Ruthless

seuraa pelkkää omaa napaa: <3 <3 <3 <3 <3 SE HAAMU VAHVISTUI <3 <3 <3 <3 <3 !!!!!!!!!! Edelleen on himmeämpi kun kontrolli mutta nyt aivan selkeä. ei tarvinnut miettiä onko viivaa vai ei. Huomenna tarkoitus tehdä vielä digitesti, mutta ollen kyllä nyt 99,9% varma että olen raskaana!!!!!!!! Mä oon vaan hymyillyt tyhmänä koko päivän. Mies ei vielä tiedä. Askartelen yöllä töissä sille skumppapullon jossa etiketti "paras iskä".  Saa sen huomenna kun tulee töistä kotiin. Perjantaina soittelen neuvolaan. Tää on uskomatonta! Ihanaa... MUTTA pelottavaa. Ja samalla vaikka olen iloinen (ja hämmentynyt) ja onnellinen niin heti heräsi se pelko että mitä jos meneekin kesken. Mitä jos tuo otus ei alakkaan kehittyä... Että johan sitä kauan osasi olla onnellinen. Pala kurkussa oli kun testin tein, mutta itku ei oo vielä tullu. ehkä se tulee sitten huomenna...  Jos kaikki menee hyvin musta tulee äiti!!!!!!!!!!!!

Vauvaunelmia: Sanokoot muut mitä sanoo, niin tämä ON terapeuttista. Koska näitä tunteita EI VOI YMMÄRTÄÄ jos ei itse ole tilanteessa. Ja olen huomannut että naiset joilla on jo isomipia lapsia ovat unohtaneet sen miltä tämä hetki tuntuu. Musta on ainakin kiva kun voi jutella omista tuntemuksista niin että mua ymmärretään eikä joko "rauhoitella" (älä stressaa) tai sitten ei vaan ymmärretä. 

Hummingbird: Mä olen haaveilun mestari. Huomaan kuinka suunnittelen ensikesän menoja kauniissa kesäsäässä kantaen vauvaa kantoliinassa. Lenkillä huomaan katsovani voisiko tästä lenkkeillä vaunujen kanssa. Nimi olisi valmiina  niin pojalle kuin tytöllekin. Mietin just viimeyönä töissä että sit jos on pikkuinen ja aika antaa nimi niin mä oon niin "ominut" jo nimen että entäs jos mies ei haluakkaan että nimet olisi ne jotka olen päässäni valinnut. Tänä aamuna nukahdin siihen ajatukseen kuinka kertoisin miehelle.....

Omaa napaa: tein testin nro 2. Oikeen kirkkaassa vessan valossa oikeen tarkkaan tuijottaen sain siihen näkymään haamun. Haaleaakin haaleamman haamun. Mutta haamun!!! Uskon edelleen uskon negaan, mutta sydäntä riistää kuitenkin toivo. Menkoista ei tietoakaan. Seuraava testi maanantaina. En kyllä tiedä miten kestän järissäni sinne asti........!!!! Ei muita oireita kun vatsan oudot tuntemukset mutta ne on olleet muissakin kierroissa, että niihin en luottaisi. 

Menhir: Mä oon miettinyt tota jaksimis asiaa kanssa. Viimeksi tänä aamuna kun otin töissä asukkaan kanssa yhteen oikeen kunnolla kun aamtillisuus katosi ja huusin että nyt se pää kiinni. Pitäisi jaksaa vaan aina niellä kaikki, mutta ei pysty. Tosin hiljeni kun sanoin että jos nyt suu ei pysy kiinni niin lähen ja en auta yhtään ja aamun tupakatkin lähtee. Miten sitä väsyneenä jaksaa olla kilahtelematta lapselle. Ja mitä se tekee parisuhteelle. Kuitenkin mieskin jo 40 ja tekee kolmivuoro työtä. Minä 30 ja AINA yhtä väsynyt. Ja minä itse olen huutanut iloisesti 2 vuotiaaksi asti joka ikinen yö. Mitä jos lapsi onkin tullut äitiinsä (okei nykyään nukun milloin ja missä vain kuhan pääseen vaakatasoon.. no aina en tarvitse edes sitä). Ja mietin myös asiaa kun kummipoika kävi meillä (1v 3kk) ja iltaakohden vauhti lisäänty ja korvien olemassa olo väheni. Äitinsä lopulta jo kunnolla ärähti poitsulle että nyt loppu. Mä nyt jaksan riekkumista kun nähdään ehkä kerta viikkoon, mutta mietin että on se kyllä välillä rankkaa kun virtaa riittää loputtomasti mutta järki ei oikeen pelaa mukana. Siis leikkiä saa ja riehuakkin saa mutta meilläkään kun ei ole mikään lapsi turvattu koti. Kuuma takka, Lasisia kukkapylväitä, jne jne.... Oon myös miettinyt olisinko kuinka tiukka äiti. Töissä olen tosi tiukka. Asukkaat kutsuukin leikilläään (ainakin osittain) körmyksi ja hitleriksi. Myös koiran kanssa on tiukat säännöt mistä pidetään kiinni. Mutta sitten taas toisaalta annan periksi joissain asioissa asukkaille töissä ja myös koiralle hellyyttelen sitä millon milläkin ja se on mulle järjettömän tärkeä ja rakas. Itselläni on ollut rento mutsi ja aika vapaa kasvatus. Ja musta mun äiti on paras. Oisinko itse sitten liiankin tiukka? haluaisin omalle lapselle ja itselleni yhtä läheiset välit kun mulla ja mun äidillä on.....

Omaa napaa: ei menkkoja edelleenkään. Vasenta tyissiä vihloo. syynä voi olla eilinen treeni, mutta jotenkin toi kipu on enenminkin sellasta ei lihas kipua vaan.. jotain ihme juimintaa. Ostinpa lisää testejä. Huomenna taas pissin tikkuun. Ärsayttää kun elätän siitä plussasta edeleen toivoja vaikka nega jo tuli.

Neeni: mä niin komppaan sua. pitkä kierto on perseestä. Tai siis tässä tapauksessa.

Omaa napaa (jälleen): no tein sitten tänään testin. Mikäpä muukaan kun nega. Mutta ei edelleenkään mitään merkkejä menkoista. Muutakun menkkatyylisiä kipuja mutta niitä on jatkunut jo sen viikon. Taas hajoo pää.... Yritin miehelle selittää miltä musta tuntuu. Ei ymmärtänyt. Siskopuoli totes että "no tehän ootte yritääny vasta vähän aikaan".  Eihän se olekkaan se pointti että kuinka kauan. Vaan se että mä en kestä tätä odottamista.  ugh!

oma napailu jatkuu: Tänään ei merkkejäkään menkoista. Olen aivan hämilläni. yritän malttaa odottaa nyt pari pv ja odotella menkkoja alkaviksi. Menkkakipuja on mutta vähän erituntuisia kun ennen. en osaa oikeen sanoa miten. Huomenna on siis päivä jolloin mun laskujen mukaan oiskin pitänyt alkaa. En tiedä mikä se eilinen tuhru oli.  Meinasin jo kuitenkin tikuttaa tänään mutta koska fysioterapian jälkeen piti juoda paaaaljon vettä kusen koko ajan, joten turha siitä mitään on tikuttaa kun ei ole ollut rakossa kun hetken.

Täällä harrastetaan: No koiria. Eli lenkkeilen koiran kanssa ja vedän koirakoulua (harjoittelijana tosin vielä). Sitten käyn comba tunneilla ja zumbassa ja satunnaisesti myös muilla ryhmäliikunta tunneilla. spinning ja joooga on valitettevasti jääneet ajan puutteen vuoksi pois. Niin ja sitten harrastan käsitöiä (öisin töissä...)