Sanna.R

Mina kun rupesin odottaa toista, esikoiseni oli 8kk ja en en kylla paljoa iloa tuntenut vaikka lapsi olikin toivottu! sita oli ihan kurat housussa ja pelotti miten ihmeessa sita parjaa!Sinussa ei ole mitaan vikaa :) mun mielesta on ihan normaaliakin olla hieman epavarma. Onhan kuitenkin kyseessa isoa asia ja sen "sulattelu" kestaa aina tovin.



Kuten pipari jo kehoitti sinua juttelemaan katilon kanssa asioista niin suosittelen todella, mutta ala missaan vaiheessa anna heidan ja "meidan tilastojemme mukaan" ruveta johdattelemaan sinua! asia on vakava, ja kukapa sita haluaa kotiin poistua "huijattuna". :) sina olet kuningas ja ne on vaan toissa siella,heh.



Pahoinvointiin en oikein osaa snaoa mitaan, minua auttaa mehujaa. Aitini sanoi minua odottaessani oksentaneensa kamalasti ja neuvolassa oli neuvottu syomaan b-vitamiinia joka olikin kuulemma sitten auttanut :) Mutta voi luoja kylla muistelen kanssa kammolla tuota sinun oksentamis kertomusta...minulle syotettiin rautaa ja vitamiineja ja oksensin kahtakauheemmin, ihmettelin mika minua vaivaa. noh different story.



Anna itsellesi aikaa! sinulla saa olla erilaisia tuntemuksia ja en usko et on paljoakaan ihmisia jotka ei jossain vaiheessa raskauttaan olisi miettinyt "olikohan tama nyt sittenkin virhe" :) minulle se on luonnollista ainakin.

Onneks asutaan ulkomailla!



Meidan asunto jotain 800.000 -> ? 5h,k,3wc,uima-allas,sauna,kuntosali jne ja 24h vartiointi.



ah ihana tulla tanne lesoomaan, NOT



oikeasti asummekin vuokralla 5000\kk :)



suomeen kun paastaan niin torppa jostain maalta, perunapelto pystyyn jne. vihaan asua kaupungissa,yoks..

Juu heti perheneuvolaan mars vaan niin joo....huah.

todella saalittava aloitus, ettet vaan pelkaa et lapses sitten puhuis siel paskaa susta

-Lapsuudestani, vanhemmista ja veljestani

- Lapsistani ja miehestani



Ajattelen asioita monesti joista mina olen onnellinen ja joskus ihmettelen ihmisia jotka vain valittavat kaikesta mita heilla ei ole? en itse pystyisi elamaan niin.



Olen onnellinen luonteestani ja siita etta voin aina olla oma itseni.



Tietysti elamani aikana olen tehnyt virheitakin, kukapa ei olisi. Mutta menneisyydessa roikkuminen ei tee kuin hallaa.



Minulla on myos tuttavia, perheita. Joita katsoessa voi aina sanoa miehelleni, etta noiden elamaa kun seuraa niin tietaa millaisia virheita ei itse tahdo tehda. :P

Voi Anttuli...aivan kamala tilanne sullakin, toivottavasti kaikki sujuu hyvin. toivoa ei meneteta.



Paljon Jaksuja ja toivottavasti paaset nopiasti laakariin!!! kourallinen viel pikaliimaa sulle varmuudenvuoksi :)