Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Täällä on varmaan keittotaitoisia- löysin åhyvän kaalilaatikon ohjeen mutta mulla jää aina siirappi käyttämättä johonkin muuhun. Juoksevaa hunajaa löytyy, voiko sillä korvata siirapin?

Kyllä voi. Maku on tottakai vähän eri, mutta ennemmin laittaisin kaalilaatikkoon hunajaa kuin sokeria. 

Kommentoin nyt kirjoittajaa nro 42. Omat lapseni ovat jo keski-ikäisiä, mutta se mikä tuli mieleeni on, että nykyisin kaikkea suoritetaan. Töitä, kotitöitä, harrastuksia jne. Jopa oman lapsen kanssa oleminen on suorite, joka pitäisi tehdä laadukkaasti sitten, kun kaikki muut päivän suoritteet on hoidettu pois alta. Olen onnekas, kun sain omat lapseni kasvattaa aikana, jolloin jatkuvaa suorituspakkoa ei vielä ollut ja se laadukas lapsensa kanssa oleminen saattoi hyvinkin olla lapsen kanssa yhdessä tehdyt kotityöt. Samalla lapsi oppi - ikäkautensa mukaisesti - mitä kaikkea nyt vaan arkena joutuu tekemään, vaikka aina ei huvittaisikaan. Mä annoin aikoinaan omille lapsilleni siivousliinan käteen heti, kun se liina ei enää mennyt lapsen suuhun. Pyyhin keittiön yläkaappien ovia ja lapsi alakaappien ovia. Muistan, kun kuopus oli taapero ja oli suihkussa. Poistuin hetkeksi ja siellähän se pesi jo vessaharjalla vessanpönttöä. Pesuaineena tosin mun Yves Saint Laurentin suihkugeeli, mutta oli niin tohkeissaan hommasta, että en yksinkertaisesti raaskinut sanoa siitä suihkugeelistä yhtään mitään. Jatkossa pidin kalliit tuotteet kaapissa ylhäällä ja lapsen käden ulottuvilla oli halvempia suihkugeelejä. Monta vuotta poika hoiti yksin ja omatoimisesti aina vessanpönttöjen pesemiset ja tottakai sitten älyn kasvettua  ymmärsi, missä on siivousaineet eikä enää käyttänyt suihkugeelejä pöntön pesemiseen. Iän myötä pystyi tekemään sitten kaikkea muutakin ja eri kotihommat alkoi jakaantua yhä tasaisemmin, mutta monta vuotta pönttöjen peseminen oli pienen pojan bravuuri.  Ruuanlaitto yhdessä, siivous yhdessä, pyykkihuolto yhdessä, pihojen laittaminen yhdessä....tämä oli meillä ihan normaalia arkea. Eikä niin, että minä koitan kiireellä tehdä kaikki nuo hommat ja sitten vietetään yhteistä aikaa erikseen. Tottakai mekin pelattiin lautapelejä, katsottiin koko perheen ohjelmia jne, mutta sanoisin, että meillä yhdessäolo oli kokonaisvaltaisempaa. Ja uskon kyllä vahvasti, että kun lapset sai pienestä pitäen osallistua kykyjensä mukaan perheen arkeen, niin he kokivat myös olevansa osa tätä yhteisöä, jota perheeksi kutsutaan. Eivät pääroolissa, mutta eivät sivuroolissakaan. 

Uskon myös, että nykyisin työelämä on kuluttavampaa ja vanhemmat kotona  haluavat hoitaa pakolliset hommat asap pois päiväjärjestyksestä. Tekevät ( = suorittavat)  itse nopeammin ja tehokkaammin kuin jos ottaisivat lapsen mukaan tekemiseen. Joskus sekä vanhempien että lasten vapaa-aika on buukattu niin täyteen kaikenlaista, että aikataulut pettää, jos ei kaikkea tee mahdollisimman tehokkaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä varmasti totta. Mutta ehkä vaikka 590 käteen (tai edes keskitason ansiosidonnaisen) saavalla perheettömällä työttömällä rajalliset mahdollisuudet käydä esidiagnooseissa yksityisellä? Heitä on Suomessa paljon.

Niinpä. Mä olen sairastanut nivelreumaa jo 30 vuotta. Välillä lääkityksen ansiosta reuma menee nk remissioon eli oireet vähenevät. Sitten se taas aktivoituu ja oireet pahenevat. Taannoin tunsin, että jaahas, taitaa olla taas aktivoitunut. Sen sijaan, että olisin alkanut varaamaan aikaa terveyskeskukseen aktivoitumisen varmistamista varten, varasin ajan Synlabiin reumakoetta varten. Sinnehän ei tarvita edes lääkärin lähetettä, jos on valmis maksamaan koko summan omasta pussistaan. Maksoi muistaakseni 64 € ja tuloksena oli, että on aktivoitunut, joten sytostaatit piti aloittaa uudelleen. Maisan kautta se labravastaus terveyskeskuslääkärille ja sain reseptit sekä lähetteen kontrollilabroihin. Mutta tuo 64 € olisi tosi iso summa sellaiselle, jolla on hyvin pienet tulot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos angiina niin antibiootit pitäisi saada heti eikä kolme viikon päästä. 

Kaikki kurkkukipu ei ole angiinaa. Turhaa antibioottien syömistä vältetään jo siksi, ettei kansan suolistomikrobiston laatu jatka heikentymistään. Vielä 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa porukka vaati antibiootteja flunssaankin, vaikkei antibiootti tehoa virukseen. Suolistomikrobiston laadun heikkeneminen ja muutos lihavuutta suosivaksi näkyy sekä räjähtäneessä tulehduksellisten suolistosairauksien määrässä, astmana, allergioina ja katukuvassa lihoneena kansana. Suomalaiset ovat Euroopan toiseksi paksuin kansa.

Totta, mutta onko aiheuttaja virus vai bakteeri, selviää nieluviljelyllä. Jos on virus, antibioottia ei tarvita, mutta jos on bakteeri, niin tarvitaan. 

Hoito on pääsääntöisesti ihan hyvää, jos on ensin diagnoosi varmistettu. Ongelma on siinä, ettei sitä diagnoosia saa. Jos kyse ei ole välittömästi henkeä uhkaavasta tilanteesta, potilas joutuu odottamaan 4-8 viikkoa tai jopa pidempäänkin ennenkuin pääsee ensimmäiselle lääkärikäynnille. Moni lääkäri kuitenkin siinä vaiheessa on sitä mieltä, että odotellaan, jospa oireet vaikka häviäisivätkin itsekseen. Jos ne ei ole 4-8 viikon odottelun aikana hävinneet (jos olisivat, niin eihän potilas edes olisi siellä vastaanotolla), niin miksi kuvitellaan, että ne alkaisivat hävitä, kun lääkäri kehottaa odottamaan? 

Toimivassa terveydenhuollossa pitäisi sairaus diagnosoida heti alkuvaiheessa ja siten aloittaa siihen hoito. Nyt annetaan sairauden vain pahentua ja monesti käy niin, että diagnoosin saakin sitten vasta siellä erikoissairaanhoidon päivystyksessä. 

Mulla on erinomaisen hyvä kokemus terveyskeskuksen omalääkäristä ja omatiimistä, mutta ennenkuin sinne hakeuduin, mulla oli varmistetut diagnoosit hankittu jo yksityiseltä. Terveyskeskuksessa ei siis tarvinnut enää selvittää, mikähän mua mahdollisesti vaivaa, vaan on riittänyt, että uusivat reumalääkkeeni ja kirjoittavat lähetteet kontrolliverikokeisiin. Yhteydenpito omalääkärin ja omatiimin kanssa onnistuu kätevästi Maisan kautta. Mulla kipeytyi viime kuun alussa toinen jalkaterä ja itsekin arvelin, että siinä on murtuma. En edes yrittänyt päästä tutkimuksiin julkiselle vaan varasin ajan yksityiseltä. Otettiin siellä röntgenkuva ja jep, murtumahan se. Sain kipulääkkeet ja hoito-ohjeet, kyynärsauvat mulla oli jo muutenkin valmiiksi kotona. 30 minuuttia ja homma oli valmis.