Runotyttö
Seuratut keskustelut
Kommentit
Mutta tää taisi olla tässä.
Kurjaa, että hyvä juttu vietiin pois.
Olin hetken iloisempi.
Saa nähdä miten selviän, yksinäisyyteen putoan.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:24"]
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:13"]
Se sanonta että "et voi rakastaa toista ennen kuin opit rakastamaan itseäsi" kyllä valitettavasti ap pitää paikkaansa...
Odotat nyt että ulkopuolelta tulee joku joka pelastaa sinut ja taluttaa kädestä pitäen ulos kotiovesta, mutta tiedät kyllä, jos olet aikuinen, että joudut itse näkemään sen vaivan ensin.
Tuntuu että sä haluat kieltää mahdollisuuden siihen että oppisit pois menneissä elämisestä. Ihmiset täällä on yrittäneet neuvoa ja kannustaa sinua, mutta palaat taas vain takaisin noihin samoihin hokemiin. Et anna muille edes mahdollisuutta, puhut yksinäsi.
[/quote]
En ymmärrä itseäni enkä näitä tunteita. On oikeasti vaikea käsitellä.
Yritän rakastaa ja uskaltaa lähteä. Haluaisin tutustua, haluaisin rohkaistua. Ihan toden teolla.
Ahdistaa vaan, että kaikki ekana tarjoaa terapiaa. Tuntuu, että se on helppo tapa. Mene, syö lääkkeitä ja puhu tuntemattomalle pari kertaa viikossa.
Sitä ei haluta istua vaikealla hetkellä vieressä. Sitä ei haluta tarjota kättä. Mä ajatuksissani kaipaan vaan hetken hyväksyntää kai. Koska olen aina ollut vihattu.
Mutta.. kai mä olen ärsyttävän huomionhakuinen pelle? Kai mä olen oman elämäni luuseri, josta tää paha olo johtuu?
[/quote]
Terapia ei tarkoita lääkkeiden syömistä. On täysin eri asia että menet psykiatrille puhumaan kuin terapeutille. Etenkin tuo linkitetty logoterapia on kaikkea muuta kuin ongelmien selvittämistä mielialalääkityksellä. Et tainnut edes avata koko linkkiä :/
Tarvitsisit todellisia kohtaamisia, ihmistä joka puhuu sulle kasvotusten. Täällä et sellaista vuorovaikutusta tavoita, ei täällä kukaan pitele ketään kädestä. Tämä on netti.
Vaikutat tosi nuorelta, joten kyllä sun oikeasti kannattaisi hakea ensin keskusteluapua vaikeaan lapsuuteen ja sitten alkaa hakeutua todellisiin, ei vain virtuaalisiin ihmiskontakteihin.
[/quote]
Kurkkaan linkkisi. En halua olla kiittämätön ja tyrmätä. Jätän päähäni hautumaan tämän asian. Harkitsen ja punnitsen.
Niin. Voihan sitä mennä terapiaan. Sitä saa kerrottua asiansa. Mutta mitä se auttaa? Olet sen jälkeen edelleen yksin.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:25"]
kiitos , niin sinäkin
jos tiedät miten saa yhteyden ilman että julkisesti kirjoitan spostiosoitteen , niin kerro ...
stm
[/quote]
Kirjoita hakuun Tuhannen Sirpaleen Tyttö -blogi. Googleen siis.
Pistä sinne kommenttina sähköpostisi. En julkaise sitä kommenttia. Poimin vain osotteesi.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:18"]
`` vastaa runoon runolla``
Riittääkö yksi ystävä....
stm
[/quote]
Mä olen sulle tosi kiitollinen. Olet ihana.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:37"]
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:24"]
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:13"]
Se sanonta että "et voi rakastaa toista ennen kuin opit rakastamaan itseäsi" kyllä valitettavasti ap pitää paikkaansa...
Odotat nyt että ulkopuolelta tulee joku joka pelastaa sinut ja taluttaa kädestä pitäen ulos kotiovesta, mutta tiedät kyllä, jos olet aikuinen, että joudut itse näkemään sen vaivan ensin.
Tuntuu että sä haluat kieltää mahdollisuuden siihen että oppisit pois menneissä elämisestä. Ihmiset täällä on yrittäneet neuvoa ja kannustaa sinua, mutta palaat taas vain takaisin noihin samoihin hokemiin. Et anna muille edes mahdollisuutta, puhut yksinäsi.
[/quote]
En ymmärrä itseäni enkä näitä tunteita. On oikeasti vaikea käsitellä.
Yritän rakastaa ja uskaltaa lähteä. Haluaisin tutustua, haluaisin rohkaistua. Ihan toden teolla.
Ahdistaa vaan, että kaikki ekana tarjoaa terapiaa. Tuntuu, että se on helppo tapa. Mene, syö lääkkeitä ja puhu tuntemattomalle pari kertaa viikossa.
Sitä ei haluta istua vaikealla hetkellä vieressä. Sitä ei haluta tarjota kättä. Mä ajatuksissani kaipaan vaan hetken hyväksyntää kai. Koska olen aina ollut vihattu.
Mutta.. kai mä olen ärsyttävän huomionhakuinen pelle? Kai mä olen oman elämäni luuseri, josta tää paha olo johtuu?
[/quote]
Terapia ei tarkoita lääkkeiden syömistä. On täysin eri asia että menet psykiatrille puhumaan kuin terapeutille. Etenkin tuo linkitetty logoterapia on kaikkea muuta kuin ongelmien selvittämistä mielialalääkityksellä. Et tainnut edes avata koko linkkiä :/
Tarvitsisit todellisia kohtaamisia, ihmistä joka puhuu sulle kasvotusten. Täällä et sellaista vuorovaikutusta tavoita, ei täällä kukaan pitele ketään kädestä. Tämä on netti.
Vaikutat tosi nuorelta, joten kyllä sun oikeasti kannattaisi hakea ensin keskusteluapua vaikeaan lapsuuteen ja sitten alkaa hakeutua todellisiin, ei vain virtuaalisiin ihmiskontakteihin.
[/quote]
Kurkkaan linkkisi. En halua olla kiittämätön ja tyrmätä. Jätän päähäni hautumaan tämän asian. Harkitsen ja punnitsen.
Niin. Voihan sitä mennä terapiaan. Sitä saa kerrottua asiansa. Mutta mitä se auttaa? Olet sen jälkeen edelleen yksin.
[/quote]
Lue se linkki ja se tapa kuinka siellä käsitellään asioita ja opetetaan vaihtamaan näkökulmia. Nyt vaan toistelet niin paljon itseäsi, että en usko siitä olevan sulle haittaa, jos löydätkin toisenlaisen tavan nähdä tulevaisuutesi? Silloin ei yksinolokaan tunnu niin vaikealta.
Parisuhde ei olisi ratkaisu noihin tunnetiloihin, koska kirjoitat itsetuhoisesti. Kestäisitkö sitä jos suhde menisikin poikki ilman että itse niin haluaisit?
Olet tosi voimakkaassa itseinhossa ja itsesäälissä ja siinä olotilassa lataa hirveästi odotuksia suhteelle, jonka pitäisi pystyä tekemään kaikesta parempaa ja samoin lataa ihan liikaa vastuuta kumppanille omasta henkisestä hyvinvoinnista.
Mä oikeesti kirjoitan kokemuksesta. Ensin kannattaa selvittää omaa elämää vaikeuttavat traumat ja sitten vasta etsiä parisuhdetta.
[/quote]
Ehkä mä en ole täysin yksin. Myönnän sen. Se tieto teitä helpottaa?
Silti. Edelleen sitä ystävää, mä etsiä saan.