Reipas ja tunnollinen lammas

Mä vähän luulen, että kännyköiden pitäminen äänettömällä on lisääntynyt siksi, että ihmiset ovat kyllästyneet olemaan 24/7 tavoitettavissa. Lankapuhelinten aikaan elämä oli paljon rauhallisempaa, koska kaikkialla muualla patsi kotona sait olla rauhassa. Kukaan ei ihmetellyt, miksi et vastaa puhelimeen. Saatoithan olla vaikka saunassa tai suihkussa, etkä edes kuullut puhelimen soivan. Myös jo lankapuhelinten aikaan pistettiin puhelin joskus "äänettömälle" eli otettiin töpseli pois seinästä. Varsinkin vuorotyötä tekevät toimivat usein näin eli kun tulivat yövuorosta ja menivät nukkumaan, niin töpseli irti. Kukaan ei kuitenkaan ahdistunut siitä, että toinen ei vastaa puhelimeen. 

Mulla on pääsääntöisesti kännykässä äänet päällä päivisin, mutta ei se silti tarkoita, että esimerkiksi kesken työpalaverin vastaisin jonkun kaverin soittoon. Ja mikäli mulla on sellainen Teams palaveri, missä mulla pitää olla Teamsissa mikki päällä, slloin pistän puhelimen äänettömälle. Mulla on myös tapana laittaa puhelin äänettömälle silloin, kun olen toisen ihmisen seurassa. Esim jos menen vaikka ystäväni kanssa kahville tai ravintolaan syömään, niin kännykästä äänet pois. Lankapuhelinten aikaan kukaan ei olisi edes voinut häiritä mua sellaisessa tilanteessa. Nyt voi ja siksi äänet pois. Yhä useammin nykyisin jätän kännykän kotiinkin, jos esim lähden viemään koiraa lenkille. Ja missään tapauksessa en ota kännykkää mukaan, jos käyn viemässä roskat ulos. Mitä ihmettä mä kännykällä sillä reissulla tekisin? Eli vaikka teoriassa "olen vain kotona", en mä kuitenkaan kuuloetäisyydellä puhelimestani. Jos joku silllä aikaa on osittanut, niin sdiinä vaiheessa kun vilkaisen kännykkääni ja huomaan, että joku on soittanut, niin soittajasta rippuen soitan takaisin. Mutta ei se toinen soittaessaan voi tietää, että mä olnkin viemässä roskia. Turha siis ärsyyntyä, että en vastaa.

Mulla on tuttuja, joilla on hyvinkin erilaiset vuorokausirytmit. Varsinkin viikonloppuisin Yks on ollut jo aamukuudelta hereillä, toinen taas valvoo kahteen asti yöllä. On paljon järkevämpää, että laittavat viestiä kuin että alkaisivat soittelemaan, kun mieleen juolahtaa kysyä jotain. Mä laitan kuitenkin nykyyisin kännykän aina äänettömälle, kun alan valmistautua nukkumaanmenoon. Tunti tai kaksi ennenkuin  ehkä nukahdan. Ja jos olen nukkunut edellisen yön huonosti, saatan tehdä tämän jopa klo 18:30. Ajatuksena siis, että puoli ysiltä olisi sitten jo unessa. Ei mun tutut voi tietää, että ahaa, tänä iltana se meneekin aikaisin nukkumaan. Järkevintä siis laittaa puhelin äänettömälle. 

1980-luvulla vanhainkoteja oli paljon ja niihin pääsi varsin helposti, koska kotisairaanhoito ei ollut vielä vuorotyötä vaan kotihoitaja kävi ainoastaan arkipäivisin. Jos vanhuksella ei ollut omaisia, jotka huolehtivat illoista, öistä  ja viikonlopuista, pääsi vanhainkotiin. Syynä saattoi olla vaikka se, että vanhuksella oli 1. tyypin diabetes, mutta sormissa jo sen verran nivelrikkoa tai vaikka nivelreuma, ettei kyennyt ottamaan ampullista insuliinia ruiskuun ja pistämään sitä itseensä.  Vuosikymmenen vaihteessa kotihoito muuttui ensin 2-vuorotyöksi ja vähän sen jälkeen 3-vuorotyöksi, jolloin vanhainkotipaikkoja voitiin vähentää. Kotona alettiin siis hoitaa huomattavasti huonokuntoisempia vanhuksia. Jopa sellaisia, joille kasarilla ei olisi riittänyt edes vanhainkotipaikka vaan olisi tarvinnut jo paikan terveyskeskuksen vuodeosastolta. Kasarilla vanhainkodeistakin siirrettiin vuodepotilaat terveyskesksten vuodeosastoille, koska olivat liian huonokuntoisia vanhainkotiin. Nykyiset hoivakodit ovat tavallaan entisten vanhainkotien ja terveyskeskusten vuodeosastojen sekoitus eikä niistä ole tarkoituskaan siirtää vanhusta enää muualle kuin ruumishuoneelle. 

Yhteisöllistä asumistahan ollaan nyt lisäämässäkin ja käytännössä yhteisöllinen asuminen tarkoittaa palvelutaloja. Mitään soluasuntoja ne eivät ole eikä muitakaan kimppakämppiä. Yhteisöllistä asumista ei koske hoitajamitoitukset, joten siellä voi olla henkilökunta vain arkipäivisin. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin vanhuksista huolehtii kotihoidon työntekijät. Etu on se, että kun iso määrä kotihoidon palveluita tarvitsevia vanhuksia asuu samassa rakennuksessa, ei hoitajilla kulu niin paljon aikaa matkoihin. Sitten, kun vanhus alkaa tarvita ympärivuorokautista hoivaa, on jälleen jonottaminen hoivakotiin. Miten tämä yhteisöllinen asuminen sitten todellisuudessa tulee auttamaan asiaa, koska vanhuksen ollessa vielä sinne kelpaavassa kunnossa, hän saa myös itse päättää, muuttaako sellaiseen paikkaan vai ei. Ehkä toimii, jos hyvinvointialueet eivät enää tarjoa kotihoidon palveluita muualle kuin yhteisöllisen asumisen vanhuksille ja ne, jotka haluavat asua vielä kotonaan, joutuvat ostamaan kaikki palvelunsa yksityiseltä. Näitä yhteisöllisen asumisen taloja pitää sitten vaan rakentaa aika paljon, koska vain pienellä osalla vanhuksista on niin suuri eläke, että sillä pystyisi maksamaan kaikki palvelunsa yksityiseltä. Eli suo siellä, vetelä täällä. 

Entä, jos asuu kaupungissa, jossa ei edes ole keskustaa ja pääkatua? Mutta joo, harvoin on tarvetta ostaa muuta kuin ruokaa ja muita päivittäistavaroita ja niitä saa lähikaupastakin. Tässä lähiössä on myös apteekki, jos tarvitsee hakea lääkkeitä. Kirjastokin löytyy. Olen asunut samassa paikassa jo yli 30 vuotta ja kun käyn kaupassa, viemässä roskia tai koiraa ulkoiluttamassa, niin tuttuja ihmisiä tulee aina vastaan. Kuten myös tietenkin ihmisiä, joita en tunne sekä nk naamatuttuja. Ei ole tarvetta lähteä katselemaan ihmisiä yhtään kauemmas. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En maksaisi laskua turhasta kuluttamisesta, En itsekään kuluta turhaan, joten miksi ihmeessä maksaisin kenenkään muunkaan turhaa kuluttamista? Sen sijaan olen kyllä maksanut ystäväni siaraalalaskun (lähes tonni) ja hänen opiskelijatyttärensä elokuun vuokran (sekin lähes tonni) ja jatkossa nyt maksan ystäväni kotiin tarvitsemista apuvälineistä vajaat 200 €/kk. Mutta kenenkään silikonitissejä tai rakennekynsiä en alkaisi makselemaan. 

Jos terveyteen liittyviä apuvälineitä, ne saa lainaksi ilmaiseksi. Itsellä  pyörätuoli yms.

Paitsi että Evaan tarvitsee fyssarin lausunnon. Jos fyssari ei sitä kirjoita, sitten ei saa vaan pitää hankkia itse. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En maksaisi laskua turhasta kuluttamisesta, En itsekään kuluta turhaan, joten miksi ihmeessä maksaisin kenenkään muunkaan turhaa kuluttamista? Sen sijaan olen kyllä maksanut ystäväni siaraalalaskun (lähes tonni) ja hänen opiskelijatyttärensä elokuun vuokran (sekin lähes tonni) ja jatkossa nyt maksan ystäväni kotiin tarvitsemista apuvälineistä vajaat 200 €/kk. Mutta kenenkään silikonitissejä tai rakennekynsiä en alkaisi makselemaan. 

Miltä se tuntuu olla hyväksikäytetty?  Ostat ystävyyden rahalla. Noloooo

En tunne olevani hyväksikäytetty. Aikoinaan lahjoitin rahojani monille ihan tuntemattomillekin. Tai siis ostin ruokaa vähävaraisille. Nämä ihmiset nyt tunnen ja kun mun elämässäni tapahtui katastrofi, he tulivat mulle avuksi eikä mun sukuni, vaikka me muka ollaan kovinkin yhteisöllinen suku. He ovat mulle läheisempiä kuin oma siskoni ja tiedän, että voin luottaa heihin enemmän kuin jopa omaan tyttäreeni. POikaani voin luottaa, mutta kehenkään muuhun suvustani en.