riituli

 hei!

sain esikoiseni viime vuoden lopussa 43 vuotiaana. raskaus sai alkunsa ihan luomuna, ilman mitään hoitoja. En edes ovulaatioita tikuttanut. Ajattelin että turha asiasta on tässä iässä enää stressata, että ilmankin pärjätään. Löysin miehenikin 41 vuotiaana. Hänelläkään ei ollut ennestään lapsia. Minunkin äitini oli muuten 41 v kun sai minut, ainokaisen.

Raskaus meni hyvin vain radi diagnoosi tuli (1 arvo yli rajan), mutta siihenkin riitti ruokavaliohoito. Seulonnoistakin selvittiin ilman että raja-arvot olivat edes lähellä. Vauva on maailman ihanin tietty. Hän on nukkunut koko yön 3 kk iästä alkaen ja muutenkin rauhallinen ja iloinen lapsi.

Onnea yritykseenne!

Rakenneultra takana ja kaikki hyvin. Vauva on itseasiassa vähän edellä kasvussa lasketusta ajasta, mutta varmaan neuvolassa kuulee, siirretäänkö laskettua aikaa eteenpäin. Pojalta kovasti hän haaroista näytti. Itse asiassa oikein esitteli kalustoaan... Muutenkin oli tosi vilkas. Istukka on edessä ylhäällä.

Seuraavaksi varmaan sokerirasitus ja verikoe rh-negatiivisyyden takia. Sitten vielä ultra syyskuun lopulla polilla myooman takia. Sen jälkeen ei välttämättä kaveria näe kuin syntymän jälkeen...

RIITULI 20 +2

Eilen oli neuvola, ja sain tietää labratulokset. Täällä päin ei soitella, jos tulokset ok. No tietty haluaa kuitenkin tietää. Down riskiluku oli 1:2500.

Verenpaine oli laskenut, mutta painoa tullut sen verran, että samalla vauhdilla jos nousee, niin 20 kg tulisi koko raskauden aikana. Hui!!!. Tiesin kyllä että jussina vähän retkahdin. Nyt täytyy vähentää makeat minimiin. Seuraava neuvola on 14.8.

Lääkäri oli sössinyt sen verran, että oli jättänyt lähettämättä lähetteen TYKSiin myooman takia. Ilmankos ei ole sieltä mitään kuulunut. Meinataan nyt, että TYKSissä tekisivät rakenneultran samalla kun tutkivat myoomaa. Näin ei tarvitsisi mennä varta vasten erikseen rakenneultraan. Vaikka voisinhan mä pikkuista useammin tiirailla. Myooma huolestuttaa enemmän kyllä kuin rakenneultra tällä hetkellä. Jaksamisia muillekin!

Riituli 15 +2

Olen siinä mielessä samassa tilanteessa, että odotan 42 vuotiaana esikoistani. Meillä oli niin, että ei lasta ei varsinaisesti yritetty, mutta sai tulla, jos sellainen ihme tapahtuisi. No, kun se tapahtui, niin mulla kuitenkin kesti  kuukauden verran päästä sinuiksi tilanteen kanssa. Miehellä tuntui olevan helpompi hyväksyä. Itsekin olen yrittäjä, joten töiden järjestäminen voi olla aluksi haastavaa, mutta toisaalta olen ajatelllut, että itse vauva-aika on kuitenkin niin lyhyt hetki ihmisen elämässä, että kyllä siitä jotenkin selvitään. Otetaan sitten vaikka vauva töihin mukaan. Myöhemminhän vauvan saa hoitopaikan.

Elämän kolmas perheen jäsen muuttaa erilaiseksi, mutta ei se tarkoita, että elämä huononisi. Imetysajan tietysti vauva on äidistä riippuvainen, mutta tuskin lapsesta nykyisellä päivähoitosysteemillä kokoaikaista riippakiveä naiselle tulee. Varsinkin, jos isä tekee osansa.

Carpe Diem: Todennäköisin vaihtoehto on kuitenkin terve lapsi. Kyllähän se stressaa kovasti, kun joutuu tietoa odottamaan.

 Labra tuloksia täälläkin jännitetään. Perjantaina olin ultrassa ja nt oli normaali 1.1mm. Nenäluu erottui selvästi. Ymmärsin kätilön puheista, että down-lapsilla ei yleensä ole nenäluuta.

 Mulla kun on ikää jo 42 niin siitä tulee jo riskiä ihan tarpeeksi. Odottelen tässä siis, että tuleeko soitto punktioon. Labratulos on varmaan aika ratkaiseva. Kätilö kyllä sanoi, että jos ikä aiheuttaa raja-arvon ylityksen, niin ei välttämättä tarttis mennä punktioon, jos muut arvot on hyviä.

Riituli 11+6