Sande00

Huomaisitko tänään ei ollut miittiä?

Tuutille voimia ja naaperoille pikaista paranemista.



Sailorille ISO halaus minulta ja pieni halaus oikealle jalalle Urholta. Niin, kyllä mun kaverilla oli ultrattu ihan pieleen myös. Toisaalta taas, turha toivo on tosiaan turhaa. Katsotte nyt huomenna, mikä meininki.



Mä oon käynyt läpi taas noita keskenmenon pelkoja ja oon miettinyt, että kenelle tahansa voi käydä milloin tahansa mitä tahansa. Jos menee kesken, ei ehkä ollut valmis tähän maailmaan. Ja en tiedä, riittäisikö resurssit pahasti vammaisen lapsen hoitoon. Eihän niitä tunteita tiedä kun sitten kun sattuu omalle kohdalle.



Jos huomenna edelleen ikäviä uutisia, käytte hakemassa koko perheelle hyvää ruokaa ja juomaa ja nautitte toistenne seurasta. Surra saa, mutta pitää muistaa iloita myös jo olevista lapsista. No, ehkä turhaa, vaikutat kuitenkin niin vahvalta ja tasapainoiselta ja perhe kiinteältä, että kyllä te selviätte, kävi kuinka kävi.



Me taidetaan skipata huominen miitti, jollei mitään ihmeparanemisia tapahdu. Ollaan nyt kaikki lenssussa. Käytin Urhon perjantaina Mehiläisessäkin, kun yski niin, että yrjö lentää mukana. Ei saa raasu kunnolla henkeä vieläkään ja yskä on ihan karmea (jo viikon). Parempi vissiin parannella kotona. Lyytiä, Tsiliä, Inkaa ja Sylviä olis kyllä mukava nähdä ;)



Sain tehtyä päivähoitohakemuksenkin. Paree hakea, vaikka ei tiedetä, miten noi järjestelyt syksyllä tehdään. Urhokin on kuitenkin aina ihan liekeissä, kun saa leikkiseuraa.



Nyt väliin vähän töitä.



Sande

Mahtavaa, jotkut on kuulleet jo sydänäänet! No kohta on muidenkin vuoro :)



Talvinen tervehdys täältä Helsingistä. Mä olen

-75 ja mies -73, toista odotellaan. Ensimmäinen onkin "jo" 10 kk. Vähän hirvittää, mutta pääasiassa olo on onnellinen. Edellinen raskaus oli aika vaikea, mutta jokainenhan on erilainen, joten toiveikkaana olosta ei liene haittaakaan.



Oireina on palelu (vaikka palelis varmaan näillä pakkasilla muutenkin), ajoittaiset väsymys- ja etomiskohtaukset (onneksi menevät suht nopeasti ohi ja väsymyskin voi johtuu osin esikoisen huonosta nukkumisesta) sekä ah, niin ihana turvotus. Kroppa ei ole edellisen jäljiltä muutenkaan parhaassa iskussa. Näillä mennään.



Ihanaa alkuodotusta kaikille, onnittelut toki, mielenkiinnolla luen kuulumisianne. Mulla laskettu aika siis 12.10. ja ensimmäinen neuvola 8.3.

Mä tasan tarkalleen tiedän, että nettiä ei kannata uskoa jne. mutta kun mä oon nyt lukenut kirjoista ja netistä yms. kaikkea tietoa, miten me saatais parannettua noita unia ja aina törmään samaan. Heikolla hetkellä sitä alkaa epäillä, josko sittenkin teen jotain väärin. Urhon mielestä meillä ei taida kuitenkaan olla mitään vuorovaikutusongelmia ;)



Nyt se nukkuu edelleen, vaikka illalla nukahti 21.30, sairas, väsynyt raukka. On tosin herännyt 7 kertaa välissä yskimään ja uikuttamaan. Uni paras lääke on.



Mulla on ihan tunteet pinnassa ja tosiaan itkettää kaikki - hormonit, hormonit. Eilen liikutuin penkkariajelun katsomisesta. Urho sai kaksi karkkiakin vaunuihinsa.



Illalla luin vielä opintoihin liittyen nuorison henkirikoksista ja niiden syistä. Oli jotenkin karmivaa. Oli sitten pakko miettiä iloisia asioita, teitä ja vauvoja, ja ei niinkään nuorisorikollisuusmielessä, vaan sitä mietin, mitä kaikkea kivaa on vielä edessä.



Olipa sekavaa, mutta joo, ehkä nää hormonit tästä tasaantuu ja turvotus laskee,



Ai niin Lyyti-kelmi, meilläkö sekavaa? Tervetuloa tupatarkastukselle! Kuvahan oli lähes siisteimmästä kulmasta. Meillä on lattiat täynnä papereita, vaatteita, leluja ja ruokaa. Vaikka olisin eilen siivonnut.



Asuin 10 vuotta yksin, ja silloin ehti siivota ja puunata. Nyt pitää olla vähän armollinen itselleen. Pieni kaaos on ihan kodikasta :)



Joka ilta pesen keittiön altaan + siistin keittiön ja yritän kerätä lelut Urhon huoneeseen, mutta muuten saa olla. Yritän kuitenkin pitää kämpän sellaisessa kunnossa, että saan sen puolessa tunnissa suht ok- ja kahdessa tunnissa edustuskuntoon. Esimerkiksi tänään lähden Urhon kanssa siskolleni ja jätän venemessujen uuvuttaman mieheni siivoamaan :)



Tiistaina miittiin,



Sande

sori, pakko vähän purkaa, saapi toki ylikin hypätä.



Mä oon "pikkuisen" herkillä. Itkettää about kaikki. Välillä tule huono olo -kohtaus, välillä väsymys maksimus -kohtaus. Tilannetta tuskin helpottaa Urhon huonot yöt. Ja saamatonkin olen kuin laiskiaisemo. Voi mies-parkoja. Nyt lähetin ne ulos, mutta heti tuli ikävä :)



Urho on kauheassa räkiksessä "Räkä poskella huutaa yyäääiii" (ei sentäs sitä natsisikaa).

Yöllä saa silloin tällöin kauhukohtauksia, huutaa vaan, puolisen tuntia suoraa huutoa puoliunessa, eikä rauhotu millään. Kai toikin joillain kehitykseen kuuluu, on vaan aika rankkaa ja vähän pelottavaankin. Syökin vaan pari lusikallista kerrallaan, onneksi sentään maitoa menee. Ehkä terveenä sitten taas menee enempi.



Ärsyttää myös, kun olen lukenut (kirjoista ja netistä) että uniongelmat johtuu vuorovaikutuksen ongelmista :) byääh, yyh ja nyyh.



Eilen illalla Urho rupesi juoksentelemaan täällä kämpässä ja minä perässä. Meillä on myös sellaiset superkulahtaneet artekin satulavyötuolit. Urho pääsee niille kiipeilemään ja kun vyöt on niin löysällä, pystyy kiipeämäään selkänojiakin pitkin. Sitten survoutuu kaikkiin pienii koloihin ja laatikoihin, mistä ei välttämättä pääse pois. Aika hulinaa. Puhu hän ei vielä, mutta hauska lukea teidän lapsosten jutusta.



Eilen jotenkin tajusin eteisessä ulosmentäessä (ks. kuva), että Urhohan on jo aika iso jätkä. Mihin katosi äidin pikkuvauva? Mun täytyy muistaa, että se on tosiaan vasta 10 kk. Että on ehkä vähän liikaa odotettu, jos sanon sille, että käy hakemassa vaippa, niin vaihetaan.



Tällä haluan sanoa, että iloitkaa niistä lötköpötköistä ja vähän "hitaammista" lapsista. Ne on niin vähän aikaa pieniä. Halikaa ja pusikaa ne piloille, jos eivät vielä karkuun pääse. Kohta ovat iloisia kodin pikkuterroristeja.



Nyt voisin vältellä ulkoilua ja vaikka lukea (opiskelukirjaa).



Kelasta muuten tuli kotihoidontukipäätös. Tyhmänä soitin sinne, kun en tajunnut sisältöä :( No, Helsinki-lisän joku osa tulee Kelalta, joku haetaan kaupungilta. Voisiko vielä hankalammin olla?



Voimia kaikille ja etenkin nuhanenille,



Sande ja Urhis 10,5 kk.