RoseH

Kp 1 kurvasi sitten paikalle eilen :( Ja ai kamala millaisten kipujen saattelemana.... Olen vielä kauheassa flunssassa tähän päälle niin täytyy kyllä sanoa, että apukädet olisivat tulleet tarpeen. Yritin kovasti neuvotella tuon 1,5-vuotiaan kanssa, että miten ois jos pötkötettäisiin vaan tässä sohvalla koko päivä mutta arvaatte varmaan suostuiko :D Buranaa nassuun ja kauhea tsemppi päälle. Tuijotin vaan kelloa, että milloin se on kuusi, että mies tulee kotiin. Muutenkin oli sellainen horkka, kylmänhiki, heikotus ja naama oli ihan kalpea. Selkeästi kipuilu oli voimakkaampaa kuin aiemmissa kierroissa, varmaan flunssakin vaikuttanut oloon mutta selkeästi kipukin oli pahempi. Aamulla ihan itkin kun sattui niin paljon ja oli vaan noustava päivän touhuihin KLO 05! Kesä on tullut meidän neidillekin, joka ei malta klo 05-06 pidempään enää nukkua ja on vielä lyhentänyt päikkäreitäkin yli tunnilla. Tänään jo onneksi parempi olo iltaa kohti. Kierto lyheni päivällä ja oli pituudeltaan 29. Tiputtelua kaksi päivää. Seuraava mahdollinen ovis sattuukin juuri sopivasti siihen vkonloppuun kun ollaan menossa mun äidin luo... Kyllä hieman kirosin kun kalenterista laskin. Täytyy yrittää tallettaa hyvät satsit valmiiksi odottamaan jo ennen lähtöä, että olisi edes joku mahdollisuus. Millään ei haluaisi jättää yhtäkään kiertoa yrittämättä...!!

Pahoittelut Diudaullekin kp ykkösestä!

Misskipsu, hyvä jos ovistesti kokemuksistani oli jotain apua! Toivotaan kovasti, että pääset pian plussan bongailuhommiin :)

Elmia, mulla on ihan saman juttu noiden oviskipuilujen kanssa. On siinäkin luontoäiti järjellä ajatellut...huh. Joskus on myös täytynyt sanoa miehelle, ettei pysty kun vatsa kipuillut niin kovasti ja yhdyntä on sattunut liikaa. Onneksi joka kerta ei ole yhtä kovat kivut ja taisi mun kohdalla se eka ovis synnytyksen jälkeen olla se ehdottomasti pahin. Toivotaan, ettei sun tarvitsisi kärsiä niistä kivuista vaan saisit nauttia vaan oviksen tuomista iloista :) Paljon tsemppiä tulevaan leikkaukseen ja pikaista toipumista!

Roseh kp 2/29-31

Pikainen päivitys täältä eli menossa kp 28 mutta jo eilen kp 27 jäi paperiin pyyhkiessä ruskeaa verta... Harmittaa ihan vietävästi jos tiputtelupäivät senkun lisääntyvät :( Esikoisen yritysaikana mulla oli pahimmillaan viikkokin tiputtelua ennen kunnon vuotoa mutta nyt toisen kohdalla se on pysynyt max kahdessa päivässä. Eilen oli vasta kp 27 ja kierto ollut nyt jokaikinen kerta 30-31. Eli ikävä juttu jos rupeaa tiputtelemaan 3-4 päivää ennen. Lääkäri sanoikin viimeksi, että se on keltarauhashormonin puutetta. Mulla nyt on muutenkin tota häikkää tuolla lantion alapuolella, joten enempää en kyllä kaipaisi... No täytyy ajatella optimistisesti siitä huolimatta, tulinhan esikoisestakin raskaaksi vaikka tiputteli. Silloin tosin viikko tiputtelua oli lyhentynyt plussaa edellisinä kuukausina kahteen päivään. Eli ei kp 1 vielä tänään, joten pientä toivoa vielä siis on. Esikoisestakin oli pientä vuotoa ennen kuukautisten oletettua alkamispäivää mutta eiköhän parin päivän sisään jouduta tämäkin kierto taputtelemaan pakettiin. Oireita ei myöskään ole yhtikäs mitään. Eli odotetusti kohti yk 5 vaan! Kesä on rakkauden aikaa, joten mikäs siinä vauvaa yrittäessä ;)

Mieli on kyllä ihan hyvä, meidän neidin 1,5-vuotisneuvola oli eilen ja omaan ihanaan itsepäiseen tapaansa ei suostunut tekemään mitään pyynnöstä, kuten kasaamaan palikoita :) Eikä kauheasti jutellutkaan, joten jouduin selittelemään että kyllä se oikeasti puhuu jo paljon :D Painokontrolliin joutui koska painoa tullut vain 500g puolessa vuodessa mutta toisaalta pituutta oli tullut huimat 8,5cm joten siihen on tainnut kaikki ravinto mennä!

Sininenmarja, tervetuloa mukaan ja olen todella pahoillani keskenmenostasi! Ei se ikinä helppoa ole ja varsinkin jo noilla viikoilla menetys on varmasti valtava pettymys. Mutta täytyy sanoa, että sulla on todella ihailtava ja kunnioitettava asenne. Pystyt surunkin keskellä ajattelemaan positiivisesti ja ajattelemaan, että teillä on vielä erityisen hyvät mahdollisuudet uuteen raskauteen toisin kuin sellaisella, jolla raskaaksi tuleminen on vaikeaa. Itselleni raskautuminen on juurikin sitä, esikoisen synnytyksestä kun jäi pysyviä vaurioita kohtuun. Olemme nyt olleet melkein 1,5 vuotta hoidoissa ja yli vuosi meni pelkästään vaurioiden korjaamiseen ennen kuin vasta saatiin edes lupa yrittää, joten voisin kuvitella, että romahtaisin ihan täysin jos saisin keskenmenon vaikka se minun kohdallani on surullisen todennäköistäkin. Joten hatunnosto sinulle, olet vahva :) Oikein paljon onnea uuteen yritykseen!

Tsempit kaikille omiin vaiheisiinsa!

Roseh kp 28/30-31

Perjantai-iltaa! :) Täällä ollaan ihan jossain pöhnässä viikon jäljiltä, väsy on kamala. Yritän jotain järkevää ajatuksenjuoksua saada kirjoitettua. Tervetuloa uusille, Pamuk ja Rooroo! Ja kiitokset kaikille eroahdistusajatuksista :)

LINDALIINA ja MISSKIPSU kyselivät ovistesteistä, kokemusta löytyy!! Mulla alkaa vatsan vihlonnat kans noin viikko ennen ovista ja jatkuu tasaisena ovikseen asti mutta en kyllä erikseen kovin selkeästi tunne juuri ovulaation tapahtumista. Olen myös tilannut kotitesti.fi verkkokaupasta Sofi One Step liuskoja mutta vaihdoin sitten puikkotesteihin kun paloi käpy siihen purkkiin pissailuun :) Toimivat ihan mainiosti, antaa yhtä vahvan tai vahvemman viivan kun LH-huippu on havaittu. Ja ero niihin hailakoihin on kyllä selkeä. Olen juuri silloin varmistanut vielä Clearbluen digillä ja plussaa on näyttänyt. Nykyään käytän vain sitä digiä kun on vain tullut tavaksi. Kalliiksi tosin tulee jos on epäsäännöllinen kierto ja testailut tarvitsee aloittaa ajoissa ja jos ovis tulee myöhään. Aloitan itse aina kp 14, kierto nykyään 30-31. Ja nyt tämän yrityksen aikana olen oviksen joka kierrossa bongannut. Ennen esikoista bongasin ne tosi harvoin mutta eipä se tarvitse kuin sen yhden onnistuneen kierron. Ja uskon, että mulla oli silloin vain hormonit pitkään tosi sekaisin kohdunulkoisen raskauden jälijiltä. Ovistestit on mulle kyllä helpottava seikka, ei ainakaan tarvitse arvailla onko ovista vai ei. Ja jos on vähän väsyneempi kuukausi menossa, voi ainakin yhdynnät ajoittaa niille hedelmällisimmille päiville :) Tsemppiä!

DIUDAU, jännät ajat!! Toivotaan sinne nyt sitä plussaa kun oireitakin löytyy ;) Peukut on pystyssä! Kiitos kokemuksesta eroahdistukseen liittyen. Olen nyt tehnyt sitä, että on vain pakko ollut jättää hetkeksi huutamaan kun muuten ei siitä tule loppua. Jos oikein hätäitkua itkee, olen mennyt takaisin ja ottanut syliin ja sitten laskenut takaisin sänkyyn tai vain laittanut hänet takaisin makuulle ja silittänyt nopeasti. En ole enää nostanut heti syliin joka itkusta. Nyt tuntuu, että parin päivän ajan on huuto kestänyt vähemmän aikaa ja on rauhoittunut nopeammin. Edestakaisin ramppaukset ainakin vähentyneet, huh. No hyvä arkijumppa kun ravaa portaita edes takaisin :D

MISSKIPSU, juu ehkä ei kannata vielä tuudittautua hyvään nukahtajaan :) Mutta mitä nyt olen kokemuksia kuullut, ei se kausi välttämättä kestä kauan. Riippuu varmasti niin lapsesta mutta jos se vain viikonkin kestää ja vaatii vanhemmiltaan hieman ekstrahermoja, ei se onneksi ole paha kun sen vain yli pääsee. Meilläkin tyttö oli aiemmin niin unelma, joten uskon että tämä on ohimenevää. Kaipa hän siellä nyt vain tarkistelee, että on tyypit paikalla :) Ja mua aina helpottaa ajatus siitä, että kaikki tälläiset jututkin kuuluvat vain ihan normaaliin kehitykseen. Ihanaa, että teidän taapero lähti kävelemään! Muistan kuinka mahtavaa se on <3

RIX, pienet tosiaan tietää mistä narusta vetää... Kuten jo tossa yllä sanoin, huomasin heti eron nyt parin päivän jälkeen kun päätin reagoida vähemmän itkuihin ja mennyt vain jos on tosi kyseessä ja jättänyt ottamasta joka itkusta syliin. Täytyy olla tiukkana noiden pienten kanssa :D Ikävää, että olette kipeinä ja pientä vaivaa taas korvatulehdus... Oikein pikaista paranemista koko teidän poppoolle!

Täällä ei edelleenkään kummia. Yritystä oli tosiaan vain kerran mutta toisaalta eipä se sen enempää tarvitse :) Mutta vähemmän jännittää nyt kun seksiä oli vain yksi kerta ja olin tosiaan siellä sairaalassa alkukierrosta ja elimistö oli täynnä kaikenmoista ainetta.

Lämpöä viikonlopuun kaikille!

Roseh kp 23/30-31

Pahoittelut Misskipsulle kp ykkösestä! Kökön kökkö tosiaan :/ :( Hyvä, että olit kotona vuodon alettua. Mulla on kans joskus alkanut ihan puskista ja olen sattunut olemaan muualla, joten aika kiire on tullut hakemaan jostain siteitä kun pöksyt jo märkänä...

Kuulkaas leidit, onko teidän muiden 1,5- vuotiaille tullut jotain eroahdistustyyppistä kautta juuri tässä ikävaiheessa?? Meidän neiti on aiemmin ollut niin helppo nukahtaja ja nukkuja ja on osannut nukahtaa itsekseen unilaulun jälkeen vaikka olisi jäänyt hereille. Ja on useimmiten nukahtanut pian, ei ole tarvinnut ihan vauva-ajan jälkeen paljon nukutella muuta kuin erityistilanteissa. Nyt hän on alkanut itkeä peräämme, oli se sitten minä tai mies, ja seisoo kädet ojossa pinnasängyssä haluten syliin. Jos hänet ottaa syliin ja hetken päästä takaisin sänkyyn, itku jatkuu. Ja auta armias jos selkänsä kääntää ja yrittää lähteä pois. Toinen on ihan parka! Ja hän on myös alkanut heräilemään öisin ja silloin tekee samaa, itkee haluten syliin tai meidän väliimme sänkyyn. Olen jotain kuullut, että noin 1,5-2v olisi joku tämän tyyppinen, onko teillä ollut ja mitä olette tehneet? Varsinaisesti päivisin ei kummempaa eroahdistusta ole, on aika menevää tyyppiä. Sylissä on ja siihen otetaan toki paljon kun kotona hänen kanssaan olen.

Roseh kp18/30-31

Pikapika lyhyt vastaus näin myöhäiseen iltaan ennen unille käymistä. Kirjoittelen sitten ajan kanssa lisää ja kun olen kunnolla hereillä.

Onnea ja tsemppiä kaikille piinailijoille! Jännää :)

Misskipsu, voi kauhia tuota jäniksenpoikasta... Olisin mennyt varmasti itsekin ihan paniikkiin. Mutta eipä siinä muuta voinut kun päästää toinen tuskistaan, kamalaa silti :/ Toivottavasti ei toista kertaa koira nappaa sellaista suuhunsa.

Elmia, toivottavasti jalkaleikkauksesi menee hyvin ja saat terveen jalan kipeän tilalle! Sitten taas uuteen yritykseen sen jälkeen :) Tiedän niin hyvin tuo tunteen pitkästä saikusta kertomisesta mutta eihän niille vain voi mitään ja terveys ennen kaikkea. Toivottavasti sulla on fiksu esimies. Työt tulee kyllä tehtyä, joten levollisin mielin vaan. Keskityt itse sitten vain toipumiseen.

Meillä on ollut nyt hieman erikoinen kierto sillä yritystä on ollut vain sen yhden väsyneen rakastelukerran verran eilen, kp 16. Hyvällä mäihällä ovis saattoi olla juuri silloin, en testannut mutta tuntemuksia oli. Jouduin sairaalaan alkukierrosta ja veressä on virranneet niin nukutuslääkkeet, kipulääkkeet kuin viikon antibiootitkin, että aikamoinen satsi aineita. Ja kun ei ole ollut kovin terve olo, on yrittäminenkin luonnollisesti jäänyt. Ja aika hullultahan se tuntuisi, että tälläisesta kierrosta tärppäisi, oma munasolu varmaan ihan päissään ettei tiedä minne menee :D Huhheijaa mutta ensi kierrossa ollaan taas kunnolla vauhdissa, toivottavasti terveinä. Omalla oudolla tavallaan rentouttavaa sekin, että tuskin tarvitsee loppukierrosta kovin paljon jännäillä näillä tän kierron taustatiedoilla.

Nyt nukkumaan, palataan! Hedelmällisiä aikoja kaikille ;)