Sanna.R

Parhaat paivat tuli ja meni, parina paivana oli ns, actionia joka sitten ns hiipui kun sain muuta ajateltavaa (tarjottiin hyvaa tyopaikkaa).



Eilen oltiin pesemassa hampaita, kun mies kattoi pitkaan ja kysyi "onko sun tissit kasvanu?" hmm..ja taytyy sanoa, etta nain on, ei mahdu mun kateen niinkuin ennen. Ja muutenkin on ollut erityisesti arat nannit, mutta olen heittanyt sen huonon nukkumisasennon piikkiin.



no en elattele viela mitaan toiveita koska kuukautisteni pitaisi alkaa abouttiarallaa 11.5 niin tallaiset oireet tuntuvat jo liian isoilta noin lyhyeksi ajaksi.



Ja toisaalta olen myos herkka, kun muksunu oli viela pienempi ja en imettanyt enaan niin menin katsomaan ystavani vauvaa, vauvan tuoksu ja olemus saivat rintani vuotamaan kuin seula, huh huh :) niin jospa tama laitetaan sitten "wannabe raskauden piikkiin".



ja olisihan se ihme jos ois pullat uunissa kun vasta viimekuussa lopetin pillerit :( TOIVO ELAA!!!

Meillakin ekaa yritettiin vuosi ennenkuin tarppasi, tosin en nyt muista ihmeemmin ressailleeni asiaa, hamarana muistikuvana vaan jatkuva ramppaaminen apteekissa testeja ostaessa :D



toinen tarppasikin nopiasti pillereiden lopetuksen jalkeen...vanhin oli 8kk? tosin nyt en muista et soinko edes pillereita...dementia iskee.



Kolmatta nyt yritetaan 6v tauon jalkeen, saas naha kuinka kauan kestaa,buaah.

toista odottaessani meidankin ultrassa todettiin olevan lapsessa jotain vikaa, naytettiin jotain moykkya sen suuremmin selittelematta ja lahete helsinkiin.



Miten siina voi kukaan nukkua rauhassa ja olla ajattelematta!!!Karseinta oli saapua helsinkiin ja menna odotushuoneeseen jossa oli itkevia aiteja :(



Menimme ultraan jossa oli sitten monta laakaria jne jne....he kertoivat ja nayttivat kuvat, mita epailtiin jne jne...ultraus alkoi ja laakarin kasvoille nousi VIHA!! lapsessani ei ollut mitaan vikaa ja sanoi etta ilman noita "moykkyja" lapseni ei olisi edes elossa!! Ystavallisesti myos sanoi, etta tervetuloa tanne synnyttamaan jos yhtaan silta tuntuu, kun porvoossa nayttaa olevan vaan amatooreja :D



Hirveinta oli poistua suu messingilla kun odotushuone oli viela taynna itkevia aiteja epavarmoina.



Ala heita kirvesta kaivoon!!! ja jos asia on leikkauksella selviava niin sehan on upea juttu!! :) paljon tsemppia

Ekalla kerralla en saanut mieheeni yhteytta kun oli toissa ja jouduin lanssilla sairaalaan, sain luvan yrittaa soittaa miehelleni katiloiden kopista, sain mieheni kiinni ja pyysin tulemaan sairaalaan "no et sa missaan sairaalassa ole, kuhan huijaat, oot vaan naapuris kahvilla..." sitten tuli hiljaista kun han samalla astui kotiin ja naki lappuni poydalla "joo ma tuun" :D salissa han oli hiljainen, kuten olinkin toivonut...en sieda mitaan kannustus hopinoita!!! Katilolle tosin jouduin karjasemaan, et nyt se turpa tukkoon ja anna mun keskittya :P Valeissa aina naureskelin kun viereisessa salissa oli joku "liikaa jenkkileffoja katellut" synnyttamassa :D kauhee kiljuminen

Pese seinia :D



itse viimosillani rupesin tapetoimaan olohuonetta, en tiia mika pesantekovimma iski...kuitenkin varpistelin ja kadet oli suurimman osan ajasta ylhaalla niin tekeehan siina "ne jo olemattomat vatsalihaksetkin toita" ja vauva paasee oikein kunnolla koputteleen alakertaa...vasyneena nappasin koiran ja lahin alakaupalle hakee mandariinia ja karkkia...lapsivedet lorahtikin sitten kaupan pihalle :D ja poika olikin sitten muailmassa 4h myohemmin ;)