Sanna.R

Voi reppanaa, se on paassaan varmaan kelannut jo kaikkea mita on tapahtunut :)



no toisaalta, pitaisihan hanen nyt ajatella asiaa, etta jos oikeasti olisit suhteessa pomosi kanssa niin han ei varmasti saisi olla edes lahellakaan puhelintasi, saati lukea viesteja :) eli sulla ei ole mitaan salattavaa!



tai ehkapa han nyt naisellisesti "mokottaa", etta menisit sinne lurittelemaan kauneuksia korvaan ;)

ihania kommentteja, meinasi aamukahvit kayda naytossa :)



ihan mielenkiinnosta herasi sellainen kysymys, etta onko rakentaminen ollut valilla haaste parisuhteellenne? kun kasitin, etta ei ole mikaan avaimet kateen paketti :) muistan kun lama-aikaan vanhempani rakensi ja he tappelivat kaakeleista ja tapeteista lahtien :D sanoinkin miehelleni, etten sellaiseen jamaan meita halua, mutta nyt kun eka kamppa on vuokralla ja pitaisi uutta rakentaa



t.26v ja kohta kanssa kolmas

Osaan kylla kuvitella tunteesi, kun omaa lasta verrataan johonkin kuolevaan ihmiseen, vaikkei sita pahalla sanoisikaan.



ristiaiset on kuitenkin varmaan viela se tunnetumpi vaihtoehto kuin nimiaiset.



Ehkapa sinun tulisi kertoa aidillesi kuinka pahalta tuo sinusta tuntui, olen kylla aivan varma, etta hankin katuu sanavalintaansa.



Ja voihan ristiaiset vaikka kotonakin pitaa, ettei tartte varata aikaa mihinkaan "juhlapaikkaan". olisi varmaan miehellesikin helpompaa :) vai oliko kyse nimenomaan siita, ettei han tahdo etta lapsi kuuluu kirkkoon?



paljon tsemppia sinne. Meilla puolestaan mummi on vanhoillislestadioilainen,heh..arvaa millainen kirkkosota meilla on kaynnissa :D

No oli meil eilen ainakin viela testi pysynyt plussana, on vaan niin inhottavia masukipuja ollu jo kohta yli viikon. Eilen oli pakko kertoa aidille, ei vaan pystynyt pitamaan omia huoliaan taas sisalla ja helpotti aivan alyttomasti.



Onneksti mahakivut ei ole sellaisia kuin silloin oli keskenmenossa (tuoreessa muistissa), se oli ihan kuin ois synnyttanyt niin jarkyttavaa.



Toivottavasti saatas lisaa plussia tallekuulle, jotenkin hieman yksinainen olo tuolla :P kuikuilla et jhaa...ei taal olekkaan viel toukokuulaisia joille vois marmattaa

diu diu, niinhan se on aina ollut etta ystavat puukottavat selkaan, kukaan ei ole voinut olla onnellinen puolestani vaan aina laitettu veista selkaan.



viimeksi potentiaalinen uusi ystavani puukotti selkaan ja pahasti. Meni usko ja toivo, etta kukaan voisi vilpittomasti iloita toisen puolesta...kuunnella ja puhua ilman et puheista tietaa seuraavaks koko naapuripitaja. :(





muistan kun eras ystavani, ei ollut viela silloin...tuli juttelemaan kanssani ja meilla synkkasi hyvin :) myohemmin han nauroi etta ei meinannut uskaltaa jutella koska olin niin varautunut..miksikohan. hyva ystava oli, harmi vain etta huumeet olivat hanelle tarkeampia :( tuin minka pystyin ja autoin...mutta sitten tuli se huumehorho mies ja vei hanet kokonaan.