Sande00

Täällä on vähän alavireistä, kun yksi unelmatyöjuttu meni poskelleen itsestäni johtumattomista syistä. Kolmen viikon rekryprosessi ja sitten laitettiin rekry jäihin taloudellisista syistä. Jotain kuitenkin pitäisi keksiä ennen äippälomaa. Päivät kotona itsekseen on niin pitkiä ja välillä yksinäisiäkin.



Masu näkyy jo niin, että puolitutut epäilevät... Olen aina ollut melko hoikka ja nyt kummasti masun kohdalle tullu lihaa, mikä mun mielestä on ihan rehellistä ihraa. Toisaalta mentiin kesällä naimisiin, niin sekin jo herättää epäilyksiä. Kaikki farkut menee jalkaan (ovat lantiomallisia) ja paidatkin. Ajattelin, että käytän omia paitoja ja tunikoita niin pitkälle kun pystyn ja heitän sitten pois. Äitiyshousuja ja -paitoja olen myös saanut muilta. Masutuubinkin sain, mutta sitä en ole vielä tarvinnut.



Ekat pakolliset ostokset tein eilen, kun oli pakko käydä hakemassa isompia rintsikoita. Joku olisi onnellinen näistä f(!)-kupeista, mutta mulle pienemmätkin riittäisivät. Ja nännit on kuin pelimerkit. Siskokin nauroi katketakseen saunassa, että näytän tosi "hedelmälliseltä". Ihanaa sisarusrakkautta...



Mulle ei nyt selvinnyt se seuraava neuvola, mutta soittelen sinnepäin tässä jossain välissä.

Tupakointia en (huono ihminen!) ole pystynyt vieläkään kokonaan lopettamaan, mutta parhaani yritän. Tsemppiä muillekin sen asian kanssa taisteleville ja isot onnittelut niille, jotka ovat onnistuneet.



Anoppi soitteli eilen ja kyseli vauvavakuutuksesta. Haluaisivat ostaa vauvalle sen ja se pitää ottaa 2-3 kk ennen laskettua aikaa. Ihan kiva. En vain itse ollut tullut ajatelleeksikaan, kun kylppärin kaakelit lähtivät ensin irtoilemaan ja sitten autokin hajosi,joten oli akuutimpaakin pohtimista. Meinaatteko te ottaa vakuutusta/onko teidän lapsilla sellainen ollut?



Mulla ei oikeastaan ole mitään erikoisia ruokahimoja kuin että ruoka maistuu. Rasvainen, makea ja terveellinen. Iho on parempi eikä huono olo vaivaa. Raskausoireita oikeastaan tällä hetkellä vain öisin: jättimäiset, kipeät bosat häiritsevät nukkumista, unet on ihan ihmeellisiä ja tuntuu, että raajat puutuu helpommin. Mutta muuten olo ok. Jostain syystä multa myös lähtee hirveästi hiuksia, vaikka tilanne kai pitäisi olla päinvastainen. Toisaalta multa lähti stressireaktiona viisisen vuotta sitten noin 80 % hiuksista, joten olen ihan onnellinen, että jotkut siellä pysyy päässäkin.



Tämmöstä omaa napaa tällä kertaa. (Napakin muuten näyttää ihan oudolta, kun siitä ei enää ole korua, mutta kai se mun napa kuitenkin on ;))



Ihanaa syysviikkoa! Toivottavasti aurinko hellii koko Suomea tasapuolisesti.



Sande75 + Nyytti 14+0

ultrassa on nyt käyty. Ja siellä se Nyytti vilkutteli :) Kovin oli uninen, mutta kukapa ei maanantaiaamuna olisi. Näytti lähinnä Sout Park -hahmolta, mutta eiköhän siitä vielä ihminen tule.



Onneksi oli mies mukana, näki sydämen sykkivän jne. mä blondina puoliunessa, että mikä piste, häh jne. Koko kokonaiset 5 senttiä, np 1,3.



Raskausoireet oikeastaan pääosin helpottaneet, mitä nyt naama vielä vähän kukkii ja päänsärky vaivaa ajoittain. Muuten tässä pari päivää ollut ylitehokas olo, oon siivoillu ja leiponut hulluna, toisaalta taas lepokin maittaa. Ai niin, rinnat. Oikeasti, silkkaa kidutusta, mun pitää välillä nukkuakin rintsikat päälle, kun koskee ja ne painaa niin, että joudun kohta kävelemään kyyryssä :)

Mulla on yhet vahingossa ostetut imetysliivit (kylläkin kaarituelliset), ne onneksi melko tukevat. Muutenkin e-kupit ja nyt sitten... miestä asia ei tunnu vaivaavan.



Henkiset raskausoireet on mulle kyllä ollu ehkä vielä rankempia. Jotenkin kaikenlaisia ihmeajatuksia, yliherkkyyttä ja sen läpikäyntiä, kun kroppa muuttuu ihan silmissä - ja ylipäätäään siihen ajatukseen tottumista, että oikeasti on vastuussa muistakin kuin itsestä.



Tsemppiä Tuulenkuiskaus, toivottavasti miehesi kypsyy ja tottuu ajatukseen ja saat tukea sieltäkin suunnalta. Ja Tsili, toki voit olla huhtikuisissa. Kiva lukea sun kuulumisia.



Laskettu aika pysyi samana 7.4. eli viikkoja on nyt 11 + 6.



Sitten pari kysymystä. mä sain siis molemmat ultra-ajat samassa kirjeessä. Kakkosultra on 14.11. Mutta milloin siellä neuvolassa sit seuraavan kerran käydään? Tuleeko kutsu postitse, vai pitääkö itse varata? Helsingistä siis kyse.



Me kerrottiin siskon lapsille. Pojilta meni vähän ohi, mutta tyttö 11-v ilmoitti tomerasti toivovansa tyttöä. Meillä käy kumpi vaan, musta on vaan jostain syystä hassu ajatus, että meillä olis mun miehen näköinen tyttö.



Luulen, että saadaan tosiaan kaikkea kamaa vanhana. Sinänsä kiva, että rahaa säästyy, mutta mulla on nyt herännyt myös joku ihme luonnonsuojeluvaisto - vieläköhän tässä raskauden mittaan muuttuu viherpiipertäjäksi.



Pääsin myös jatkoon yhessä työhaastattelussa. Unelmaduunia olisi, ja kai mä sen otan jos saan. Ehtiihän tässä monenlaista vielä ennen synnytystä. Elämme siis jännittäviä aikoja. MItenkähän Vertician työkuviot?



Voimia raskausoireisiin ja iloa viikkoon



Sande + Nyytti

voi miten surullista. Otan osaa.



Itsekin olen ihan hysteerinen näiden pelkojen ja mielialanvaihteluiden kanssa. Yritän välillä rauhoitella itseäni. Kun ei kai tässä auta muu kuin odottaa ja ottaa vastaan mitä elämä tuo tullessaan.



Meidän ystävät tietää kaikki, samoin perhe. On ollut niin paljon tilanteita, joissa oli pakko kertoa, ja niin ne juorut sitten kulki. Ei kyllä haittaa, kertoisin keskenmenosta ja muistakin ongelmista.

Mun on niin vaikea pitää sisälläni tollasia asioita.



Oireista: Akne on vähän helpottanut. Kiloja on tullut lisää ainakin muutama: musta turvotus on laskenut vähän, ja näyttäisi masu olevan vain läskiä ;(

Nooh, pakkasella pärjää sit paremmin. Uutena oireena tuli pari päivää sitten tolkuton väsymys. Alusta selvisin suht pirteänä, mut nyt tekis mieli vaan nukkua, nukkua ja nukkua. Samoin päänsärky vaivaa - ja jäsenien puutuminen.

Onko teillä muilla ollut sellaista? Ja itku tulee yllättävän helposti, snif. ja tissejä koskee.



Kaarituista en ole kuullut mitään, ja syön melkein kaikkea mahdollista järkeä tietysti käyttäen. Alkoholia olen suullisen maistanut silloin tällöin miehen lasista.

Ei ole tehnyt mieli. Tupakan olen vähentänyt kahteen päivässä, toivottavasti löytyy vielä selkärankaa, että ultran jälkeen saan lopetettua.



Mulla otetaan ne verikokeet vasta siinä ultran yhteydessä, kun unohdin viimeksi lähetteet kotiin. Ultra mulla on 22.9., jolloin viikkoja 12+5. Olisin aikaisemmin halunnut, mutta ilmeisesti on ruuhkaa.



Verticialle voimia töihin ja työnhakuun! Itsellekin haastattelu tällä viikolla ihan uuteen duuniin. Nyt olen onneksi saanu olla kotosalla ja tehdä freenä juttuja.

Toisaalta rahaakin tarvis. Pitäkäähän peukkuja.



Muuten ihan iloisella mielellä, toivottavasti tekin



Tervetuloa myös kaikki uudet,



Sande75 + Nyytti 10 + 6

Minä viihdyn!



Asunto on törkeän kallis, ja varmaan jostain muualta Suomesta saisi ison omakotitalon tällä hinnalla. Mutta ei me tarvita. Tässäkin riittää siivoamista ja järjestämistä.



Mulla on perhe ja kaverit täällä, kaikki palvelut kävelymatkan päässä, mahdollisuus harrastaa ja shoppailla melkein mitä vaan, hyvä kulttuuritarjonta.

Mahdollisuus mennä metsään (vaikka keskuspuistoon) milloin vain, käydä kirjastossa, kahviloissa, ravintoloissa, leffoissa, teatterissa, keikoilla jne.

Kaverit voi piipahtaa kylään lyhyelläkin varoitusajalla. Lisäksi täällä järjestetään paljon kivoja (ilmaiskin)tapahtumia.





Täällä asuu paljon mukavia ihmisiä ja lähes aina palvelu on hyvää. Lisäksi täällä on tietty anonymiteetti eikä ihmiset ole liian kiinnostuneita toisten asioista.



Mulla ei oikeastaan ole mitään, mitä maalta kaipaisin. Toisaalta olen asunut Helsingissä koko ikäni ja tottunut kaupungin menoon. Luulen, että pienemmässä paikassa ahdistaisi. Nyt kun jotkut ystävistä on muuttanut kehyskuntiin halvemman asumisen perässä, niitä tulee nähtyä selvästi harvemmin ja aina pitää autolla lähteä.



Se mikä joskus vaivaa, on ihmisten kiire. Joskus sitä itsekin jää kiinni siitä, että juoksee vaikka metroon, vaikka seuraava tulisi kolmen minuutin päästä. Mutta omaa asennoitumista tohon hosumiseenhan voi aina tarkistaa.

kysyny iloisesti, että oottehan syöneet ruokaakin ja jatkanu matkaa. Illalla olisin sitten kysyny tyttäreltä, että eikö sillä tule kylmä? Jos ei tule, niin olkoon vähissä vaatteissa.



Meikkaamiseen tai hiuksiin en olisi puuttunut heti, mutta olisin kysellyt, haluaako tyttö lähteä mun kaa tyttöjen meikki-iltaan. Noissa yrityksissä kun ammattilaiset opettaa meikkaamaan ja varmasti sanovat, mikä minkäkin ikäiselle sopii.



En olisi nolannut.



Näin siis haluaisin toimia. Kun ei ole kokemusta tosta, niin voihan olla, että sekoaisin samalla lailla kuin ap.