Ruthless

Tervehdys kaikille taspuolisesti! Ja tervetuloa uusille.

Hummingbird: Voi ei! Otan osaa. En voi vaan kun kuvitella mitä nyt tunnet. Mutta Onneksi meni nyt näin alkuun. (pahasta se pienenpi paha...)

Kimallus-84: Mulla ihan sama. Mun järki sanoo että HULLUA murehtia kun vasta yritystä niiiin vähän takana (meillä siis yk 3 menossa), mutta kun se tunne HUUTAA "nyt nyt nyt nyt nyt". Kaikki jotka tästä tietää sanoo että relaa ja stressaamalla ei tuu todellakaan mitään. Ja mä niin tiedän sen. Mutta en vaan voi sille mitään että ajatukset pyörii asiassa.

Ja seuraavaksi oma napailua: Viime päivät mennyt "juhla humussa". Allekirjoittanut on tänään siirtynyt aikuisten joukkooon ja siis pyöreät 30v plakkarissa! Ihme kyllä kriisi ilmeisesti loppui koska mulla on nyt hyvä olla. No johan sitä kestikin jo montavuotta etukäteen. Nyt tää kolmekymppinen elää elämänsä onnellisinta aikaa. Ovistestailut aloitin , ei vielä bongaus tulosta.  Mies vähän jo ärähti mun seksi innoille, että tää menee kohta samanlaiseksi yrittämikseksi kun XX:lä (veljensä ja hänen vaimo)!  Lähinnä se tuli siitä että ilmoitin että haluan lähteä häistä ens vkl ajoissa kotiin kun "haluan viettää yhteistä aikaa"... Mutta kun laskennallisesti juuri tuo lauantai ois tärppipäivä... :/ HUOH! Seksiä vingun (ehotan) kokoajan... ei oo kauheesti flaksi käynny =(.  Tosi tänään sain pikasesti, synttäreiden kunniaksi <3. Mut nyt on sellanen fiilis että ihan sama ei se tärppi tuu meille kuitenkaan niin ollaan nyt vaan.
Kipuja ollut edelleen lievänä. Ja tänään tuntu että alkaa taas se pahoinvointi mutta meni ohi... kun söin synttärikakkua =D!!

Olen kyllä nyt havainnut uusia ongelmia kehossa jotka en tiedä johtuuko ne esim tosta greippimehusta tai foolihaposta tai vehnänalkioöljystä. Uudet vaivat ovat JÄRKYTTÄVÄSTI kaasua mahassa (ja vaan osa tulee pieruna... :P ) Oikeen sattuu mahaan kun niin paljon kaasua. Sitten nyt havaitsin että mulla on tosi alhaset verenpaineet. Pari kertaa muljunnut inhottavasti sydämmestä. Onko kellään muilla tullut "sivuoireita" noista popppakonsti jutuista?

Hummingbird: Ehkä se onnellisuus puhkeaa kukkaan sitten kun pääset mieltä vaivaavista epäilyistä ja epätietoisuudesta eroon. Mutta varmasti raskasta aikaa kun pitää vaan odottaa. Ja odottavan aika näissä asioissa on todellakin pitkä. Kun aina sais vaan tyhjennettyä mielen eikä pohtis asioita. Mutta väitän, että kukaan ei tommosessa tilanteessa (tai ylipäätään kun on raskaana tai epäilys raskaudesta) pysty olla ajattelematta. Tiedätkö millä perustein sen varhais ultran saa? Ja onko yksityisellä ja kunnallisella jotain eroja säännöissä(pääsevyydessä)? Niin ja kyselit tossa että miten normi ihminen (itse en kyllä kuulu siihen... mut oon henkilöstöedustaja duunissa) hoitaa noi käynnit kun töissäkin pitää käydä. Menet kesken työpäivän. Ilmoitat että sulla on lääkäriaika/terveystarkastus aika. menee kylläkin palkattomana, mutta sinun ei tarvitse kertoa MIKSI menet. Voit sanoa että haet vaikka rokotuksen kun suunnittelet matkalle lähtöä. Tai jäykkäkouristus menny vanhaksi (neuvola kun hoitaa ne asiat.. ainakin täällä) Ne kirjoittaa sulle sieltä lapun sairaspoissaoloa varten. Työnantajan muutenkaan ei tarvitse tietää miksi työntekijä on poissa, vain kuinka kauan. Varsinkin kun sanot että et halua vielä muiden tietävän, ne kirjoittaa sulle varmasti lapun (tai sitten on pissipää hoitaja... okei..meitä pissipäisiä hoitajia on :P) missä on vain pv määrä + kellon aika ja allekirjoitus. Monesti varsinkin naisvaltaisilla aloilla ei tiedetä eikä osata pitää oikeuksistaan kiinni. Ah, ay -aktiivi, luottamushenkilö, henkilöstöedustaja taas syttyi.

Vauvaunelmia: ONNEA!!!!!! Nyt vaan tunturilempeä <3 Eikös sieltä sitä poronsarviuutettakin saa ;)

Maribona: En tiedä muuta kun oma kokemus pohjaa; Nyt yritys kierros 3 menossa ja tossa kakkosen kohalla veti kroppa sitten niin lahjakkaasti mielenkiintoisia oireita että minä ja ystävät olivat varmoja raskaudesta. Enpä ollu... Ovis olikin ilmeisesti viikkoa myöhemmin kun piti (?). Nyt kierros kolmonen ja kp6. Ja ei todellakaan hajua miten tämä menee. Toivottavasti paremmin kun tuo edellinen koska se oli rankka, henkisesti ja fyysisesti.  Eli ilmeisesti pillereiden jälkeen voi tapahtua ihan mitäv aan ennen kuin tasoittuu tai tulee se ihana plussa =)

Mulla loppu menkat eilen. Nice. Aattelin että no nyt loppu kivutkin, ees hetkeksi. Mutta mitä vielä. Tänään edelleen tuli kuukautiskiputyypppisiä vihlasu kipuja. Ihan oikeesti, mä en jaksa, jos joka päivä sattuu. Mä olen jo ajatellut luovuttavani ja alkavani syömään pillereitä lopun iäksi. Yritän stempata mieltä, että kaikki on hyväksi kaikki kasvattaa tulevaan, mutta hermon päälle käy. Nyt 4 viikko kipuiluja menossa.... Lievenemään päin, mutta kuitenkin. Menee välillä oikeen kipu aaltona (vähän niinku orgasmi ;D mut ei vaan tunnu yhtään hyvälle aallolle) eli lähtee tuolta jostain kohtu/munasarja tienoolta ja vetää kropan läpi. Mietinpä taas vaan että onkohan tämä(kään) normaalia..? Aloitin tänään ovis bongailun. ajattelin varmuudeksi aloittaa heti menkkojen loppumisen jälkeen kun ei ole nyt oikein havaintoa että miten tää kroppa toimii.  Juhlin tänään etukäteisesti 30v juhlia kera perheen. Niin kiire ollut siivotessa ja leipoessa että ei oo kerinnyt kauheesti pohtia ja miettiä projektia. Juhlien takia en oo nukkunut kun pari tuntia, ja päätin ottaa tän harjoituksen kannalta. Hyvin pärjää pari päivää kun on nukkunut 1,5h....! Viiminen yövuoro menossa, kun tästä selviän relaan koko viikonlopun!

Niin ja mun ihana mies (sydämiä tähän väliin miljoona) oli bongannut kaveriltaan sellaisen IHANAN "keinuhevosen". Semmoinen pehmoinen nallekarhu!!! Kaverinsa olisi heittänyt sen kaatopaikalle kun se on selästä vähän rikki. Mies toi kotiin ja kysy voisko tän korjata. Jos vaikka hänen lapsenlapseleen TAI JOTAIN!! No ilmoitin että tää jää TAI JOTAIN meille ja mie korjaan sen ja se odottaa tulevaa. Nyt vaan toivotaan että osaan korjata sen. Onhan tässä aikaa korjata.. =) =/ =).

Ja nyt en jaksa ees elää terveellisesti. tänään olen syönyt 10 nugettia juonut greippimehua, batteryä, kahvia..kahvia..kahvia... kakkua ja voileipä kakkua. Ja IHAN KARMEE NÄLKÄ ja eväät jäi... joten elän vissii yön..no leivällä tai mitä nyt löydän työpaikkani keittiöstä. =D Mut hei en stressaa! Katotaa kauan tää kestää enenkö alan taas stressaileen =).

Hummingbird: varovainen onnentoivotus. Onnitellaan kunnolla vasta sitten kun on varmasti hyviä uutisia =)

Esperado: Tiedän tunteen. vaikka kuinka olen onnellinen toisten puolesta niin kyllä se sydämessä riipasee.... 

Katjaa: Onnellista odotusta! Toivottavasti me seuraillaan perässä!

Mulla tää poppakonstitouhu alkaa taas lähteä lapasesta (minkäs teet kun kuumeilu kovaa) mutta en usko että näistä mun ostoksista haittaakaan on. Päivän rutiineihin kuuluu nyt siis se greippimehu (päivä neljä ja alkaa jo jopa maistuun siedettävältä), sitten on tietty foolihappoa, ja sitten on vehnänalkio jauhoa ja pisteenä ii:n päälle Macai jauhoa tungin yön eväspirtelööni. Sen tosin ostin joskus jo aikaa sitten kun sen piti (not) auttaa tossa painon tiputuksessa. Eli yritys taas kova. Menkatkin alkaa olla loppusuoralla ja posti kantoi tänään 28 ovisliuskaa, joten ovis bongailu alkaa jahka menkat loppuu.

plussatuulia kaikille!!!

PS: Hormoneistako kyse vai mistä mutta olen ihan raivohullu taas viimepäivät. Kiukuttelen niin kotona kuin töissäkin. Ja sitten väliin itken. Uusi päivä tv sarjan eka jakso tauon jälkeen sai aikaan HIRVEEN itkun. :/

Hummingbird: Mun siskolla oli (on), myös vuotoa, hyytymävuotoa ja mitä lie ja tosikovia kipuja. Sillä todettiin kohtutulehdus ja nyt sai antibiootti kuurin sekä e-pilsut lääkinnällisessä mielessä. Se on kironnut kun vuoto jatkunut jo 3vk... Mutta siis tarinani stemppi osuus siis oli että toivottavasti se on vaikka "vaan" joku tulehdus jonka saa hoidettu antibiooteilla pois eikä mitään vakavampaa.

Kuinka moni teistä turvautuu "poppakonsti" greippimehuun? Mitä merkkiä ja kuinka paljon? Päätin kokeilla, ei kai siitä haittaakaan ole ;P Että naama irvessä olen trobicana mehua vedellyt 2-4dl päivässä nyt pari päivää. Mitä kaikkea sitä tässä oikeen "hurahtaakaan" yrittämään... O-o

olin 20 ja mieheni 30 kun tavattiin ja alettiin olemaan yhdessä. ensin minä halusin lasta... sitten en halunnut ja mies halusi.. sitten taas minä halusin...mutta mies ei... ja sitten ei kumpikaan halunnut. Nyt 10v yhteisolon jälkeen ollaan vihdoin siinä vaiheessa että molemmat haluaa. Tosin meidän elämään mahtuu 10 vuoden ajalta paljon sellaisia tekijöitä jotka vaikutti haluihin puolin ja toisin. Oli työn menetystä molemmilla ja parisuhde kriisejä ja ongelmia, ja muita ongelmia perhepiirissä. Mutta nyt olemme onnellisimpia kuin koskaan. Välillä soimaan itseäni miksi emme olleet valmiita aieemin, sillä nyt alkaa olla asialla jo todella kiire. Mutta parempi kuitenkin näin. mielestäni molempien on oltava halukkaita ja valmiita sillä muuten asiasta ei tule mitään. itse olen lapsi jota isä ei halunnut ja kärsin siitä edelleen. Siksi en sitä koskaan omalle lapselleni voisi tehdä....