Reipas ja tunnollinen lammas

Moninivelrikosta sen verran, että se on usein perinnöllinen. Polvensa, lonkkansa ja nilkkansa voi saada paskaksi pelkällä ylipainollakin, mutta ei olkaniveliään, kyynärniveliään tai sorminiveliään. Mulla on moninivelrikko ihan kuten isällä ja siskollanikin, vaikka kumpikin heistä on aina ollut hoikkia. Yhteistä meille kolmelle on, että meillä kaikilla on yliliikkuvat nivelet. Ja ne geenit. Mulla polvinivelet meni tekonivelkuntoon sen vuoksi, että mulla on myös nivelreuma ollut jo 30 vuotta ja aikoinaan kortisonipiikit oli se, mitä paikallisesti nivelreumaan käytettiin. Yks varpaistani on käytännöllisesti katsoen jo ihan irti, vain nahka pitää sen enää jalkaterässä kiinni, koska siihen tyviniveleen pistettiin aikoinaan kymmeniä kertoja kortisonia. Koko nivel on siis  jo hajonnut. 

Vierailija kirjoitti:

Lammas, kai ystäväsi puoliso on jossakin hoitokodissa? Tuskin toipilaasta on omaishoitajaksi!

Hienoa että ystävä kotiutui ja kuntoutuminen voi alkaa.

Ei ole hoitokodissa. Siellä on nyt heidän työtön poikansa ollut isästään huolehtimassa. Ja nyt sitten myös äidistään jonkin aikaa. 

Nro  16557: "Muistelin koska olen viimeksi nukkunut päikkäreitä..13 vuotta sitten kun sairastin keuhkoklamydian, väsymys oli niin voimakasta että oli parin tunnin välein mentävä vällyjen väliin.

Ei minua nukuta päivisin ja jos virkkuna päivällä sängyssä loikoilisin niin kyllä alkais äkkiä tuntumaan tympeältä että mitä minä sängyssä pötkötän ja mieleen tulisi tuhat asiaa mitä on kivaa loikoilun sijaan tehdä. Eri asia on, jos olisi tosiaan vauva-aika, huolta lähiomaisista, kipuja tms ja yöuni sen vuoksi katkonaista niin, päiväväsymystähän siitä sitten tulee."

Mäkään en ole mikään "päikkäri-ihminen", mutta tosiaan unenpuute tekee välillä ihan zombieksi. Äidin muistisairauden pahimpina aikoina oli yksi viikko, jolloin koko viikon aikana nukuin vain 12 tuntia. Siis koko viikon! Ja vaikka teinkin vain 3-päiväistä työviikkoa, niin ne 3 päivää piti kuitenkin jaksaa tehdä töitä. Onneksi oli sentään etätyö, mutta muistan siltä viikolta yhden aamupalaverin ja palaverin alkaessa mä en kertakaikkiaan tajunnut, mitä asiaa tämä palaveri edes koskee. Pikkuhiljaa onneksi tilanne töissä helpotti, kun aloin siirtää omia hommiani nuoremmille ja itse siirtyä takavasemmalle.  Eli mulla ei ollut enää mitään asiakaspalavereja. Vain enää firman sisäisiä ja mulla on niin ihana työyhteisö, että kaikki - jopa ne nuorimmat - ymmärsi, että valvotun yön jälkeen en ole  heidän kanssaan ihan samalla planeetalla :D Eikä tämä koske meidän firmassa vain meitä vanhoja kääpiä, joilla on iäkkäät vanhemmat, vaan just alkukesästä mahdollistettiin firman nuorimmallekin eli vasta kolmekymppiselle mahdollisuus olla apuna isovanhemmilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Lammas, onko ystäväsi laihtunut sairaalajakson aikana? Tiedän monia, joille ei sairaalaruoka maistu. Kuntoutumiseen kuuluu myös terveellinen, ravinteikas ruoka. + herkutkin, silloin tällöin, niinkuin tiedätkin. Toipumista toipilaalle.

Doris

Kiitos :) On laihtunut ja PALJON. Ja kun valitettavasti sairaalaruoka on mitä on eli proteiineja niukasti, niin sekin osaltaan vaikuttanut siihen, että lihasvoimat ei palaudu kovin nopeasti. Tavallaan ymmärrän tuon sairaalan ruuat, koska 99% potilaista siellä on elämänsä loppupuolella olevia vanhuksia. Niitä, joille ei muutenkaan maistu oikein muu kuin peruna, pulla ja mehukeitot. Osan siellä olevista ei ole tarkoituskaan päätyä enää muualle kuin ruumishuoneelle ja ne loputkin vain jonnekin hoivakotiin. Ystäväni kaltaisia, joiden pitäisi pystyä palaamaan kotiin puolisonsa omaishoitajaksi, ei siellä juurikaan ole ollut. Ja ehkä just sen vuoksi asenne kuntouttamista kohtaan nihkeää, vaikka muka on kuntoutusosasto. Ehkä tuon kuntoutusoasaton kuntoutuksen tavoite on, että voidaan sieltä siirtää hoivakotiin? Luultavasti näin. 

Ystäväni on monta kertaa laittanut mulle valokuvan annoksistaan ja ollaan yhdessä naurettu, että edes mun koirani ei söisi tuota sotkua. Eikä se nyt ole sairaalan henkilöstön vika vaan kun hyvinvointialueella rahat on tiukilla, niin kunhan on jotain epämääräistä mössöä, missä olisi edes kutakuinkin riittävästi kaloreita, niin sitä sitten potilaille tarjotaan. Mutta nyt on onneksi kotona ja varmaan lähipäivinä pystyy jo itsekin alkaa vähän laittaa ruokaa. Uunijuurekset ja broilerin fileet eikä enää mitään maissi-porkkana-risottoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan eläkkeestäni 7.5% veroa eli tuloni ovat huomattavasti huonommat, kuin ihmisellä, joka maksaa palkastaan 40% veroa. Käytän yksityisen palveluja.

Onko eläkeläiselle julkinen puoli aivan toivoton? Siis saako aikoja, labroja, seuraako kukaan sairauksia?

Mä pääsen eläkkeelle vasta vuoden päästä, mutta siirryin työterveyshuollosta terveyskeskuksen asiakkaaksi vuosi sitten. Meillä on erittäin kattava työterveyshuolto, mutta muutama vuosi sitten työterveyslääkäri vaihtui, kun edellinen jäi eläkkeelle. Tämä uusi hoitaa yhden vaivan kerrallaan. Ei siinä sinänsä mitään, mutta kun hän ensin määrää lääkkeen A ja sitten vähän myöhemmin toiseen vaivaan lääkkeen B eikä lääkettä A ja B saa käyttää samaan aikaan, niin alkoi vähän ärsyttää. Kuitenkin itse määrännyt molemmat lääkkeet. Edellinen työterveyslääkäri hoiti kokonaisvaltaisesti ja otti aina huomioon yhtä vaivaa hoitaessaasn myös mun muut sairaudet. 

Viime syksynä sitten varasin ajan terveyskeskukseen omalääkärilleni. Oli nuori kundi ja selkeästi innokas oppimaan. Ei ottanut kantaa vain siihen vaivaan, minkä takia olin vastaanotolleen tullut, vaan pistettiin samalla käynnillä kuntoon kaikki muukin. Mulla oli silloin 12 kg ylipainoa ja vaikka lääkäri ei maininnut mitään mun ylipainostani, lääkärin innostus oli jotenkin niin mahtavaa ja motivoivaa, että nyt sitten olen sen 12 kiloa pudottanut ja olen taas normaalipainoinen. Käytän nivelreumaani nyt sytostaatteja ja ne edellyttää kontrolliverikokeita. Lähetteet on aina valmiina ja käyn labrassa. Vastaukset niistä tulee mulle Maisaan jo ennenkuin omalääkäri ne edes on ehtinyt katsoa, mutta hän kirjoittaa sitten sinne raportin tilanteesta ja antaa jatkohoito-ohjeet. Voin myös laittaa Maisan kautta omatiimiini viestiä ja siellä siten hoitaja konsultoi lääkäriä tarpeen mukaan. Jos lääkäri katsoo, että mun pitäisi tulla vastaanotolle, niin hoitaja sieltä soittaa ja sopii ajan. 

Akuuteissa asioissa tilanne on mun kohdallani sitten sama kuin kaikilla muillakin terveyskeskuksessa asioivilla. Eli sama  hoitopolku ja muu protokolla. Kroonisten sairauksieni osalta kuitenkin omalääkäri ja omatiimi ja olen ollut tähän varsin tyytyväinen. Paljon tyytyväisempi kuin työterveyslääkäriin.