Ruthless

Uskallaudun liittyä tänne joukkooon. R-testiä suoritan perjantaina. Viikon ollut jo erinäisiä oireita, josta voimakkain on kuvottava olo ja hajuherkkys. Perjantaina laskujeni mukaan pitäis alkaa menkat joten testaan pe aamu kun herään....

Fanu: Mulla on just sama fiilis että haluisin antaa miehelle sen kaiken mistä jäi teininä paitsi. Isä ilman sitä odotusta. Varmaan mun hienot yllätys suunnitelmat menee pöntöstä alas kun se hetki tulee... ja sit vaan itkien töksäytän =D

Täällä on sellanen pikkunen paniikki hyperventilaatio jo menossa. tänään päivällä olin työnohjauksessa työporukan kanssa ja sen jälkeen parit työkaverit poltti röökit ja juteltiin niitä näitä. Allekirjoittanut väänsi teko hymyä, takerteli sanoissaan, koska meinasin oksentaa työkavereiden eteen kun haju oli niiiiin kuvottava. Ja olen ennen polttanut... ja rööki lopettamisen jälkeenkin on tuoksunut ajoittan hyvälle. Meni parituntia ja lähdin äidin kanssa ostoksille. Äiti osti fillarin renkaita ja taas meinasin oksentaa sinne kaupan lattialle kun se haju niistä renkaista oli niiiiiiiin paha. Meni taas pari tuntia ja kaveri tuli kahville. lähtiessään poltti tupakan ja seisoskelin vieressä. JA TAAS SAMA! Oksennusta pidätellen ja nieleskellen teko hymyä vääntäen hivuttauduin kauenmas (koira oli onneksi pihalla niin keskityin siihen...)! perjantaina mun laskujen mukaan pitäs alkaa menkat. perjantaina aijon tehdä testin koska nyt vika työyö ja aijon lähteä mökillevapailla ja siellä en halua tikutella missään ulkohuussissa. Nyt on alkanut jo pelottaa että mitä jos oikeesti olenkin raskaana? oliko tämä oikein? olenko valmis? onko minusta äidiksi? onko miehestä isäksi? onko meillä varaa? mitä se muuttaa elämässä? mitä jos en rakastakkaan lasta? mitä jos menetän lapsen? pääsenkö siitä koskaan yli? Miten kerron äidille? Mitä äiti on mieltä? Enää kevyet 7 tuntia töitä jäljellä ja tekis mieli tunkee sormet kurkkuun ja mennä oksentaan. Kävelin äsken koiran kanssa tupakkapaikan ohi ja taas meinas lentää yrjö.....sielä ei ollut ketään ees tupakalla, tuhkikset vaan hais. Että tällästä....... O-o

*etsii paniikissa paperipussia*

Iiris87: Täällä aloitettu foolihapot jokunen aika sitten, kun luin että se on hyvä aloittaa jo kun yritystä raskautua. Tutkimuksissa kävin keväällä ja kaikki ok sillä suunnalla. Ensin oli tarkotus salata kaikilta yritys, mutta toisin kävi. Olen jo muutamalle kertonut että meillä yritetään. Tarkkoitus olisi plussan tultua salata se alkukriittisyys kyllä, mutta mä luulen että siinä käy niin että hehkutan kaikille. Kävi miten kävi. Vaikka tulisikin keskenmeno ei siitä mun mielestä tarvitse vaieta vaan voi sit sanoa rehellisesti että kesken meni. Tietenkään en sitä todellakaan toivo! Mut mä oon muutenkin aika avoin puhumaan omista asioista.....  Meillä on ns "valmis" elämä. On molemmilla vakityö, oma(pankin) omakotitalo, koira sekä kissa ja farmari volvo =D.  Mutta tähän menneisyyteen liittyy parit tehtaan alasajot (joissa tehdas a:ssa työskentelin minä ja tehdas B.ssä työskenteli mieheni) joka johti työttömyyteen ja uuteen ammattiin opiskeluun. On ollut parisuhdeongelmia ja huolia ja murheita muutenkin. 5v sitten kun menimme naimisiin olin varma että jo vuodenpäästä meitä on jo enenpi. mutta sitten se elämä tuli väliin. Meni minun työ meni miehen työ. tuli poikapuolen kanssa ongelmia, pahoja ongelmia. Tuli aviokriisi. Olitiin jo eron partaalla, mutta sitten sieltä vaan noustiin. Kuitenkin rakastettiin toisiamme ongelmia vaan oli sillon paljon. Onneksi ei luovutettu. Nyt ollaan onnellisempia ja seesteisempiä kuin koskaan aiemmin tämän 10vuoden aikana. Mieskin on oppinut puhumaan, joka on tosi iso asia meidän suhteelle.

Työskentelen siis mielenterveys päihde asumispalvelu yksikössä ja tänään havaitsin itsessä jo naurettavuuteen meneviä oireita, ihan kun asukkaillamme. Meillä on useampi nainen, jotka kuvittelevat aina aika ajoin olevansa raskaana (ei siis ole mahdollista oikeasti). Tänään kun menin loman jälkeen salille ja zumbaan tajusin juttelevani mahalleni pääni sisällä!!!! juttelu meni jokseenkin näin: " hei sielä mahassa jos on joku niin älä hätäänny, äiti vaan vähän treenaa. Yritän ottaa iisisti" SIIS HALOO!!!! Säpsähdin itsekkin tätä. ei voi olla totta. kohta saan varata ihan oman huoneen täältä työpaikalta itselleni... En ole edes plussannut ja höpötän tälläistä. Zumba vei IHANASTI ajatukset pois tästä projektista. Ainut että pari kertaa tunsin sitä outoa kihelmöintiä ja pistelyä mahassa, ja huomasin heti laskevani tempoa... sykkeet kyllä pauhasi taivaissa. Tästä tuleekin kysymys millaista liikuntaa tulisi harrastaa, kun yritys päällä? Voiko joistain lajeista olla haittaaja voisiko jostain lajeista taas olla hyötyä? Harrastan liikuntaa normaalistikin, niin eikös ajatus ole kuitenkin jatkaa mahdollisimman normaalia elämää..? Raskaus on eriasia mutta siis näin yrittäessä.. Kesäkilot (ja vähän muutakin) olisi pitänyt saada tiputettua mutta en uskalla nyt alkaa rääkkidietille jos se vaikuttaa hormonitoimintaan ja hedelmällisyyteen. Eli päätin vaan kevennellä. Huonolla menestyksellä, himot öisin taas mahdottomat =D

Kuinka moni katseli viimeyönä tähdenlentoja ja kuiskasi toiveita taivaisiin? Minä tein niin.... monta monta kertaa... ;)

Vauvaunelmia: Mä näin kanssa unta kahtena päivänä tässä kun nukuin (yökkö uneksii päivisin ;) ). en kylläkään että synnytin vaan että ekassa unessa söin seisovassa pöydässä ja entinen työkaveri otti ruokaa samalla ja kerroin hänelle että meille tulee vauva. Tänään taas kerroin tuttavalle että meille tulee vauva että olen raskaana. Huoh.. Sitten heräsin ja tajusin että se oli unta vain ja piinaavat päivät jatkuu.

Päätin tänään ostaa toisen merkkisiä r-testejä kun jos ne david merkkiset ei toimi mullakaan. Piilottelin niitä ostoksorissa ettei vaan kukaan tuttu nää. Tänään myös eka päivä kun nää mystiset oireet loppui kun seinään.... Joten eiköhän ne menkatkit ala loppuviikosta. Vaikka kaikki järki sanoo että en voi olla raskaana (vielä) niin nuo tuntemukset aiheutti sen että itku tulee jos menkat alkaa. Eilen aamulla olin jo niin varma vellovan oloni kanssa että plussa on lähellä... =/

Olen tässä pohtinut sitten kun tuo päivä koittaa, että se plussa tulee, niin miten kertoa miehelle. Mieheni sai siis tietää poikansa syntymästä vasta kun poika oli karjaissut ekat huutonsa. Silloinen teineiäiti oli salannut raskauden kaikilta (uskomatonta mutta totta, kukaan ei huomannut mitään!!! Mies oli ostanut viikolla 1 koon isommat farkut kuin normaalisti!Ja kyseessä oli kuitenkin ihan hoikka/normaali vartaloinen tyttö, ei mikään tonnikeiju) ja oli aikonut antaa pojan pois. Anoppi puhui mieheni exän ympäri ja miehelle(no silloin oli kyllä teini itsekkin) soitto kotiin "sulle synty poika just äsken". Tämän historian varjolla haluaisin että meillä asia on todellakin toisin. haluaisin sen olevan jotain erikoista ja mieleenpainuvaa. Onko ideoita? Miten te olette ajatelleet kertovanne miehillenne?

Ajattelin myös alkaa kirjoittaa aiheesta blogia. tälläinen vuodatus on terapeuttista ja jos joku muukin voisi samaistua omiin kokemuksiin. Ajatustyö vielä kesken...

Kimallus-84: joo just noita mulla on. Ja samanlaisia raskaustestejä. onko nekin nyt sitten "huonoja" eli epäluotettavia? eli eikun tilaamaan clearblueta. Se on vissii havaittu hyväksi?

Iiris87: Minäkin vasta tänne aloittaneena vastaan että o´len kai jotain kirjoittanut tässä paasatessa, mutta tässä vähän tietoa: paria viikkoa vaille 30v lähihoitaja päijäthämeestä. Avioliitossa 40v miehen kanssa. yhteistä taivalta takana 10v, joista naimisissa 5v. Miehellä 21v poika, jolla pieni tytär. Eli olen tällläinen sirpsakka 30v mummopuoli. Yhteisestä lapsesta alettiin haaveilla vasta nyt. ikä painaa niskaan =) =(! Lapsen saanti tuli ajankohtaiseksi kun minulla todettiin hormoonitoiminnan vajaavuus joka johtui pillereistä. hoitona siis pillereiden jättö pois. Päätettiin että jahka kierto normalisoituu niin saa tulla jos on tullakseen. no niinkuin voi huomata, se on nyt muuttunut siihen että nyt meillä tehdään vauvaa. urakalla. ja tunteella <3!

Helinäkeiju25: Osanotto. en osaa muuta sanoa......

Mä olen koko päivän odottanut, että pääsen avautumaan tänne(töissä hyvää aikaa kirjoittaa..) Mulla hajoaa kohta pää. Olen vakaasti sitämieltä että mun mieli keksii asioita, mutta kuitenkin tunteet toivoo että josko nää oudot tuntemukset oiskin jotain ihan muuta. Viimeyönä mun alavatsassa tuntui hassua outoa ikäänkuin kuplintaa. Ja nippailu ja nipistely jatkuu edelleen.  Tänään päivällä kun heräsin makasin sängyssä ja oli semmonen jännän seesteinen olo. Käänsin kylkeä ja tajusin että no perhana mullahan on nännit ihan kuumat ja hiukka kipeät (ei ole koskaan ollut). Nyt sitten olen koko päivän salaa kokeillut rintoja (edelleen arahkot ja kuumottavat).  Vedin jo parit hyperventilaatio kohtaukset melkeen ja samalla hirveen lämmin tunne. Saunassa aloin itkeä kun olin unohtanut että miehen kanssa ei olla käyty eräässä paikassa kahvilla tänä vuonna.... No näisä johtuen hiuksia repien päätin sitten KAIKESTA päätöksestä ja järjestä ja vannomisesta huolimatta testata. No negaahan se näytti. Eikä sinänsä edes yllätä koska menkat alkavat (toivottavasti eivät) vasta viikonpäästä. Mä pahoin pelkään että nämä on niitä luomu ovulaatio ja kierto oireita joihin en vaan oo tottunut. Koska mulla ei ollut vielä keväällä kunnon hormonitoimintaan lainkaan, ja siitähän tää kaikki lähti. Kun Lääkäri sanoi että pillerit pois. Tämän sanoo järki. Tunteet rukoilee että tämä on ensioireita... Päivät matelee!

Onko teillä vinkkejä miten saisi ajatukset pois tästä??