Samamama

Heippatihei!

Siirryn tähän ketjuun tuolta Tammikuisista :) olen kahden lapsen kolmekymppinen äiti Keski-Suomesta ja nyt siis ylläripikkukolmosta odotamme. Eilisessä np-ultrassa l-a aikaistui tammikuun 5:stä 27.12. eli tomera pikkuihminen siellä kuvaruudulla jo vilkutteli. Tämä lapsi päätti tulla perheeseemme hormonaalisesta ehkäisystä huolimatta, sinnikäs kaveri siis! :) Perheeseemme kuuluu ukkokullan kanssa tytöt s.-11 ja -12. Vauvauutisesta ollaan jo monelle kerrottu ja reaktiot ovat olleet yhtä yllättyneitä kuin meillä vanhemmillakin uutisen saatuamme ;)

Täytyypä alkaa lueskella tätä joulukuisten ketjua tarkemmin. Hyvää vointia kaikille kanssaodottajille!

Terkuin, samamama rv 13+5

Onnea kaikille uusille tammikuun odottajille!

Täältä myös lähettelen np-ultraterveisiä. Siellä topakka pikkuihminen jo kovasti vilkutteli ja kaikki vaikutti olevan hyvin <3 mutta sellaisen yllätyksen saimme, että raskaus onkin luultua pidemmällä, l-a aikaistui 27.12. eli menemme viikoilla 13+4 - näillä näkyjä emme siis saakaan pitää välivuotta vauvanhoidossa ;) meillä tosiaan ennestään tytöt s. -11 ja -12 ;) hiheh, hieman hilipeeks veti tämä tieto ;) Tämä pikkukolmonen on meille todellinen supersurvivoryllärilapsi, päätti tulla perheeseemme hormonaalisesta ehkäisystä huolimatta! <3

Elikkäs taidan ketjuuntua tuonne joulukuisten pinoon, mutta jatkan myös tämän ketjun lueskelua :) kaikkea hyvää jokaiselle kanssaodottajalle!

Samamama ja ihanat viikot 13+4 

Kivoja unikokemuksia! Minä oon myös nähnyt unessa esikon syntymän (tai siinä oikeastaan oltiin jo kotiuduttu pienenpienen tummatukan kanssa), kokokin täsmäsi, kun syntymämitat oli esikolla 48cm ja 2750g :)

Meillä ei myöskään kaupunki tarjoa ilmaisia ultria, ja olen myös himpun kateellinen niille kuntalaisille, joilla neuvoloissa ultrauslaitteet.. Mitenkäs muuten, aiotteko osallistua seulontoihin? Me ei olla aiemmissa osallistuttu, eikä nytkään koettu sitä tärkeäksi.

Mä sain aika kivasti urheilut rullaamaan ennen tätä raskausuutista, ja toivonkin että sitä pystyis liikkumaan jatkossakin. Vähän on väsymys meinannut toisinaan vetää sohvan pohjalle. Kortti on minullakin kuntokeskukseen, ja spinneistä sekä bodupumpista oon tykänny ja ne olis hyviä myös odotusajan hikoiluiksi.. Vähän jänskättää myös mahtavatko - ah nuo niin ihanat - liitoskivut löytää luokseni tässäkin raskaudessa. Kakkosen odotuksessa kärsin aina vain pahenevista liitoskivuista muistaakseni joiltain 15+ viikoilta lähtien. Viimesellä kolmanneksella ei toisinaan kärsinyt edes kävellä... Kädet kyynärpäitä myöden ristissä siis toivon, ettei sama toistuisi, olis kurja juttu niin itelle kuin erityisesti myös näille meidän pikkutaaperoille, kun ei mami pystyiskään osallistua puuhiin ym. Onkos teillä muilla kokemuksia liitoskivuista? Toivotaan ettei kenenkään tarvitse niitä potea!

Samamama  10+4

PARSA87 ja MALIA, kannattaa kyllä kysyä lääkäriltä tuosta b-vitamiinista. Mun yks kaveri sai lääkäriltään vähän järeämpään b-vitskuun reseptin ja koki saaneensa sen syömisestä apua kovaan pahoinvointiin.. Mutta toivotaan, että olot asettuisi pian ilman järeämpiä apukeinoja!

Hei! Liitynpä minäkin mukaan odotuskeskusteluun. Onnea ja hyvää vointia kaikille kanssaodottajille! Kolmatta lasta odotamme, laskettu aika alustava 5.1., eli laskurin mukaan 10+3 viikoilla mennään. Olen itse vm.-83 ja mieheni -79, asumme Keski-Suomessa (mahdammekohan Pinna olla samaan aikaan synnärillä jos sinne asti päästään.. ;)). Kolmonen yllätti meidät tulollaan totisesti; pieni siemen päätti alkaa itää hormonaalisesta ehkäisystä (rengas) huolimatta <3 Hieman on ollut sulattelua asiassa, ja pitkään, ehkä edelleenkin, on ollut hieman epätodellinen olo, että voiko näin oikeasti käydä. Ensimmäinen ultra 25.6. auttaa toivottavasti fiilisten tasaantumisessa. Epätodellisuutta on lisännyt vielä sekin, että tämä alkuodotus on ollut melkein oireeton. Ekassa raskaudessa oli aivan tosi hc-olot ensimmäinen kolmannes, tokassa raskaudessa pikkusen lievemmät. Saa nyt nähdä, mitä ultra kertoo..

Mutta koska olemme mieheni kanssa kumpikin suurperheestä haaveilijoita, tuntuu uutukaisimman mahdollinen odotus alkuihmetyksen jälkeen kuitenkin taas toisaalta myös ihanalta. Kiitollisia olemme siitä, että meille näitä pikkuisia yritetään suoda! Esikoisneiti (s.03/11) antoi odottaa itseään yli kaksi vuotta, pikkusisko yllätti tulollaan myös (s.05/12), ja nyt tämä pikkukolmonen jatkaa tätä yllätysten sarjaa totisesti. Johan sitä tuli (ehkä) yks välivuosi pidettyäkin... ;)

Toisaalta tämä raskaus ei ehkä kuitenkaan ole niin suuri yllätys, sillä viime syksynä näin unen, jossa olimme mieheni kanssa laitoksella hakemassa perheeseemme kolmatta tytärtä. Uni oli tosi todenomainen ja siinä kävi ilmi mm. syntymätapa, -mitat ja -aikakin, mutta sen ehdin unohtaa jo ennenkuin sain unen kirjoitettua ylös. Unessa päällimmäinen fiilis oli mulla, että eihän nyt vielä voi uusi lapsi syntyä - ihan niinkuin nytkin on ollut :D Nyt ensimmäistä kertaa haluammekin tietää lapsukaisen sukupuolen, jos siis se vain rakenneultrassa näkyy ja sinne asti selviämme... Olen pari kertaa aiemminkin nähnyt näitä todentuntuisia unia, ja ne ovat osittain toteutuneetkin, joten jännityksessä elämme, heh. Nää unijutut on joidenkin mielestä varmasti ihan huuhaajuttuja, mutta ite oon niistä alkanut kiinnostua, silleen puolivakavissaan ;) Mielenkiinnosta olisi kiva kuulla myös teidän muiden unikokemuksia!