SaaraSofia

Hei kaikki!

Täällä taas pitkästä aikaa kirjoittelen.

Minulla meneillään tällä hetkellä rv 15+5, ja tänään oli ensimmäinen lääkärikäynti. (Tähän saakka ollut 2 ultraa, eka yksityisellä ja toinen kunnallisella, ja sitten yksi hoitajalla käynti).

Käynti oli tänään aika traumaattinen, näin suoraan sanoen. Hyviä asioita oli ne, että vauvan syke oli upea, ja vauvan koko vastasi viikkoja, mutta kaikki muu menikin sitten niin pieleen, kuin vain mahdollista.

Ensinnäkin; lääkäriaikani alkoi 30 min (!) myöhemmin kuin piti, ja tähän en saanut mitään syytä. Toiseksi; tämä lääkäri oli nyt sitten tällainen opiskeleva lääkäri tai vastavalmistunut. Näin heti huoneeseen päästyäni, että lääkäri oli kokemattoman oloinen ja ammattitaito oli hakusessa, koska hän tiputteli papereita, ei saanut konetta aluksi käynnistymään, ja oli minua vain hieman vanhemman näköinen (minä olen 25v).

Noh, hän vaikutti samaan aikaan sekä hermostuneelta, että välinpitämättömältä, ja "keskustelut" välillämme olivat hyvin kiusallisia, koska hän vain luki jostain paperilta muutaman kysymyksen, joihin minä vastasin, ja that's it. Muuta ei keskusteltu. Kiinnostusta ei kummemmin tuntunut löytyvän, ja hän vaikutti jotenkin kiireiseltä, ja tosi välinpitämättömältä. Hän ei mm. kysynyt voinnistani mitään, tai että onko ollut vuotoja, tai mitään tällaista. Kyseli vain että olenko liikkunut viimeaikoina, ja paljonkon painoni on..

Noh, sitten kuunneltiin nopeasti sykkeet, ne olivat onneksi ok, eli vauva ok. Sitten siirrytiinkin suoraan sisätutkimukseen, ja siitä alkoi helvetti. En ole koskaan, siis KOSKAAN, ollut niin kivuliaassa sisätutkimuksessa, kuin mitä se tutkimus oli. Aloin itkeä, koska pelästyin kipuja niin paljon. Kipu oli hyvin voimakasta ja lääkäri oli tosi kovakourainen. Lääkäri ei kuitenkaan välittänyt itkustani ja siitä, kun kerroin että nyt sattuu tosi paljon, vaan jatkoi tutkimusta edelleen hyvin kovakouraisesti eikä kommentoinut minulle mitään. Noh, siinä kävi sitten niin, että jossain vaiheessa sisätutkimusta minusta suorastaan "hulahti" verta. Lääkäri kommentoi tähän, että "jahas, vähän tiputtelee verta, pyyhitääs pois". Tunsin kuitenkin, että verta valui ihan kunnolla, koska tunsin, että allani olevai tutkimustuoli kastui. No sitten lääkärikin alkoi vähän ehkä hermostumaan tilanneteesta, ja varoitteli, että "nyt verta tulee näköjään enemmän, pyyhitään pois ja laitetaan sitten alushousuihin side". No, kun nousin tutkimuspenkiltä pois, verta tippui edelleen lattialle, ja se sai minut itkemään entisestään ja aloin olemaan aika hysteerinen. Tämä on ensimmäinen raskauteni, joten kaikki on uutta ja pelottavaa, joten olin aika shokissa näkemästäni verimäärästä. Ja kun minulta ei ole tullut tipan tippaa verta koko näiden 15 raskausviikon aikana, ja yhtäkkiä sitä tulee tosi paljon, niin luonnollisestikin olin aika shokissa ja ihmeissäni.

No, lääkäri kuitenkin jatkoi samalla linjalla, eli välinpitämätön oli ja empatiaa ei löytynyt, ja kommunikointi oli hyvin heikkoa. Hän ei kertonut, että miksi vuosin verta niin paljon, vaikka asiaa kysyin!, sanoi sen vain olevan "normaalia", ja sitten sanoi että ei muuta kuin pöksyt jalkaan ja se oli sitten siinä. Näytti ovea siis minulle, ja sanoi, että tämä oli tässä.

?!

Olin niin shokissa, etten osannut sanoa lääkärille mitään, enkä osannut kysyä mitään, vaan lähdin vain itkien pois lääkärin huoneesta, ja hän ei reagoinut siihenkään mitenkään.

Istuin sitten käytävällä hetken aikaa yksin, itkin, ihmettelin tapahtunutta ja oloni oli jotenkin todella loukattu. Tunsin, että verta tippui siteeseen edelleen. Koin että minua oltiin satutettu ensin, ja sitten sen jälkeen minulle ei oltu selitetty vuodon syytä, eikä lääkäri ollut tippaakaan kommunikointi- tai empatiakykyinen.

Sitten joku hoitaja tuli siihen, ja kysyi, että onko kaikki ok. Sanoin että ei oikeastaan ole, ja aloin taas itkeä. (Jooo, olen aika herkkä!)
Hoitaja otti minut mukaansa ja istuttiin hoitajan kanssa hänen huoneessaan vartin verran. Sain hoitajalta KAIKEN SEN tiedon ja ymmärryksen, mitä olin kaivannutkin, eli kommunikaatiota, kuuntelevaa korvaa sekä ammattitaitoa ja empatiaa. Hän kertoi, että potilastietoihini lääkäri oli kirjottanut "kohdunsuulla ektopiaa", eli kohdun limakalvoa on kasvanut hieman kohdunsuun ulkopuolelle, joten on normaalia, että sisätutkimuksen vuoksi se limakalvo siellä ärsyyntyy, ja sitten sen voi alkaa vuotaa paljonkin verta. Se ei kuitenkaan ole vaarallista, ja se on hyvin yleistä. Noh, tämän olisin mielelläni lääkäriltäkin kuullut! Mutta tiedon sain vasta hoitajalta. Ja hoitaja lohdutti minua, kuunteli minua, ja sanoi lopuksi, että jos jostain syystä verentulo jatkuu vielä huomenna tai on vatsakipuja, niin minun tulee sitten soittaa sellaiseen synnytyspolin päivystävään numeroon, sieltä saa apua, jos on tarve, mutta hoitaja uskoi, että verentulo loppuisi kyllä ihan pian. Ja niin se on nyt loppunutkin (3 h kulunut sisätutkimuksesta).

Kiitin hoitajaa miljoonasti, ja lähdin kotiin. Silti kotonakin olin vielä ihan järkyttynyt saamastani kohtelusta ja tapahtuneesta, huhhuh, ei ole sanoja! Näinkö ensiodottajia kunnallisella kohdellaan?

Onkos muilla mitään tällaisia vastaavia kokemuksia? Tämä tapahtunut todella pelästytti minut ja sai taas muistamaan, miksi kunnallisen lääkäripalvelut ottavat joskus päähän ihan törkeästi.

Ja ai niin; alapäätä aristaa edelleen, 3 h tutkimuksesta, näin ei ole KOSKAAN ENNEN OLLUT!, joten se oli kyllä ihan oikeasti aika kovakourainen tutkimus.

Hei!

Olettepas te suloisen huolissanne :D!

Heh, minulla oli tapahtunut viestissäni puhdas näppäinvirhe, eli laskettuaikani olisi näillä näkymin 9.1., ei 6.1. Eli tuli puhdas näppäilyvirhe.

Ja lähtökohtaisesti lasketaan raskausviikot viimeisten kuukautisten alkamisen mukaan, mutta ultrassa sitä vielä tarkennetaan, ja laskettu aika saattaa muuttua muutamallakin päivällä. Esimerkiksi minulla kuukautisten mukaan olisi nyt meneillään rv 12+4, mutta tämän päiväisen ultran mukaan 12+2. Joten tuo ultran määrittelemä LA nyt jäi! : )

Hei kaikki!

Tänään oli minulla np-ultra. Tällä hetkellä mennään rv 12+2 eli laskettu aika 6.1.2016.

Ultrassa meni kaikki hyvin, siellä se vauva heilutteli käsiään ja jalkojaan, ja kovin olin aktiivinen. Vastasi hienosti raskausviikkoja. Vahva syke. Labratulokset olivat hyvät myös. Ja niskaturvotus oli 1,2 mm, joten aikas hyvä tulos, kun kaikki alle 3 mm katsotaan normaaliksi.

Vauva oli kokonaispituudeltaan joku 7-8 cm ja painoa oli n. 90g, jos nyt oikein muistan!

Hyvä fiilis jäi! Hassua oli se, että vauva oli vähän "väärässä asennossa", eli häntä piti yrittää liikutella ja kääntää toiseen asentoon jotta saatiin parempaa kuvaa; kätilö/ultraaja joutui sitten vähän kovakouraisesti liikuttelemaan vatsaa, mutta tiesi selvästi, mitä tehdä :) Ja kääntyihän se vauva.

Nyt sitten pitäisi miettiä että missä vaiheessa sitä kertoisi asiasta täällä töissä.. Esimieheni on vähän vaikea persoona, jos näin nyt voisi sanoa, joten jännittää kertoa hänelle raskaudestani. Mutta kauaa en enää pysty salaamaan, koska vatsa pömpöttää jo siihen malliin, että vähän vaikea on peitellä enää löysillä paidoilla pitkään.

TÄTIKELTAINEN,

tällaisen tilasin tältä ko. nettisivulta: http://www.babyland.fi/belly-binder

34,90 € maksoi, onhan se paljon rahaa, mutta itse koen sen vielä siedettäväksi hinnaksi. : )

Muitakin vastaavanlaisia bindereita varmasti on pitkin nettiä, edullisempia ja kalliimpia, mutta ostin siksi juuri tuon, kun todellakin ystävälläni ja serkullani kokemusta juurikin tuosta merkistä ja olivat tyytyväisiä.

Sain tuon Belly Binderin jo kotiinkin!, nopeasti saapui, ja vaikuttaa oikein hyvältä. Raskaanahan sitä ei saa pitää päällä, mutta nopeasti ja hienovaraisesti vähän kokeilin päälle, ihan vain kokeillakseni että tuliko hankittua oikea koko.. Ja vaikutti kyllä hyvältä ja oikealta koolta! Uskon, että jos sinne asti vain päästään, niin tulen käyttämään sitä ahkerasti synnytyksen jälkeen. Se vaikutti tarpeeksi jäykältä, mutta kuitenkin joustavalta, jottei ole sellainen olo että on joku kova korsetti päällä. 

Ihana kuulla, että teillä meno np-ultra hyvin! <3 Paljon onnea! : ) Itse jännittelen ensi viikon np-ultraa...!

Heippa!

Täällä jaksellaan ihan ok!

Väsymys on tooooodella voimakasta edelleen, 8 h yöunet eivät riitä yhtikäs mihinkään, joten joudun nykyään iltaisin menemään nukkumaan jo viim. klo 21 (vanhan klo 22-23:n sijaan). Töissä on silti väsynyt aina, ja iltaisin ihan överi-väsynyt. Milloinkohan tämä väsymys helpottaa?! :D

Muuten olo on hyvä. Yhden kerran olen käynyt yökkimässä pöntöllä muutama viikko sitten, mutta periaatteessa sitä en oksennuskerraksi laskisi, ja sen jälkeen ei ole ollut pahoinvointia oikeastaan ollenkaan.

Neuvolan alustavan arvion mukaan olen nyt viikolla 11+5, mutta rv 7 tehdyn varhaisultran mukaan 11+2. Saa nähdä mihin laskettu aika sitten osuu!, noh, tammikuulle 2016 kuitenkin. :)

Ensi viikolla todellakin np-ultra. Silloin ollaan sitten jo 12+ viikolla. Hui! Jännää. Ja hienoa. Yksi etappi saavutettu ja ohitettu. Ensi viikko jännittää aikalailla, toivotaan kovasti, että kaikki olisi ok..

Masu kasvaa aikamoista vauhtia. :O Äitiyshousut olleet käytössä jo pari viikkoa, mitkään vanhat, normaalit housut eivät mene enää kiinni. Sellainen pieni koholla oleva pömppismasu siis löytyy, ja tiukkoja paitoja en uskalla enää töissä käyttää, koska muuten kaikki kyllä huomaa mikä on tilanne, ja en koe olevani vielä valmis kertomaan töissä tästä tilanteesta! Joten löysemmillä paidoilla mennään.

Minulla on siitä "ikävä tilanne", että vaikka kuinka tahtoisin pitää tämän asian vain itselläni vielä jonkin aikaa, enkä kertoa esimiehelle töissä, niin kesälomani ajoittuu tänä kesänä vasta elokuulle!, joten en varmaan pysty pitämään salassa tätä kesäloman yli.. Loma alkaa todellakin vasta elokuussa, ja loman aloituksen viikolla olen rv 17-18, joten sinne asti en varmaan pysty tätä masua peittelemään.

Ikävistä oireista; ummetusta ja vatsan turvotusta on, ne on ikäviä juttuja :D Ruokavaliota olen yrittänyt muokata paremmaksi, että olisi ummetusta esim. vähemmän, ja pyrin juomaan vettä enemmän! Myös liikuntaa olen vähän lisännyt, pyöräilen arkena ja teen viikonloppuna (kun jaksan) reippaita kävelylenkkejä.

Huomasin muuten tuossa netissä surffaillessani yksi päivä, että eräässä nettikaupassa oli myynnissä Belly Binder! Tuo tuote on minulle entisestään tuttu, koska sekä hyvä ystäväni että serkkuni käyttivät sitä synnytyksen jälkeen, ja kummatkin vannoivat sen nimeen. Vatsan palautuminen kummallakin tapahtui aikas mallikkaasti ja ripeästi. Tilasin itselleni sitten sellaisen! Jospa sen avulla raskaudesta kärsinyt selkä saisi tarvittavaa tukea, ja samalla tuo kohtu supistuisi normaaleihin mittoihin vähän nopeammin. Onko Belly Binder muille tuttu tuote? Toinen mikä on aika yleinen, on Belly Bandit, mutta se ei vaikuttanut olevan yhtä paljon minun mieleeni, kuin Belly Binder. En edes tiedä miksi :D

Ja tottakai on mahdollisuus, että tämä raskaus menee vielä kesken, ja sitten jää Belly Binderit käyttämättä. Mutta koen, että hankinta ei ollut huono, koska tottakai minun ja mieheni tavoitteena on kuitenkin saada lapsia joskus tulevaisuudessa, joten onpahan ainakin sitten tuote on valmiiksi ostettuna kotiin.