Ruthless

Meille piti tulla juhannus vauva. Täällä takana kohdun ulkoinen. Tänään tuli postissa loppulausunto. "erittäin hyvä kuntoinen".... Niin, fyysisesti kyllä. Olen toipunut tosi hyvin ja melkoisen nopeastikin. Hcg enää 3, joka tulkittiin nollaksi. Metotreksaatti pistoksesta on nyt 18 pv.  Mutta edelleen ei mene päivääkään etten miettisi asiaa. Uutta yritystä kohden, mutta arvet tämä jätti.  Odotan sitä päivää kun en kertaakaan mieti tapahtumia. tai ajatusta "jos kaikki ois mennyt toisiin niin nyt..." Ja toivoisin että raskautuisin uudelleen pikaisesti.. Ja niin että se olisi onnistunut raskautuminen.

Hei kaikki!

Täällä taas. Eilen sain vikat labra tulokset ja HCG oli laskenut jo 3 eli tulkittiin nollaksi. Eli taas yrityksessä mukana. Vaikkakaan niitä menkkoja ei vielä olekkaan tullut niin päätettiin että emme käytä ehkäisyä. Nyt vaan siis oikeestaan odotellaan. niitä menkkoja. Kätilön kanssa juteltiin että jos ei menkat ala kuulua 40 päivän kuluessa niin teen varmuuden vuoksi raskaustestin. menkat kuulemma saattaa tulla kohta tai vasta jopa 8viikon kuluttua... O-o... sitä ennen ei pitäisi olla mahdollista raskautua, mutta kuitenkin poikkeuksiakin tapahtuu. Itse toivon vaan että menkat tulis äkkiä ja pääsis taas tikuttaan oviksen ja hommiin. Arvethan tämä jätti että en uskalla iloita uudesta plussasta vaikka se tuliskin. Vasta sitten kun näkis että toimintaa tapahtuu oikeessa osoitteessa ja kasvua ja kehitystä. Nyt päästän jatkossa tejo seurantaan eli heti plussan tultua oikeus varhais ultraan. JOka on mun mielestä tosi hyvä juttu. Ja aijon vaatia sen jos eivät heti neuvolassa sitä tajua määrät.

Syksyn/Talven jatkoja kaikille!

Elämäni helvetilisimmät 5 päivää on takana. Kohdunulkoinen oli diagnoosi. Eilen sain stytosstaatti pistoksen ja nyt vaan odotellaan että alkio poistuu ja raskaushormonit laskee. En ole ikinä olut mistään näin surullinen, vihanen ja katkera. Vaikka kahdesta huonosta tämä ehkä kuitenkin oli henkisesti ajatellen parempi vaihtoehto. Raskaudella ei ollut mahdollisuuttakaan jatkua. Toisin kun jos ois ollut keskenmeno. Fyysisesti vointi ihan suht ok. Kipuja on edelleen vatsassa jonkin verran ja stytosstaatit aiheuttaa heikkoa ja pahaa oloa. Kuitenkin ne kestää kun tietää mistä johtuu. Itketty on ja paljon. Tuntuu niin väärältä. Tämän kokee 2% naisista. 2%!!!!!! Onneni on että selvisin näillä näkymin ilman leikkausta, jos vaan tuo lääkehoito tepsii. Vielä toissapäivänä oli sitä mieltä että en ikinä halua kokea tätä uudelleen. Mutta nyt suruni on muuttunut vihaksi ja enenmänkin on asenne että ÄKKIÄ yrittämään uudelleen. Vaikka toki aikaa menee nyt ennnkö siihen hommaan ees pystyy lähtemään. Mutta toivon että kroppa palaa normaaliksi mahdollisimman äkkiä.  Vaikka riski on nyt noussut että tämä toistuu, haluan yrittää uudelleen. 

Ehdottomasti surkein isänpäivä ikinä tulossa. keittiön pöydällä edelleen skumppapullo jossa lukee "paras iskä". Elämässä ei ole mitään oikeuden mukaisuutta....

Jättäydyn hieman taka-alalle nyt. Parantelemaan haavoja ja kroppaa. Kuuntelen (kerrankin) määräystä ja viikko lepoa. Tänään aijon kokeilla extreme urheulua ja lähteä käymään miehen kanssa kaupassa. Jos vaikka siitä selviäisi hengissä..itkemättä. Paino tippunut viikossa 2kg.... pitää vissiin yrittää syödäkin jotain. Palaan seuraanne myöhemmin..... :/

itkuista omaanapaa: Vietimme viime yön akuutti 24päivystyksessä. Illalla klo 8 tuli kova kouristus kramppi jonka helpotettua menin vessaan ja huomasin että vuodan kirkasta verta. Aikani hysteerisenä itkiessäni päätettin lähteä päivystykseen (hoin vaan koko ajan että nyt ei oo vauvala kaikki hyvin). En voi kun kehua Lahden akuutti 24 henkilökuntaa toiminnasta. Sain hyvä hoitoa. Vieläkään emme  tiedä mitään. Kotiin päästiin takaisin yöllä. Huomenna aamulla takaisin labroihin jossa seurataan raskaushormoni tasoa. Epäilynä kohdun ulkoinen raskaus tai kesken meno. Tai kaikki voi olla myös hyvin. En ole eläissäni pelännyt näin paljon. Eräät täällä tietää tasantarkkaa mitä tunnen juuri nyt.... seuraavat 4 päivää seilaan kapean lankun päällä. Toivon ja rukoilen että mun pienellä on kakki hyvin. Mutta jokin sanoo että ei ole. Kuitenkin kivut ja vuoto (ei kuitenkaan kauhean runsasta, tuli alkkareihin mutta ei mennyt niistä läpi) kesti n 4h. Sain paniikki kohtauksen. puolet on menny ohi mitä mulle on sanottu. sen muistan että mua käskettiin koko ajan hengittämään. Tiesin itsekin  että oon shokissa, mutta en pystynyt tekemään asialle mitään. Koska raskaus on niin alussa ei ultrassakaan nähty kunnolla mitään. Kohdussa näkyi pienen pieni pussi joka voi olla meidän pieni. Pakanakin aloitti rukoilun eilen ja rukoilen että huomena olisi tuo raskaushormooni noussut  ja kaikki olisi hyvin...... Mun pelkona ennen raskautta oli että entä jos en rakasta lasta. Pelko oli ihan turha. jo nyt vaikka positiivisesta testistä vajaa viikko, on tuo pikkupikkuriikkinen alkio mun rakas. Se on mun vauva. sanokooot muut mitä sanoo mutta se on mun vauva ja en halua menettää sitä. Sen päätin että jos nyt päästiin vaan säikäyksellä ja kaveri on matkassa mukana niin tämä äiti maksaa vaikka joka viikko yksityisellä ultra että saan mielen rauhan!

Kiitos kaikille onnitteluista!!!

Tänään Clearbluen digi ja se näytti 2-3. Eli kaikkien laskelmieni mukaan nyt mennään 4+5, eli viidennellä viikolla mennään!!!!! Miehelle kerrottu. Askartelin sen skumppa pullon viime yönä ja lisäksi kerroin kirjeessä että meidän pikku ihme on nyt n. 1mm kokoinen ja mennään viidennellä viikolla ja laskettu aika on Heinäkuun alussa. Eli masussa matkustaa "Heinähattu" <3! Kävin myös seppälästä ostamassa (muistin siellä nähneeni) I <3 my daddy bodyn. Ja digi testi viereen. Uskomaton fiilis. Samaan aikaan olen ihan järettömän onnellinen ja samaan aikaan peloissani.  Enkä ihan vieläkään meinaa uskoa. Mutta pääasiasa olen vaan yhtä hymyä. Mies haluaa että pidämme asian salassa joulukkulle jolloin saadaan eka ultra. Muuten hyvä mutta mun kaverit on jo lähes kaikki arvanneet!!! Enkä sit voinut olla myöntämättä kun kysyivät suoraan.. Ja näkeehän sen naamasta! Vannotin kaikki arvanneita pysymään vaiti =D ettei vaan mies kuule että mun pikku fase kommentista ystävät luki rivien välistä (... !!!!....!!!!!! HENGITÄ!!! <- oli statukseni.. siitä ymmärsivät =D  oliko toi niiin läpinäkyvä???) Äitinikin tais arvata mutta mieheltä sain luvan huomenna kertoa "virallisesti". Appivanhemmilleni kuulemma kerrotaan vasta jouluna. Siis olettaen että kaikki menee hyvin. Töissä olen niiiin kuutamolla, että paljastun kohta jo täälläkin. Aina yleensä niin naama norsun vitulla oleva pessimisti yökkö painelee käytäviä laulellen "on tänään onnen päivä, ei murheesta häivä, on  tänään onnen päivä ja onnellinen oon, en iloisempi koskaan, en koskaan, en koskaan, en iloisempi koskaan kun tänään olla vois" (Alfred j Kwak) XD.

Toivotan kaikille plussatuulia ja meillekaikille jarrusukkia matkaan mukaan! Roikun täällä kyllä vielä :P