RoseH

Moikka taas!

Naspulle isot onnittelut! Onnea raskauteen ja kaikkea hyvää :)

Elmia, juu sekaisin ollaan :) Voi tosin olla, ettei oo asiaa muiden vauvoja synnyttelemään kun en omankaan synnytyksestä ehjin nahoin selvinny :D Näppäränä tyttönä pika-analysoin tässä itseni ja tulin siihen tulokseen, että haaveilen varmaankin synnytyksestäkin ihan vain sen vuoksi, että haluan toisen lapsen vain niin paljon. Se hetki kun on antanut kaikkensa ja tapaa maailman ihmeellisimmän asian, oman lapsen... Muistan ikuisesti sen ensitapaamisen, sydäni suli lopullisesti. Rakastuin heti ja olin hänen. Ja toinen syy on varmaan se, että haaveilen että toisella kertaa asiat voisivat mennä toisin. Ei tulisi istukkahässäkkää ja kohtuvaurioita ja saisin olla heti vauvani kanssa. Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, luulenpa että siinä synnärille tassuteltaessa voisi pupu mennä pöksyyn ja iskeä pieni paniikki... :D Ja auts, pikaista parenemista naulalla lävistettyyn jalkaan!! Meilläkin muuten koira nappasi kerran kans Panadol paketin ja sairaalareissuhan siitä tuli. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Diudaulle onnea karvaisesta perheenjäsenestä! Se alku on aina vaativaa koulutuksineen mutta on se sen vaivan arvoista! Minkä rotuinen koira teille tuli? Vai missasinko sen tiedon...

Rix, onnea uuteen kiertoon! Hyvä, ettei menkat antaneet liiaksi odottaa itseään. Mulla meni 3kk kierron alkamiseen epäonnisen raskauden jälkeen.

Täällä lähestytään ovisaikoja, maha jo toista päivää kipeä. En kyllä ymmärrä miksi raskauden jälkeen on niin selkeät tärinäkivut ja koko alavatsaa särkee useamman päivän.. Ihan eri meininki kuin ennen raskautta.  Mutta menin sitten ja katsoin aamupäivällä TV2 dokkarin imetyksestä ja siinä sitten istuin olohuoneen lattialla ja itkeä vollotin samalla kun lapsi leikki legoilla :D Herätti aika pajon tunteita, ihan hölmöä. Itselläni oli hyvin ongelmallinen imetys. Niin haaveilen siitäkin, että toisen lapsen kohdalla saisin kokea imetyksen sellaisena kuin se parhaimmillaan voi olla. Muistan liian hyvin ne ajat kun oli vaikeaa ja tukea ei saanut mistään. Silloin se oli kova paikka. Herättää se tunteita edelleen mutta järki on sentään tullut päähän, eikä se enää tunnu niin valtavan suurelta asialta, toisin kun silloin hormonihuuruissa. Toivottavasti teillä muilla meni paremmin! Tai jos ei mennyt, onko se jäänyt sellaiseksi asiaksi, joka edelleen herättää tunteita?

Tsempit piinailijoille ja iloa kaikkien viikkoon!

Rose, kp 13

Rix, ihan sama mulla! Huomio kiinnittyy niin herkästi sisaruspareihin, joissa sellainen pari-kolmevuotias ja pieni vauva... Ja meillä on lähipiiri lisääntynyt villisti viime aikoina, joten niitä kyllä näkyy. Mun kaveri synnytti kans just viime viikonloppuna toisen lapsensa ja pari kuukautta sitten toinen kaveri sai kolmannen lapsen, joten vauvantuoksua kyllä on. Toisaalta se vaan pahentaa tätä hervotonta vauvankaipuuta! Sellaista pientä vastasyntynyttä kun pitää sylissä niin oikein kohtuun sattuu :D ja oikein sydämestä kirpaisee kun katsoo niitä isompia lapsia pienen sisaruksensa kanssa ja niin hartaasti toivoo, että meidän tyttökin saa vielä jonain päivänä pikkusisaruksen. Hänestä tulisi niin mainio isosisko!!

En kyllä todella uskonut minäkään, että voisin itse raskausaikaa kaivata.. Oksensin tosiaan aamusta iltaan kaiken ulos, en nesteitäkään saanut pidettyä sisällä. Ja tämä helpotti vasta yli puolen vuoden jälkeen. Vähän pelottaa jo etukäteen kuinka sitä sitten jaksaa jos sama huono tuuri käy mutta olen toisen lapsen eteen valmis kestämään mitä vain, aivan kuin tytön vuoksikin. Ja on se ihmismieli tosiaan jännä, vaikka vauva-aikakin olisi ollut raskas, on sitä valmis tekemään kaiken uudelleen. On se kaikki vain sen arvoista, moninkerroin <3 Niin ja mä hullu olen jopa ruennut ajattelemaan synnytystäkin, kuinka olisi "kiva" päästä taas siihen touhuun. Huh, en oo kyllä terve, sen verran kamalaa menoa se loppuvaiheessa mulla oli... Nooh, toivotaan että päästään pian "valittamaan" siitä kaikesta kivasta mitä mahamöyrijät meissä saa aikaan!

Misskipsu, kiitokset voimahaleista :) Toivotaan, että siellä kunnon menot ovat tehneet tehtävänsä ja pieni saisi alkunsa. Se on aina ihan mukava tietää, ettei ainakaan yrityksen puutteesta kiinni jää ;)

Lindaliina, tervetuloa mukaan ja onnea yritykseen!

Rix, tsemppiä loppukiertoon! eiköhän ne menkatkin sieltä joskus tule jos ovat tullakseen. Keskenmenon jälkeen voi toki mennä elimistö hetkeksi vähän sekaisin ennen kuin hormonitoiminta palaa normaaliksi. Toivotaan tietenkin, ettei ne menkat tulisi ollenkaan ja testi muuttuisi vielä plussan puolelle.

Täällä kans on kova kuume, kuinkas muutenkaan! Ihan levotonta. Mutta onneksi kesän aikana on kaikenmoista muuta hommaa, että ehkä mielikin saa kuumeiltaan hieman rauhaa ja saa keskittyä enemmän muihin juttuihin (yeah right...). Mutta olisi se niin uskomattoman ihanaa tulla tänä kesänä raskaaksi... Laskeskelin, että tässä olisi 10kk aikaa tulla raskaaksi jotta toisen laskettu aika olisi siihen mennessä kun esikoinen täyttää kolme. Aion olla kotona siihen 3v asti ja ihanaa olisi jos voisi samaan syssyyn olla toisenkin kanssa. Tai siis molempien lasten kanssa. Se oli se unelma, saas nähdä kuin käy. Ja isoja mahoja näkyy ihan liikaa, on pihat ja pientareet tulvillaan muumimahoja... Ja vielä tulee lisää kunhan kaikki kuoriutuvat kunnolla talvivarusteistaan. Huoh! En ikinä olisi uskonut, että itse raskautta tulee ikävä mutta kyllä se vaan on tullut. Haluan sen mahan ja sen pienen potkimaan sinne sisälle ja vaikka kaikki vaivatkin sen mukana jos siitä seuraa maailman ihanin asia.

kp 8/30-31 (viime kierto oli 1pv:n pidempi ollen 31)

Tänne ei edelleenkään ole puhallellut hyvän onnen tuulet, kuukautiset alkoivat kovien kipujen saattelemana. Eilen olikin ihan kamala olo, olin varmaan aika näky kun istuin kaksinkerroin hiekkalaatikon reunalla tytön seurana... Hetken mietin jaksanko lähteä kun koko lantio oli tulessa, oksetti ja olo oli kuumeinen mutta taapero kiipeili jo pitkin seiniä kun halusi niin kovasti ulos niin tajusin pääseväni itsekin helpommalla kun lähdetään ulos. Illalla mies sanoi, että tunnuin tosi lämpimältä joten kai se jonkun lämmönnousunkin siihen lykkäs. Mulla on usein sellaista hormonikuumeilua, mitä lie. Mutta ei vauvaa tänne. Meillä alkaakin sitten kesän jälkeen hedelmöityshoidot tän mun rikkinäisen limakalvoni takia. Siellä ne ajatukset jo siintääkin, vaikea on uskoa luomuplussaan.

Aliisialle onnittelut, huippu juttu!

Elmia, mulla on ollut tytön syntymän jälkeen ovulaatiot oikeasti kivuliaita. Ennen raskautta ei tuntunut missään. Varsinkin pari ekaa oli aikamoisia mutta nyt rauhoittunut onneksi. Mutta edelleen ovat kivuliaita kylläkin. Mua on myös riivanneet usein kystat munasarjoissa ja ne kipuilevat ja puhjetessaan sattuvat kovastikin. Toivottavasti ei ole sellaisesta kyse vaikka ihan harmittomia ne ovatkin. Toivottavasti olo jo parempi!

Iltaa kaikille! Ja tervetuloa mukaan, Jayded ja Kurnusimppu! Mukaan kyllä mahtuu :)

Pahoittelut Elmialle koittaneesta kp1:sta, ei muuta kuin onnea uuteen kiertoon!

Misskipsu, kiva kun kysyit mikä meno! :) Täällähän mennään kp 25 ja aika lailla sen 5 päivää kuukautisten alkuun. Kierrot on ollut nyt viimeiset kolme kuukautta sen tasan 30, eli vappupäiväksi saadaan joko iloisia uutisia tai lupa juoda vappukuoharit.... Enpä nyt tiedä onko oireita tai ei, ei niistä oikein aina tiedä mikä nyt on totta ja mikä kuvitelmaa. Mutta yhden kyllä sanon pistäneeni merkille poiketen aiemmista kierroista, nimittäin kipuilu munasarjojen kohdalla. Molemmin puolin on pistellyt nyt kolme päivää ja ajoittain tuntuu nivusissa juilintaa. Nivuskipuja mulla on kyllä muutenkin, että se ei nyt ihmetytä mutta tuntemukset munasarjoissa kylläkin. Tiedä sitten miksi näin tekee, toivottavasti ei mitään kystia puske. Nännejä aristaa mutta se ei nyt vielä mitään meinaa, joskus niin tekee. Se on jännä juttu, että nännit aristavat joskus loppukierrosta ja joskus taas ei. Hyväksi koetun periaatteen mukaisesti en testaa ennen kuin syytä on, joten ensi tiistaina sitten tiedetään. Huhheijaa taas, kyllä se mieli niin sekoaa aina loppukierrosta. Kuin varkain huomaa ajattelevansa, että entä jos... Toinen vauva olisi niin mahtava juttu, unelmien täyttymys... Haluan sitä niin paljon, etten kestä :)

Pää on niin täynnä räkää flunssan takia, joten kirjoittelen tervehdyttyäni lisää ja lueskelen teidänkin kirjoitukset ajan kanssa. Iloa viikonloppuunne!