Sanna.R

Jos nyt otatte sen koiran niin sadesään sattuessa ja vaikka sinun ollessa kipeänä mies heittäytyy sohvalle ja sanoo, että omapa on koirasi, minen sitä lenkille vie.



Varmasti tykästyis koiraan ja rapsuttais jne jne, mutta ku paskahommat tulee eteen niin kaataa ne sulle lauseella "mä en sitä koiraa halunnut".

Täällä on niin helppo anonyymina haukkua kaikki tutuista tuntemattomiin.



Kertoo ehkä osasta ihmisistä ja heidän luonteistaan. Kehuvat tuttujensa lapsien nimiä ja seuraavaksi tulevat tänne haukkumaan. Munattomia kunnei ole pokkaa sanoa sitä suoraan asianomaisille.



Toisille tämä on viihdettä ja ei niitä kiinnosta oletko masentunut tai mikä vaivaa.



Me nauretaan miehen kanssa näille saatanan rikkaille, niitä täältä tuntuu löytyvän enemmän kuin mistään muualta :D kaikki tienaa vähintään 500k vuodessa.

oli kerran sängyssäni kanki kovana survova tosimies...

Aloin itkemään. Mies jatkoi.

Sen jälkeen olen paneskellut vain ihania nysveröitä. Jos sulle ei kelpaa, ota sitten ite ohjat käsiin ja ratsasta sillä sonnillas....tai vapauta se markkinoille, että muutkin saa nauttia hyvistä rakastajista eivätkä joudu kärsimään mistään silmät pullottaen nylkyttävistä apinoista.

eih, repesin nauruun ihan tosissani. Toisaalta nauratti ajatus silmälasiaan nostelevasta Mr.Muscle äijästä joka yrittää panna kuin duracell pupu :D

Hyi, tästä tuli mieleen eräs poikaystäväni joka oli komea ja lihaksikas ja ja ja...aika namu. No se itki aktin jälkeen, yök mikä turn off. Ei ihan sopinut siihen imagoon.

Joten se että "muut ei suostu auttamaan" ei ole ollenkaan sellainen asia että se olisi automaattisesti henkilön itsensä syy. Monenlaisia tunnevammaisia sukuja mahtuu tähän maahan!

Tätä tuntuu olevan aikalailla nykyään? Onko ihmisistä tullut sitten niin itsekeskeisiä vai missä vika. Ennenhän on ollut enemmän tapa kuin poikkeus auttaa, oli kyse sitten suvusta tai vaikka naapurista. Nyt katsotaan nenänvartta pitkin.

Meidän onneksi molemminpuolinen suku on mahtava,ihana ja sympaattinen. Tänäänkin 1,5v oli vaarilla hoidossa, että mamma pääsi kulmien muotoiluun ja väriin.

Me elettiin 3v ilman tuttuja tai sukulaisia jotka olisivat lapsia hoitaneet, että oltas päästy mihinkään ja oli aika "rankkaa". Ehkä enemmänkin puuduttavaa, kun ei voi mennä leffaan yhdessä tai ulos syömään, tai jos mentiin niin koitettiin ajoissa päästä kotiin, jotta lapset pääsee nukkumaan.



Tsup tsup, tuot tänne vaan hoitoon. Leikkikavereita löytyy.



Ihmetyttää tämä ihmisten kylmä asenne ja sormella osoittelu "pitäisihän teidän tietää" ja silti jankutetaan, että yhteistäkin aikaa pitää olla.



Miksei ole mitään piiriä ja mammaverkkoa jossa lapsen voisi turvallisin mielin jättää hoitoon ja lähteä baanalle? Siinä saisi omatkin lapset sitä virikehoitoo ja kavereita, ettei tarvii sinne hoitoon viedä.



itsekkäitä ihmisiä.