ReksiJaKeittäjä

Voihan prkl:n "älypuhelin", kirjoitus hävis :( mut joo, en muista kokeneeni koskaan (4n raskauden) kiinnitysvuotoja. Yksilöllistä sekin. ON: Jo on erikoista... Ei menkkoja vieläkään, nyt 32/28, maanantaina puhdas nega ja mun menkat tulee kellonlyömällä... Voi oliskohan vielä toiveita, raaskiskohan jo tehdä uuden testin? Äiti kysyi jo viikko sitten, eikö olis vauvauutisia... mistä ne äidit tietää ;)?!

Onnittelut hopefullysoon!

ON: Tein äsken testin, eikä se ois enemmän nega voinut olla :( nyt kierto menossa 30/28. Olo on kyllä turvonnut ja omituisempi kuin normikuukautisia ennen. Ei edes haamu, joten vuotoa odotellessa...

Heippa kaikille tasapuolisesti. Ihanaa, että täällä on jo plussanneita, ja pahoittelut heille, jotka taas aloittavat kuumeilun uudelleen.

Uskaltauduin tänään selaamaan tätä ketjua, koska eilen oli päivä, jolloin kuukautisten olis pitänyt alkaa. Lauantaina vietettiin naisporukan pikkujoulut glögeineen kaikkineen ja päätin, että turha murehtia. Testi on kaapissa, mutta enpä ole rohjennut sitä vielä tehdä... Jännitys-pettymys-jännitys-pettymys -linjalta ei olekaan niin helppoa hypätä silkkaan piinaavaan jännitykseen seuraavaksi 9kk:ksi ;)

Mulla on kaksi pientä lasta, ja toivomme kolmatta. Jos nyt tärppäis, tämä olis viides raskaus: ensimmäinen oli tuulimuna (viikkoja oli 11+2 kun havaittiin ekassa ultrassa), sitten sain kaksi tervettä lasta ja viimeisin raskaus meni kesken elokuussa (viikkoja jälleen liki 11, olisi pitänyt syntyä maalisvauva). Varovaisen epäuskon vallassa siis...

Mangustiinalle tiedän kertoa, että kun itselläni on ikää 34v, keskenmenon hoitanut gyne kehoitti ryhtymään toimeen saman tien (meillä on toivottu kolmatta liki pari vuotta jo): jos keho ei ole valmis km:n jälkeen vauvaa varten, ei se sinne kohtuun kiinnity, ja joskus taas se on heti km:n jälkeen valmis, niin voi käydä hyväkin tuuri.

Jokatapauksessa työpäivä on mennyt enimmäkseen ihan persiilleen, kun ei voi keskittyä. Huh. Miten hitossa sen testikääreen saa avattua kun kädet tutisee... Ehkä mä vielä odotan. On kerran aiemminkin olleet kuukautiset pari päivää myöhässä, joten se oli lienee jokin varhainen km tai muu häiriö. Muuten tulee kyllä ne menkat kellon tarkkuudella, joten enpä tiedä, uskaltaisiko jo olla varovaisen toiveikas :)

Hei Jonsteri ja muut. Otan osaa suruunne.

Itsekin tuulimunan kokeneena mietin aikoinani aivan samaa, että asiasta todella vain vaietaan ja itsekseen saa kärsiä. Neuvolan tuki loppui kohdallani päivälleen siihen, kun kaavinta oli suoritettu, vaikka tukea olisin kaivannut juuri silloin eniten. Saikkua oli turha odotella. Olinhan odottanut vauvaa yksitoista viikkoa, ja sitten hups, enpä ollutkaan enää odottava äiti.

Luulenpa, että suuri syy siihen, miksi asiasta vaietaan on katsomuksellinen: toisten mielestä raskauden alkuaikainen alkio ei ole vielä vauva ollenkaan joten menetyskään "ei voi olla" suuri, ja äidiksi ja isäksi tullaan vasta kun vauva on putkahtanut maailmaan. Itse ajattelen asiaa täysin päin vastoin, eli mielestäni kun raskaustesti näyttää plussaa, alkaa vanhemmuus. Eli koen, että menetys on iso, jos raskaus (alussakin) menee kesken.

Itseäni edelleen loukkaa, ettei tuulimunaraskaus ystävän mielestä (hän on äiti itsekin) ollut "oikea raskaus" ollenkaan: odotan kolmatta, ja edelleen hän kysyy, eikö se ensimmäinen ollut jotenkin erilainen. Ei ollut. Minun olisi pitänyt jotenkin muka huomata asia, mikä on täysin mahdotonta. Samapa se, raskaus alkoi ja jotain meni vikaan. Ei siihen voi vaikuttaa.

Paljon jaksamista surua kohdanneille

Pyyntö ryhmään laitettu. Meille kolmas tulossa esikoisen synttäripäiväksi ;)