Salla8

jatkoa edelliseen...

Sitä että vanhempi alkaa vänkäämään lapsen kanssa, jolla on kiukkupuuska. Se on todella epäreilua lasta kohtaan!!! Ensin lapsi rasitetaan siihen pisteeseen, ettei hän enää tiedä mitä haluaa... näin voi tietysti käydä ihan vain väsymyksestä ja nälästä. Mutta siinä vaiheessa EI pidä enää sekoittaa lasta enempää, eikä nöyryyttää. Vanhemman olisi nähtävä koko tilanne, mistä on oikeasti kyse, ja kestettävä (oltava hiljaa, ei jankuttamista...) jotta lapsikin kestäisi turvallisesti tunnemyrskynsä yli. Se ei tarkoita että lapsen olisi saatava haluamansa asia. todennäköisesti siinä vaiheessa lapsi haluaisikin vain eniten lohtua ja turvaa. Lapsesta tuntuu hyvältä, jos vanhempi kestää hänen pettymyksensä ilman suurta draamaa.

Usein toistuvaa vihaista nalkuttamista, sen sijaan että lasta ohjattaisiin positiivisesti.

Jatkuvaa kieltämistä pelkän periaatteen (?) vuoksi.

Sitä jos pidetään normaalina, että lasta joutuu päivittäin pakottamaan - pakottaminen on vain yksi keino päästä tavoitteeseen, kun ollaan muuten epäonnistuttu... Lapset ovat erittäin yhteistyökykyisiä, kunhan heidät otetaan huomioon.

Lapsen jatkuva rankaiseminen, kun kyse on vain omista puutteista kasvattajana...

Taaperon uhkaaminen laittomalla teolla. Esim. yksin jättäminen kauppaan, kun lapsella on jo valmiiksi vaikeaa. Näin kun yksi nainen kantoi lapsensa raivon vallassa kaupan toiseen päähän ja jätti siihen, sanoen ettei ota lasta enää kotiin! Yksin jättäminen on yleinen uhkaus ja toimii, kun lapsi haluaisi vain jatkaa leikkiään, mutta kun lapsi itkee häntä ei mielestäni pitäisi aggressiivisesti uhata millään sellaisella, jota ei oikeasti voi toteuttaa.  Kyseinen äiti halusi vain, että taapero pyytäisi isosiskoltaan anteeksi pientä läimäisyä. Äiti pakotti lapsen pyytämään anteeksi ja motkotti kovasti siitä, miksi se oli lapselle niin vaikeaa. Ehkä joku oli aiemmin taaperollekin anteeksipyynnön velkaa...? Tässä toinen seikka josta en pidä, sitä että omat kasvatusperiaatteet toteutetaan vakavasti, yksipuolisesti ja nöyryyttävästi. Kasvatusperiaatteet toimivat parhaiten ennakoidusti ja lasta kunnioittaen. Vanhempi joka viitsii antaa riittävästi huomiota lapsilleen, ei joudu usein taistelemaan vain omien periaatteidensa takia.

Sitä että lapsen sallitaan käyttäytyä huonosti muita kohtaan. Se kostautuu lapselle myöhemmin, elleivät vanhemmat vaivaudu ohjaamaan käytöstä. Mitä kasvatusta se on, jos tarjotaan vain perushoito samalla tavalla kuin kissalle, muttei kasvateta henkisesti?

Sitä että poikalapset opetetaan siihen, ettei heidän tarvitse korjata jälkiään. Perässä tuleva mamma tekee karhunpalveluksen...

Sitä että pientä vauvaa ei hoideta hänen tarpeidensa mukaan, vaan hänet yritetään jokapäiväisesti totuttaa aikuisten menoihin sopeutuvaksi. Pienen vauvan nälkä, unentarve ym. ovat kuitenkin hänen kehitykseensä sidottuja, ja optimaalisinta sekä fyysiselle että henkiselle kehitykselle olisi vauvantahtinen hoito.

Sitä että vauva jätetään vieraille hoitoon, ei ole suotavaa.

Sitä että vauva yritetään totuttaa nukkumaan yksin. Voiko olla totta, että nykypäivän Suomessa vielä tehdään näin?!? Mikä on neuvolajärjestelmämme taso, ellei näin perustavanlaatuisessa asiassa osata neuvoa? On täysin luonnotonta, että vauva tottuisi yksinoloon - ellei hän sitten joudu lannistumaan ja tukahduttamaan turvallisuuden tunnettaan. Sellainen "itsenäisyys" on näennäistä. Enkä usko että vanhemmat pääsevät edes helpommalla! Lapsi jolle vanhemman läheisyys ei ole kyseenalaista, oppii luottamaan. Hänen on isompana luonnollista siirtyä ylpeänä omaan huoneeseen.

On normaalia. Äidin on tarkoitus keskittyä vauvaansa, ei kaikkeen muuhun...  Se on biologisesti tarkoitettu, ettei äitiä kiinnostaisi kaikki muu enemmän kuin vauva, vaan voimavarat säästyisivät tärkeimmästä huolehtimiseen.

Aivan kuten pieni vauvakin vain rasittuu liiasta sosiaalisuudesta, äitikään ei sitä tarvitse kovin paljon. Ja ihan sama, onko kyseessä sukulainen vai vieras.

Sosiaalisuus on ajankohtainen vasta sitten, kun sinä siitä nautit. Keskity vain hyvällä omatunnolla vauvaasi! 

Ap:n lapsi on nyt jo 1-vuotias, mutta luulen että monella voi olla samankaltainen ongelma jossain vaiheessa... Meilläkin oli alkuvaiheessa, kunnes löytyi ratkaisu: se mikä saa vauvan nukahtamaan alusta alkaen tyytyväisenä, on oikein - ja uskokaa pois, sillä pääsee vähemmällä!

Jos vauva haluaa ylös-alas-hytkytystä vaunukopassa 5 min, tai mitä tahansa vastaavaa jossa kokee olonsa levolliseksi, niin hän nukahtaa kyllä nopeasti kun on uniaika. Kunhan vauva on sitä mieltä, että käyttämäsi keino tuntuu hyvältä. Tämä tietenkin edellyttää että vauva on terve, ja ettei häntä ole sosiaalisesti ylirasitettu tms.

Vauvan ei kuulu tottua olemaan yksin, se olisi täysin luonnotonta.

Ei ole tietoa asiasta, kerran näin tyttövauvan joka jäykistyi välillä kuvaamallasi tavalla, mutten kysynyt mistä se johtui.

Jos tytöllä on oikeasti refluksi, jäykistymisreaktio johtuu todennäköisesti siitä. Hän reagoi kipuun ja siihen, että ruokaa pysyy vatsassa! Onko hän aloittanut juuri kiinteiden maistelut?

Muutama erikoisempi kysymys vielä, ellei ole refluksia...

Onko tyttö saanut hiljattain rokotuksen? Jos on, niin huomasitko muutosta käyttäytymisessä rokotuksen jälkeen?Onko suvussanne autoimmuunisairauksia (esim. reuma, MS, keliakia, psoriasis, nuoruusiäin diabetes jne.)? Rokotus voi aiheuttaa neurologisia ongelmia. Jos epäilet vähänkin rokotuksen voivan olla syynä, suosittelen vakavasti harkitsemaan rokotusten antamista tulevaisuudessa. Siitä huolimatta, että kokisit epäilyksesi vähättely ja painostusta. Joillekkin ihmisille rokotukset eivät vain sovi, vaikka yleisen hyvän nimissä halutaan kaikki rokottaa.

Toinen mikä tuli mieleen, aika hurja tosin, mutta oletko käyttänyt mitään lääkettä viimeisen 15 kk:n aikana (raskaus + imetys?) tai onko lapsen isä syönyt lääkettä jossain vaiheessa hedelmöitystä edeltävien 7 kk:n aikana?

toivottavasti on ohimenevää, vauvat nyt reagoi koko kehollaan!