sammukka

http://www.elakeliitto.fi/



Leskeyden kohtaaminen



Yhtäkkiä yksin ¿sopeutumiskurssit on tarkoitettu sinulle, joka olet jäänyt yksin. Kurssin tavoitteena on auttaa leskeksi jääneitä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja tarjota mahdollisuus kokemustenvaihtoon samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Kurssille voi hakea, kun leskeytymisestä on kurssin alkaessa kulunut vähintään puoli vuotta.



Sopeutumiskurssi alle 40-vuotiaille:

12.-15.06.2007 (alle 40 v.) Lehmiranta, Perniö - 100 euroa



Haku ja tiedustelut



Lisätietoja ja hakulomakkeita saa Eläkeliitosta, puh. (09) 7257 1199 tai sähköpostitse annika.toivoniemi@elakeliitto.fi



Nuorten leskien perhelomat

Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry:n kanssa järjestettävät joulu- ja pääsiäislomat on tarkoitettu yhden huoltajan perheille. Lomille voivat osallistua perheen lisäksi esimerkiksi isovanhemmat. Lomista saa tarkempia tietoja Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry:stä.



Haku ja tiedustelut



Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry

Mannerheimintie 31 B 20

00250 Helsinki

puh. (09) 241 8406



Kurssien hinnat sisältävät koulutuksen, kurssimateriaalin, puolihoidon ja majoituksen kahden hengen huoneissa.



En tiedä, oletko " sitä tyyppiä" , että olisit kiinnostunut ko. toiminnasta, mutta siellä luulisin löytyvän sitä aidointa vertaistukea. Niin ainakin voisi toivoa!

Minäkin tunnen poikkeavani " standardiyksinhuoltajasta" , mutta en samasta syystä kuin sinä. Olen ollut nimittäin alusta lähtien yh, lapsen isä ei tapaa lastaan lainkaan. Lapsi on lisäksi vaikeavammainen.



Olen tuntenut itseni vähän kaikissa vertaistukiryhmissä poikkeavaksi - aina tavalla tai toisella. Joko siksi, ettei isä tapaa lasta, siksi että en ole eronnut tai siksi, että lapsi on vammainen.



Monissa vammaisten lasten vanhempien tukiryhmissä esim. keskustellaan vammaisuuden vaikutuksesta parisuhteeseen. Eronneiden ryhmissä taas ero on yksi teema. Jos lapsen isä on kuvioissa, niin tapaamiset/elarit/tuleva elämä on keskiössä. Ja " normilasten" kanssa tulevat mukaan kasvatukselliset kysymykset tai keskustelut erosta (tms.). Vammaisen (siis vaikeasti kehitysvammaisen) kanssa kasvatustyötä ei ole, se on perushoivaa.



Nyt kun olen " vammaisen lapsen äiti, eronneen miehen kanssa seurusteleva" , niin löydän sitten vähän enemmän samankaltaisuutta uusperhejutuista, lähinnä miehen kautta.



Tällä sepustuksella tarkoitan sitä, että on muitakin lastaan/lapsiaan yksin huoltavia, jotka eivät oikein löydä itselleen sellaista vertaistukea, joka istuisi kuin hansikas.



Ihan kuin olisin jostain lukenut nuorille leskille tarkoitetun keskusteluryhmän tai postituslistan? Voi olla, että muistan väärin, mutta ehkä kannattaisi tutkailla yahoota tai msn-yhteisöjä? Itse olen joskus etsinyt esim. jenkeistäkin sopivaa palstaa ja aikoinaan kirjoitellut enemmänkin sellaisissa yhteisöissä kuin iVillage (joka on muistaakseni vain naisille).

Jero Markus

Jaro Markus

Jeri Markus

Jarno Markus

Jasi Markus

Jamo Markus

Jonttu Markus

Juhana Markus

Jalmari Markus

Joosa Markus

Jori Markus

Jonne Markus

Jouka Markus

Jouna Markus

Jarko Markus

Jirko Markus

Jali Markus

Jamppa Markus

Juuso Markus

Justus Markus



Jouna Marjukka (jouna on annettu sekä miehelle että naiselle nimeksi!)

Jaava Marjukka

Janna Marjukka

Jana Marjukka

Janni Marjukka

Jinni Marjukka

Juli Marjukka

Juni Marjukka

Jatta Marjukka

Jata Marjukka

Jemina Marjukka

Jemima Marjukka

Juljaana Marjukka

Juliaana Marjukka

Joanna Marjukka

Jinna Marjukka

Justiina Marjukka

Jolanda Marjukka



Tässä rimpsu. Kaikki näistä ei missään nimessä ole mielestäni niin onnistuneita, mutta arviointiin kun vaikuttaa henk koht mieltymykset, niin en kuitenkaan kerro mitkä ovat niitä kehnompia yhdistelmiä :)

Torreska:

Voiko olla mahdollista että he olisivat enää vain hyviä ystäviä ja viedäänkö minua kuin litran mittaa? Toisaalta uskon miestäni, hän auttaa aina toisia ja on empaattinen (ja tällä naisella riittää ongelmia) mutta toisaalta ymmärrän tosiseikat.

sellainen keskinäinen peli. Miestäsi viehättää esittää ritarillista ja nainen on huomannut saavansa sillä keinoin miehesi huomion. Jokaisella ihmisellä on ongelmia, jos miehesi olisi oikeasti empaattinen, hän huomaisi ongelmat lähiympäristössään (tavassa, millä hän mm. sinua kohtelee).

etteivät kaikki ihmiset halua/osaa puhua kaikenlaisista asioista. Niitä analysointihetkiä varten voi olla oma suku ja omat ystävät.



Hankalaa tietysti, jos samaa taloa asutaan. Kuitenkin jos etäisyyttä on, niin mä vaan ajattelisin, että tosiasioiden kanssa on helpompi tulla toimeen, kun ei odota liikoja. Ja että ne hyväksyy sellaisina kuin ne ovat.



Vaikeampi kysymys on se, jos myös oman puolison kanssa kommunikointi tökkii. Suku on tietysti aika merkityksellinen - samoin isovanhemmat omalla tavallaan lapsille - mutta (pahoitteluni), ehkä ongelmia ei kannata suurennella.



Anoppilan mieliksi ei kannata elää, eikä odottaa heitä muuttuvaksi. Jos anopista ja apesta ei pidä, niin ei se heidän poikansa/tyttärensä vika ole. Kaikista asioista ei ehkä kannata olla rehellinenkään, eli sen ei-pitämisen voi pitää omana tietonaan. Tapaamisia voi harventaa. Parisuhteessa elää sen omilla ehdoilla, ei ympäristöä miellyttääkseen.



Tiedän kyllä sen, että suku on vaikea sivuuttaa, jos asutaan syrjäseudulla pienessä kylässä, ja sosiaaliset kontaktit rakentuvat " oman väen" varaan.