan varsin hyvin. MItään kummempaa vinkkiä en osaa omasta puolestani minäkään antaa, muuta kuin makkarin tuuletus juuri ennen nukkumaan käyntiä ja tarvittaessa sopivan kokoinen tyyny masun alle ja toinen jalkojen väliin.

Mutta se, miksi vastasin vailla kummempia vinkkejä, on jo tullutkin aiemmissa vastauksissa eli ei kannata yrittää jaksaa enempää kuin tuntuu. Tuoreita äitejä, lääkäriä ja kätilöä nlassa kuunneltuani he ovat saaneet minutkin vakuuttuneeksi, että itsensä liiallinen väsyttäminen tässä vaiheessa ei ole kenellekkään hyväksi, ei myöskään vauvalle! Eihän sitä tarvitse loppuajaksi sairaslomalle jäädä, viikossakin ehtii levätä hyvin! Sitä ollaan vaan taidettu tottua jaksmaan ja olemaan tehokkaita "turhista valittamatta".

ja alkuvuosi tuo paljon jännitystä tähänkin ketjuun! =)



Endotar: kiva, että lääkäri oli samoilla linjoilla. Tietty on selkeä syykin sektiolle. Aika jännää, ei ole kuin pari viikkoa tuohon 14. pvään! Ja eihän se tosiaan ole mitenkään sanottu, etteikö pikkuinen päättäisi tulla sitä ennen! =)



Kiva, että vihdoin teillekin selvisi vauvan sukupuoli! Itselle se on ainakin ollut tärkeä tieto, jotenkin vauva henkilöityy jo nyt enemmän kun tietää kumpi on tulossa.



Eipä noista liikkeistä meinaa päästä pois pelkästään yhden tuotteen kanssa... harsoja minäkin menin ostamaan, mutta väkisin änkeytyi mukaan myös suloinen neulepaita... :D



Ei ole meidän poju tuntunut ainakaan vielä kääntyneen ja tila käy koko ajan vähäisemmäksi, joten olen aikalailla henkisesti varautunut sektioon. Mutta voihan pikkumies vielä toki yllättää, vaikka hirveästi en odotuksia yllätykselle laitakaan. Lähinnä olisin yllättynyt jos kääntyisi ja tulisikin maailmaan pää edellä! =)



Jänniä aikoja tosiaan elellään. Nyt huomaa, että supistuksissa alkaa olla enemmän voimaa kuin aiemmin. Onneksi eivät vielä kuitenkaan toistu säännöllisinä vaikka joskus pientä kiputuntemusta liittyykin. Vielä saisi muutama vko ainakin mennä... Vointi on kyllä ollut hyvä eikä liitoskivut tai selkävaivat sen kummmemmin kuin muutkaan vaivat ole juuri kiusanneet. =)



Hyviä vointeja myös muille ja oikein hyvää ja onnellista alkavaa vuotta!! =)



Santtu rv 33+5

Meillä on kasassa 32+5 vkoa. Viikon päästä pojulla "on lupa" tulla maailmaan, jos tahtoo. Uskomatonta, että näin äkkiä on aika mennyt. =)



Masu kasvaa ja poju touhuilee. AIka paljon tuo etuseinässä oleva istukka vaimentaa tuntemuksia. Tässä jonain päivänä laskin liikkeitä kädet vatsan päällä, kun tuntui, että on aika hiljaista, mutta ei tarvinut montaa minuuttia odottaa, kun oli jo 10 havaittua liikettä kasassa. Niitä ei vaan tuntenut päällepäin, kun istukka toimi nyrkkeilysäkkinä.



Viime päivinä oon saanu tutustua nivus- ja liitoskipuihin. Jostain lukemani kuvaus sukkapuikoilla tökkimisestä osui kyllä nappiin...:/ Mut ei noita onneks kauheen paljoa ole, mut nyt tietää miltä ne tuntuu.



Kuten MiDa sanoi, kengännauhat alkaa olla vaikea sitoa. Vaikka kuinka kumartuu, niin masu ottaa vastaan, ennen kuin kädet ylttää nauhoihin. Alkaa olla aika paksu olo! Mutta tästä paksuudesta on ilo nauttia! :D



Ens kuussa sitten mennään viime metreillä ennen tositoimia!



Nautinnollista joulua kaikille!! *

Meidän muru ei taida enää mahtua kääntymään... poikkitilaan kääntyy, mutta aina palaa takaisin perätilaan sen sijaan, et jatkais kuperkeikkansa loppuun. Sen verran piukeena on kudokset poitsun ollessa tuossa poikkitilassa, että kääntyminen olis todellinen ihme!

Mulle on ihan ok, jos poitsu tulee maailmaan sektiolla. Onhan leikkauksessa aina riskinsä, mut rutiinihommiahan ne sairaalassa on ja mitään isompaa ikävää harvoin tapahtuu. Eikä mulle synnytystapa ole mikään äitiyden mitta. Pääasia, et pikkuinen saadaan turvallisesti maailmaan! ?



Meilläkin oli perhevalmennus 4x1,5-2 tuntia + synnärille tutustumiseen pyydettiin varaamaan 2-3 tuntia aikaa. Eli se puoli tuntuis oleva ihan kiitettävästi hoidossa täällä! =)



endotar: kiva, että pikkuinen yllätti asennon vaihdoksellaan! =)



Kosmitar: kuulostaa ihanalta tuollaiset 10 h unet! Kyllä tekee ihmiselle hyvää levätä kunnolla!!

Hienoa, että kaikki oireet ja vaivat oli ihan asiaankuuluvia.

Meilläkin poitsu on kerta toisensa jälkeen potkinut ultra- ja doppler-antureita. Ilmeisesti tietoinen omasta tilastaan eikä suvaitse yksiöönsa tunkeilijoita... :D



Olen samaa mieltä kuin endotar, että kyllä joulussa on ihan eri fiilis, kun saa lapsen iloa seurailla. ?



Ihanaa, nautinnollista joulua!!



Santtu rv 32+5

Mulla oli aivan ekana oireena, jo ennen testin tekoa, rinnat tosi kipeet. Hipaisukin sattui! Joskus vkon 5-6 tietämillä alkoi pahoinvointi ja aivan tolkuton väsymys. Yöllä helposti meni 10 tuntia ja päivällä vähintään tunnin päikkärit. Ja noilla unilla päästin vasta siihen tilanteeseen, että päivästä jotenkin selvisi. Paljon enemmänkin olisi voinut nukkua.

Takahampaiden pesu etenkin aamulla oli yhtä kakomista, oksennusrefleksi oli herkässä...

Alavatsalla oli semmoinen nyrkin kokoinen paineen tunne. Eli siis niin kuin joku nyrkin kokoinen olisi painanut alavatsaa.

Hajut & maut mulla ei ole tehnyt missään vaiheessa pahaa.

Alkuun maistui erityisesti raikkaat hedelmät ja etovaa oloa helpottava maito. Perus-riisikakuilla sai pidettyä mahassa koko ajan jotain, mikä helpotti pahaa oloa, kun ei halunnut koko aika syödä jotain täyttävää.



Töissä kerroin ensin johtoportaalle ja pyysin pitämään asian vielä omana tietonaan. Loma sattui onneksi hyvään aikaan, joten sain hieman lisäaikaa kerryttää viikkoja ennen kuin tein uutisista julkista. Siinä lomaltapaluu tarjoamisten ohessa oli hyvä kertoa. ?



Hyvää joulua ja toivotaan ihanaa "lahjaa" ultrasta!! =)