Sanna.R

kallistun AP:n sanoihin, että miksi sitten piti tehdä jos heti sairaalasta palattu alkaa vinkuminen.



jos itseä edes meinaa ruveta rassaamaan niin ajattelen tuttuja ja ystävääni jotka menettivät vauvansa. toinen kuoli kohtuun ja toinen sai elää vain 4päivää. Silloin häpeän itseäni ja heikkouttani ja tartun niskata kiinni ajatellen, että he varmaan tekisivät mitä tahansa jos saisivat kuulla vauvojensa itkevän! :(

et kai sillä aika pitkään elää?



tosin mulla voi mennä parikin päivää syömättä mitään, juon vettä ja pari kuppia kahvia.



sitten saatan syödä vähän jotain ruokaa (lautasellinen) ja taas paripäivää menee kahvilla ja vedellä.



heh, hyvihän tuo tuttusi syö minuun verrattuna, tosin nyt rupeen tsemppaamaan syömisen kanssa, murr!! paljonkohan mä saan kalorloisii sit päivässä...pitää laskea.

damn, mun mies on päivisin töissä 12h+2h työmatkat. kaikki sukulaiset ja apu on 10 000km päässä suomessa. meillä vauva ja kaksi muuta lasta.



onneks meillä menee "hyvin" ja jaksan, enkä valita turhista :P "sitä saa mitä tilaa"

Mulla aikoinaan oli krooninen keuhkoputkentulehdus ja sillo sai vetää nappia kunnolla :( Työterveyslääkärin kanssa puhuttiinkin ja koitettiin aina parannella ensin rauhassa. jäi jotenkin kaivelemaan silloin jo mieltä, kun hän puhui ettei saisi liikaa syödä. Muuten ei enää auta.



No ei muutako posimahan sitten, jos tän loppuajan vielä jaksais, harmittaa vaan ettei voi imettää, huah.

Bettina